Perkisen veljekset tunnetaan ja muistetaan Raahessa. Onni Norio kirjoitti heistä kirjan vuonna 1986. Mutta olihan heillä toki äitikin. Hänetkin poikien yhteydessä mainitaan. Perkisen poikien äidin elämästä ei haasteita puuttunut.
Pattijoelta Venäjälle
”Perkisen perheen äiti Katariina (Kaisa) syntyi Salon emäseurakunnan Pattijoen kylässä Saarelan perintötalon tyttärenä 21.1.1851. 1860-luvulla oli useita katovuosia. Suuret nälkävuodet sattuivat 1867-68, jolloin syntyi vaikea taloudellinen pulakausi lukuisine nälkäkuolemineen”, näin aloitti Onni Norio kirjansa Perkisen perhe, joka julkaistiin Raahessa 24.11.1986.
Kaisan veli, Heikki (s. 1848), oli kuullut, että Venäjällä olisi työtä ja ruokaa tarjolla. Hän houkutteli Kaisan mukaansa Pietariin. Sisarukset lähtivät matkaan jalkapatikassa länsitietä ”ummikkojen” (ruotsalaisasutus) kautta luultavasti kesällä 1867. Nuorilla oli mukana evästä ja vähän rahaakin. Matkan varrella he yöpyivät maalaistaloissa ja tekivät töitä ruuan edestä. Vaikka matkakassa ei paljon karttunut, evästä he kuitenkin saivat mukaan. He saapuivat perille Pietariin joskus syksyllä. Heikki pääsi työhön tehtaaseen ja Kaisa sai piian paikan suomalaisessa perheessä. Kaisan tiedetään palvelleen välillä myös venäläisiä perheitä.
Kaisan elämäntarinaan liittyen on mainittava, että neljä vuotta ennen hänen syntymäänsä 8.11.1847 oli Nilsiässä syntynyt poikalapsi, joka sai kasteessa nimen Antti Juho (Anders Johan). Sukunimi oli Perkinen. Hän oli Kaisan tuleva aviomies ja poikien isä.
”Vartuttuaan mieheksi, hänkin nälän pakottamana, muutti Pietariin ja pääsi töihin Putilovin tykkitehtaalle. Perkinen oli lyhyt, vanttera mies, puhelias ja iloluontoinen.” (Norio)
Kaisa Saarela ja Antti Juho Perkinen tapasivat toisensa Pietarissa. Norion mukaan lempi syttyi melkein ensi silmäyksellä, esteettömyystodistukset hankittiin Saloisten emäseurakunnasta (Pattijoelta) ja Nilsiästä. Hääkellot soivat vuonna 1873 ja koti perustettiin.
Syntyi raahelaisten hyvin tuntemat kolme poikaa: Juho (Jussi) vuonna 1875, Antti Vilho vuonna 1878 ja Fredrik Aleksander (Aleksi) vuonna 1886. Vuonna 1891 syntynyt Matti-poika kuoli vuonna 1896. Norion mukaan Jussi ja Aleksi kävivät Pietarissa suomalaista kansakoulua. Jussi kävi myös suomalaista oppikoulua. Pojat kävivät oppikoulua Raahessakin: ”Jussi vuonna 1890 ja Aleksi vuonna 1902, kumpikin vain vuoden verran.” (Raahen oppikoulun matrikkelin mukaan)
Pietarista Savon kautta Pattijoelle
Perhe asusteli ja vanhemmat työskentelivät Pietarissa jonkin aikaa. Jussi on muistellut Aleksin olleen melkein 10-vuotias siihen aikaan, kun perhe muutti Savoon Juankoskelle Perkisen kotikonnuille. Täällä perhe ei pitkään asunut, kun talonpito ei tuntunut onnistuvan. Savosta Perkiset muuttivat Pattijoelle. Norio arvelee kirjassaan, että Kaisa-äidin painostuksesta lähdettiin muuttomatkalle kohti Pattijokea, Kaisan synnyinseutuja. Perkiset ostivat Tuomelan tilan. Isä-Perkinen ei Pattijoella viihtynyt, vaan hän muutti takaisin Pietariin ja ryhtyi metallimieheksi (valuri, viilari). Kaisa joutui pärjäämään Pattijoella poikien kanssa. Perkinen kyllä auttoi perhettään Pietarista käsin mahdollisuuksien mukaan.
Kaisa-rouva vieraili Pietarissa miestään tapaamassa tuon tuostakin. Tuliaisina hänellä oli monenlaista tavaraa, syötävää ja kompiaisia (makeisia), joita hän myi edelleen Raahessa hyvällä hinnalla. Jussi kertoi eräässä haastattelussa vuonna 1937, että he alkoivat äidin kanssa myydä sitä tavaraa, mitä isä Perkinen Pietarista lähetti. ”Siitä alkoi tämä kauppaliike, joka on kestänyt tähän asti.” Jussi muistetaan Raahessa nimenomaan kulkukauppiaana.
”Joskus Kaisa teki Pietarin-matkansa Tornio-Pietari-linjan rannikkohöyrylaivalla vieden samalla melkoisen määrän maalaistyttöjä Pietarin herrasväelle piioiksi, tietenkin pientä korvausta vastaan.” (Norio)
Pietarissa kasvaneet Perkisen pojat eivät olleet perehtyneet maanviljelykseen, ja Kaisankin taidot olivat rajalliset. Asiat onnistuivat niin ja näin. Eräänä talvena lämmityspuita ei ollut hankittu tarpeeksi, joten pakkanen ei tahtonut pysyä rakennuksen seinien ulkopuolella. Niinpä sitten äiti ja pojat asuivat talven yli kahdessa peräkamarissa ja pirtin seinähirsi toisensa jälkeen pilkottiin polttopuiksi. Kamarit pysyivät lämpiminä.
Muutto Raaheen
Kun maanviljely Pattijoella ei luonnistunut, Perkiset myivät maatilan ja muuttivat Raaheen asuen vuokralla, kirjoille heidät merkittiin 12.4.1900. Kesällä 1900 juna toi Raahen asemalle miehen, joka kyseli perhettään. Hän oli Antti Juho Perkinen. Perhe asui tuolloin vuokralla ent. Laukan talossa. Perkinen kuoli 18. heinäkuuta 1901. (hautapaikka tuntematon). (Junaliikenne Raaheen loppui vuonna 1966.)
Vuokralla asuminen ja asunnosta toiseen siirtyminen ei ajan oloon Perkisiä miellyttänyt. Heillä lienee ollut varoja jäljellä maatilan myynnistä ja heidän onnistui saada haltuunsa huvilapalsta Iiläisten saaresta, joka oli ja on varsinaisesti kesämökkialuetta. Palstalla oli kesämökki, hirsinen talo. Rakennuksessa oli eteinen, pirtti ja kamari. Veljekset aloittivat innolla uuden elämän. He rakensivat tontille navetan, saunan ja ladon. He hankkivat veneitä ja verkkoja. Teuvo Virtanen mainitsee veljekset ammattikalastajina kirjassaan ”Yleissuomalainen Lapaluoto”. Kaisa ja pojat asettuivat pysyvästi Iiläisiin.
Äidin eläessä Perkisillä oli Iiläisissä eläimiäkin, oli parikin lehmää, kymmenkunta kanaa, lampaitakin joskus, kissa ja koira. Kesänviettoon saapuneet entiset raahelaiset ostivat heiltä kananmunia. Loppuvuosikymmenet Jussi kulki kahden pärekorin kanssa kaupalla monenlaista hilpentööriä ja mainosti ”kunnian tarjousta”.
Kaisa oli ahkera ja yritteliäs. Raahen kaupungilla oli tapana myydä huutokaupalla kaupungin eri alueiden puhtaanapito joksikin määräajaksi. Esimerkiksi vuonna 1910 Kaisa sai huutokaupassa hoitaakseen Etelämaantien varsien ja Maapauhakarin alueet, jotka tuli lakaista ja pitää puhtaana. Urakka sisälsi sen, itse piti hankkia luudat ja muut työvälineet. Myös pojat ottivat hoitaakseen vastaavanlaisia urakoita.
Veljesten äitiä, Katarinaa eli Kaisaa, kutsuttiin raahelaisittain Perkiskäksi. Hän vastasi alkuaikoina perheen toimeentulosta ja kasvatti kolme poikaansa. Kaisa oli veljeksille todellinen äiti, jota he kunnioittivat yli kaiken. Ikinä eivät pojat hänestä pahaa sanaa sanoneet, päinvastoin he aina kehuivat ”meidän äitiä”. Pojat jäivät kaikki vanhoiksipojiksi. ”Mitäpä me vaimolla tehtäis, kun on vielä tolokullaan oleva äiti”, tiedetään Jussin selittäneen jollekin raahelaiselle, joka tinkasi selitystä vaimottomuuteen.
Kaisa oli vanhoilla päivillään harvapuheinen, mutta eräänä juhannuksena hän loihe lausumaan vieraille: ”Täälä Pohjantähden alla on mulla niin lysti olla.”
Perkisten äiti sairaana
”Perkisten vanha äiti oli vakavasti sairaana. Kaupungin terveydenhuoltolautakunnassa oltiin siitä vakavasti huolestuneita, varsinkin kun kuultiin, ettei äiti voinut nukkuakaan kuin istualtaan. Seminaarin opettaja Iida Utukka lupasi käydä ottamassa selvää tilanteesta, että pitäisikö potilas toimittaa sairaalahoitoon.
Kun hän sitten saapui potilaan luo ja koetti parhaansa mukaan johtaa keskustelua sairaan vaivoista tietoja saadakseen, lopetti sairas neiti Utukan miltei yksin hoitaman keskustelun kysymällä: ’Mitenkähän sille Francolle mahtaa käyvä?’
Veljesten äiti, sitkeää sorttia kun oli, toipui vielä tästäkin taudista veljesten iloksi.” (Norio) Katarina Perkinen kuoli korkeassa iässä 17.8.1938.
”Poikien puheissa äiti oli kaiken hyvän antaja ja toteuttaja. Äidin kuolema vuonna 1938 muutti tietysti taloudenpidon ja hygienian negatiiviseen suuntaan.” (Orkamaa) Äiti oli hoitanut kaikki naisten työt.
Kirjoittaja
Kirsti Vähäkangas
Lisätietoja
Lähteistä löytyi ristiriitaisia vuosilukuja. Pääasiallinen lähde on Onni Norion kirja ”Perkisen perhe”. Juankoskelta Perkiset löytyvät vuoteen 1896 saakka rippikirjoista. Raahen oppikoulu 1884-1984, historiikki ja matrikkeli v. 1984 sivu 283: ”Perkinen, Fredrik Aleksander, s. 19.6.1886 Raahe. Vht valuri Antti P. ja Katariina Saarela. – I:lle 02 erosi I:ltä 02. – Kalast. – K. 26.3.1951 Raahe.
Perkinen, Johannes, s. 3.8.1877 Raahe. Vht viilari Johan P. ja Katariina. – I:lle 90 erosi I:ltä 90. – K.” Epäselväksi jää tuo poikien koulunkäynti, olisivatko vanhemmat pojat voineet olla jonkun sukulaisen luona Raahessa jo ennen perheen muuttoa Pattijoelle ja Raaheen?
Lähteet
Onni Norio: Perkisen perhe v. 1986, 2. painos v. 2014 kustantaja: Raahen yhteislyseon ja lukion seniorit ry,
Pentti Pirhonen (toim): Raahen oppikoulu 1884-1984, historiikki ja matrikkeli v. 1984 sivu 283,
Teuvo Virtanen: Yleissuomalainen Lapaluoto v. 1999 sivu 302,
Jaakko Orkamaa: artikkeli Raahelaisessa 15.3.2008,
Raahen museo – Tietolaari – Merkkihenkilöitä - Perkisen perhe : https://www.raahenmuseo.fi/tietolaari/merkkihenkiloita/perkisen-perhe,
www.geni.com/people/Kaisa-Matintyt,
Raahe-lehti 18.5.1910 no 38,
Raahen Sanomat 4.6.1914 no 60,
Raahen Seutu 20.8.1938 no 92 (kuolinilmoitus),
Hautakivi Haaralassa Raahessa

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.