Nanny Lilius – Oulun Yhteiskoulun määrätietoinen ranskatar

C’est ça!” saattoi kuulla neiti Nanny Liliuksen huudahtavan hänen pitäessään ranskankielen oppituntia Oulun Suomalaisessa Yhteiskoulussa, jonka yksi perustajista sekä myös legendaarisimmista opettajista hän oli. Lausahduksensa ansiosta lempinimekseen ”Sessa” saanut Lilius oli maailmaa nähnyt, intellektuelli kaupunkilaisdaami, joka toi pohjoispohjanmaalaiseen kouluun tuulahduksen kansainvälisyyttä. Paitsi kulttuurisesti, oli Lilius aikakautensa naisväestöön nähden varsin valveutunut myös yhteiskunnallisesti kantaessaan naiskagaalien riveissä oman kortensa kekoon 1900-luvun alun venäläistämistoimien vastustamiseksi.

Suureen sukuun suuri jälkeläinen

Nanny Maria Lilius syntyi Messukylän kappalaisen, varapastori Frans Emil Liliuksen sekä hänen toisen vaimonsa Maria Mathilda Hildénin esikoisena, joka näki ensimmäistä kertaa päivänvalon Lempäälässä, nykyisen Pirkanmaan maakunnassa 22.6.1863.

Äitinsä puolelta hän kuului pohjoisiin Hildénin ja Castrénin pappissukuihin, ja isänsä kautta hän liittyi osaksi Ylä-Satakunnasta lähtöisin olevaan, jo 1500-luvun puoleenväliin juurensa ulottavaa Liliuksen sivistynyttä säätyläissukua, joka on kuuluisa merkittävää uraa tehneistä jäsenistään.

Suvusta onkin vuosien varrella polveutunut ja ponnistanut niin kirkkoherroja ja tuomareita, kuin sotilaita, kirjailijoita ja taiteilijoitakin. Ei käykään kiistäminen, etteikö neiti Lilius olisi arvokkaasti suvun perinteitä elämänurallaan jatkanut ja saman teki myös hänen neljä vuotta nuorempi veljensä, Frans Oskar Lilius, joka tunnetaan parhaiten juristina ja poliitikkona nuorsuomalaisen puolueen riveistä.

Nanny Liliuksen uran kannalta lienee ollut jossain määrin tärkeää, että hän syntyi juuri tähän perheeseen, vaikka hänen saavutuksistaan ei perhetaustaa olekaan kiittäminen. Tosiasia kuitenkin on, että ajan oloon nähden niin naisen paikka yhteiskunnassa kuin heidän koulutusmahdollisuutensakin olivat hyvin pitkälti isän asemasta riippuvaisia. Vaikka vuosisadan loppua kohden tultaessa ihanteeksi oli noussut sivistynyt ja oppinut kansalainen, mikä oli avannut ovia opi tielle myös tytöille, ei oppikouluihin, eikä näin ollen myöskään jatkokoulutukseen pääsyä ollut kuin säätyläisperheen tyttärillä.

Niinpä Lilius päätyikin opiskelemaan Tampereen tyttökouluun, joka muiden tyttökoulujen ohella oli niin ikään säätyläistytöille tarkoitettu. Sen sijaan että hän olisi kuitenkaan tyttökoulun tarkoituksenmukaisesti tyytynyt opettelemaan ainoastaan rouvastaitoja, oli Liliuksella suurempia suunnitelmia. Valmistuttuaan 1877 Lilius lähtikin jatkamaan opintojaan Keski-Euroopan äveriääseen Alppivaltioon, Sveitsiin asti.

Uran ensivaiheet

Kahden vuoden aikana Sveitsin Lutryssa, Lilius hankki itselleen ranskalaisen koulutuksen ja samalla luonnollisesti myös entistä sujuvamman ranskan kielen taidon. Saatuaan päättötodistuksen sekä diplomin vuonna 1880, hän palasi takaisin Suomeen jatkaakseen opintojansa Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa, Helsingissä tavoitteenaan opettajan tutkinto. Säätyläisnaisten keskuudessa opettajaksi valmistuminen ei suinkaan ollut tuohon aikaan tavatonta, mutta siinä missä moni valitsi uran kansakouluopettajana, valmistui Lilius ranskan- ruotsin- ja saksankielenopettajaksi 1880-luvun lopulla.

Voitaneen olettaa Liliuksen tutkinnon siis olleen aikansa naiselle varsin harvinainen ja kenties myös osasyy siihen, että vuodesta 1889 lähtien hän sai erivapauksen hoitaa ranskan ja ruotsin kielen lehtorin virkoja Suomen lyseoissa, jotka tuohon aikaan olivat pelkästään poikaoppilaiden kansoittamia. Tämä tie vei Liliuksen omalta synnyinseudultaan nähden jokseenkin kauas, Pohjois-Pohjanmaalle Ouluun, jossa hän sai viran kaupungin ensimmäisestä suomenkielisestä yliopistoon johtavasta koulusta, Oulun Lyseosta.

Astuessaan kyseiseen virkaan, toimi koulu väliaikaisesti kapteeni Svendellin talon tiloissa, kauppatorin laidalla, mutta jo vuonna 1890 se siirrettiin ruotsalaisen lyseon omistamaan rakennukseen, mikä ratkaisi oululaisten mieliä vuosikymmenen alusta asti kiihdyttäneen riidan suomalaisen valtionlyseon paikasta. Samana vuonna lyseon rehtorin virkaan astui itsekin varsin innokas suomalaisuuden ystävä, sekä uskon mies Mauno Rosendal, johon tutustumista yhdessä saman vuosikymmenen lopulla alkaneen tapahtumasarjan ohella, voisi melkeinpä pitää Nanny Liliuksen elämän, tai pikemminkin uran merkittävänä käänteenä.

Ensimmäisestä sortokaudesta Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun syntyyn

Vuonna 1899 Venäjä aloitti Suomessa niin sanotut venäläistämistoimet, mikä johti ensimmäisen sortokauden alkamiseen. Tuon ajan näkyvimpiä sortotoimien vastustajia oli juurikin Mauno Rosendal, joka vaikutti venäläistämistoimia laittomina pitäneiden perustuslaillisten sekä vuodesta 1901 toimintansa aloittaneen kagaalin sanansaattajana Oulun läänissä. Samaisella alueella hän kiersikin ahkerasti valistamassa talonpoikia poliittisesta tilanteesta, toisinaan rinnallaan Nanny Lilius.

Kuten monet muutkin aikansa yhteiskunnallisesti valveutuneet oppineet naiset, kannatti Liliuskin Suomen sisäisen itsenäisyyden puolesta puhuvaa nuorsuomalaista puoluetta, jonka riveihin myös suurin osa perustuslaillisista kuului. Eipä siis olekaan ihme, että vuonna 1902 Tekla Hultinin ja Maissi Erkon perustaman, muun muassa laittomia lehtiä Suomeen toimittaneiden naiskagaalien saadessa alkunsa, oli Lilius oitis mukana toiminnassa.

Samana vuonna aloitti toimintansa myös Oulun Suomalainen Yhteiskoulu (sittemmin Kuusiluodon koulu ja nykyisin Oulun Suomalaisen yhteiskoulun Lukio), jota Nanny Lilius niin ikään yhdessä Mauno Rosendalin kanssa oli perustamassa. Paitsi että koulun perustamisen taustalla vaikuttivat ilmeisesti samat suomen kielen aseman parantamispyrkimykset kuin aikansa muidenkin yhtenäiskoulujen, oli sekä Rosendalille että Liliukselle tärkeää luoda Pohjois-Suomeenkin ennen kaikkea venäläisvaikutteista riippumattomampi yhteinen koulu sekä tytöille että pojille.

Kuten arvata saattaa, oli tällaisen koulun perustaminen aikansa yhteiskunnallisessa tilanteessa varsin riskialtista, eivätkä ensimmäiset vuodet erityisen helppoja olleetkaan. Koulu kuitenkin aloitti toimintansa syyskuussa 1902 korkein lukukausimaksuin ja yhden, 24 oppilaan luokan voimin. Koulun rehtoriksi nousi Mauno Rosendal, mutta koulussa jossa oli niin tyttöjä kuin poikiakin, lienee ajateltu tarvittavan myös naispuolinen johtajatar. Tämän tittelin ansaitusti sai neiti Lilius.

Alkuvaikeuksia

Koulun toisena johtajana Nanny Lilius joutui jo pian koulun perustamisen jälkeen suuren haasteen eteen. Suomen poliittinen tilanne alkoi kärjistyä entisestään tultaessa vuoteen 1903, eikä tuoreen koulun rehtori Rosendal juuri venäläistämistoimia vastustaneita toimiaan peitellyt. Tämä johti lopulta hänen erottamiseensa sekä maastakarkoitukseen, mikä jätti Nanny Liliukselle sekä suuren vastuun koulun toiminnasta, että epävarmuuden koulunpidon tulevaisuudesta.

Lukuvuodeksi 1903–1904 kouluun ei ilmoittautunut kuin puolet edellisen vuoden oppilasmäärästä, eikä koulun aloittaminen tyhjästä ollut kovinkaan helppoa. Siitäkin huolimatta koulun toimintaa päätettiin jatkaa, ja niin Lilius kuin rehtorin tointa väliaikaisesti hoitamaan valittu J.A. Mannermaakin jaksoivat sinnikkäästi taistella koulun puolesta.

Kaiken tämän keskellä Lilius ehti tehdä myös pari vierailua Ruotsiin – jonne Rosendal oli karkotettu – ja kääntämään ruotsin kielelle rehtorin suureksi kirjalliseksi saavutukseksi jäänyttä teosta, Suomen herännäisyyden historiaa, mikä on osoitus Liliuksen ahkeruudesta ja tarmokkuudesta.

Taloudellinen tilanne helpottui 1904, jolloin senaatti lupasi tukea uutta koulua taloudellisesti. Kuukautta myöhemmin helpotti myös yhteiskunnallinen tilanne Suomen kenraalikuvernööriksi valitun, vihatun ja pelätyn Nikolai Bobrikovin saadessa surmansa, mikä osaltaan päätti ensimmäisen sortokauden.

Taloudellisen tilanteen helpottuminen ja Rosendalin takaisinpaluu saivat aikaan koulun kasvun 8-luokkaiseksi, mikä toi mukanaan uuden haasteen, nimittäin tilojen ahtauden sekä suoranaisen puuttumisen. Tämä antoi todellista aihetta perustajien alkuperäiselle idealle omasta koulurakennuksesta, mikä sai myös Nanny Liliuksen olemaan yhdellä osakkeella mukana oman koulurakennuksen puolesta puhuneen Kiinteistö-Osakeyhtiön perustamisessa.

Oikeamielinen ja lämminsydäminen pedagogi

Oulun Suomalainen Yhteiskoulu sai kuin saikin oman koulurakennuksensa, ja vieläpä komean sellaisen vuonna 1908. Tämän myötä koulusta kasvoi varsin nopeasti Pohjanmaan oppilasmäärältään suurin oppilaitos. Tästä on ehdottomasti kiittäminen myös Nanny Liliusta, joka piti oppilaitaan lapsinaan ja halusi antaa sekä heille että koululleen kaikkensa. Uusi koulurakennus esimerkiksi sai kalusteikseen Nanny Liliuksen lahjoittaman jalopuisen pianon sekä harmonin, ja seinälle ripustettiin niin ikään hänen lahjoittamanaan Elias Lönnrotin muotokuva. Rosendal onkin koulun ensimmäisessä vuosikertomuksessa oivasti todennut Liliuksen uhranneen koululleen enemmän kuin kukaan muu.

Työ koulun puolesta ei kuitenkaan näkynyt pelkkinä lahjoituksina, vaan myös Liliuksen opettajan työssä, jolle hän omistikin suuren osan ajastaan. Uransa aikana Lilius avasi vieraiden kielten, kuten ranskan, ruotsin ja toisinaan saksankin saloja yli tuhatpäiselle oppilasjoukolle, joille hän halusi tarjota parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen.

Liliuksen pariisilaishenkinen olemus herätti kunnioitusta niin tyttö- kuin poikaoppilaissakin, minkä ansiosta hänet muistetaan ainutlaatuisena pedagogina. Hän oli paitsi oppilaidensa, myös kollegoidensa suuresti arvostama.

Nanny Lilius teki Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun hyväksi yli 30-vuotisen uran, jonka aikana hän toimi koulun perustamisesta lähtien aina vuoteen 1920 asti koulun johtajattarena. Tämän jälkeen, koulun muuttuessa valtion ylläpitämäksi Yhteislyseoksi, johtajattaren asema muodollisesti loppui, mutta siitäkin huolimatta Nanny Lilius jatkoi ensimmäisten luokkien valvojana ja etenkin Mauno Rosendalin kuoleman jälkeen hänen roolinsa oli keskeinen edesmenneen rehtorin aatteiden ja arvojen ylläpitämisessä. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1929, vaikka toimikin ranskan ja ruotsin tuntiopettajana vuoteen 1934 asti. Tämän jälkeen hän palasi synnyinseudulleen Etelä-Suomeen viettämään eläkepäiviään, joskin tällä kertaa Helsinkiin. Siellä hän myös nukkui pois vuonna 1941.

Pysyvä perintö

Kenties parhaiten yhä tänäkin päivänä Lilius muistetaan viimeisestä, mutta myös ehdottomasti suurimmasta koulun hyväksi tekemästään lahjoituksestaan, Nanny Liliuksen stipendirahastosta, jonka käytöstä hän antoi 12.3.1940 laaditussa testamentissaan yksityiskohtaisia määräyksiä ja stipendien myöntämisen ehtoja. Lilius lahjoitti koulun käytettäväksi lähes miljoona euroa, mikä on huomattavin Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukion (OSYK) stipendirahastoista. Varat koostuivat sekä Liliuksen vanhemmiltaan, että naimattomalta veljeltään jääneestä perinnöstä, samoin kuin Kirjapaino Oy Kalevan kuudestakymmenestä osakkeesta.

Nanny Liliuksen toiveissa oli paitsi rahojen sijoittaminen tuottoisasti ja korkoa kasvavalla tavalla, myös niiden jakaminen lahjakkaille oppilaille jatko-opintoja varten. Ensisijaisesti Lilius halusi osoittaa stipendit niille entisille oppilaille, jotka tulevalla elämänurallaan mahdollisesti tulisivat edistämään suomen kielen asemaa. Stipendejä korkeakouluihin jatkaville OSYK entisille oppilaille jaetaan edelleen.