Varakkaiden serkusten, Catharina Freitagin (1769-1840)  ja Johan Mattsson Soveliuksen (1770-1852), toteutumatta jäänyt avioliitto oli omana aikanaan merkittävä asia, koska se mainitaan useissa historian kirjoissa.

Toimeliaat Freitagit

Freitagin suku on lähtöisin Lyypekistä. Vuonna 1709 Frans Diedrich Freitag muutti perheineen Raaheeen. Freitagin perheeseen syntyi kaikkiaan yksitoista lasta, joista neljä tytärtä ja neljä poikaa elivät aikuisiksi asti.

Vuonna 1720 syntynyt Balzar-poika sai koulutuksen kauppiaan ammattiin Kokkolassa ja Tukholmassa. Hän palasi Raaheen heinäkuussa 1741 ja otti hoitoonsa äitinsä kaupan ja hoiti sitä kahdeksan vuoden ajan. Sen jälkeen liike siirtyy veljelle, Aleksander Freitagille. Baltzar sai omistukseensa äitinsä omistamat kiinteistöt eli talon, Rantakatu 38. Baltzar aloitti mitä luultavimmin oman kauppaliikkeen pidon viimeistään tuolloin.

Huhtikuussa 1752 Baltzar kihlasi Maria Soveliuksen (1734-1813), kauppias ja raatimies Johan Hansson Soveliuksen tyttären. Pariskunta avioitui saman vuoden lokakuussa. Baltzar edisti monin tavoin kotikaupunkinsa elinkeinoelämää. Hän kuoli 3. päivä huhtikuuta 1795. Hänet haudattiin Raahen kirkkopuistoon. 

Balzarin ja Marian perhe

Perheeseen syntyi lapsia kaikkiaan kymmenen: kahdeksan tyttöä ja kaksi poikaa. Lapsista kolme kuoli aivan pieninä. Ainoa aikuiseksi elänyt poika Diedrich jatkoi isänsä kauppaliikettä, oli naimaton ja häneltä liikkeen peri sisarenpoika (Baltzar Fellman).

Freitagin talon (Rantakatu 38) historiasta parhaiten Raahessa muistetaan Baltzarin ja Marian nuorin, aikuiseksi elänyt tytär Catharina (1769-1840), joka riutui rakkaudessa, kun ei päässyt naimisiin Johan Soveliuksen (1770-1852) kanssa.

Johan Mattsson Sovelius

Matts Johansson Sovelius (1726-1795) ja Brita Possenius (1742-1803) saivat 10 lasta. Eloon jääneistä pojista Johanista, Henrikistä ja Fredrikistä tuli kauppiaita ja laivanvarustajia. Johan on jäänyt historiaan onnettoman rakkaustarinan takia. Hän peri Rantakadun-talon Matts Soveliuksen jälkeen ja eleli siinä elämänsä vanhana poikana.

Johan kartutti omaisuuttaan taitavilla liiketoimilla, ja hänen laivaosuutensa tuottivat hyvin. Ikäännyttyään hän erakoitui, ja hänen toimensa saivat omituisia piirteitä. Koska tuolloin ei vielä ollut pankkeja, ihmiset säilyttivät käteistä rahaa raudoitetuissa, lukituissa arkuissa. Johan kätki rahansa. Hän kaiversi makasiiniensa seiniin reikiä, jotka täytti kultarahoilla ja setelikääröillä. Kätköt löytyivät, kun makasiineja purettiin.

Catharina ja Johan – serkut ja naapurit

Aivan nuoresta pitäen Catharina ja Johan olivat viihtyneet hyvin toistensa seurassa. Catharina ja Johan asuivat vastakkaisissa taloissa, välissä vanha raatihuoneen tori, nykyinen Myrbergin puisto. Kaupunkilaiset odottelivat suuria häitä. Se tiedettiin, etteivät serkukset saaneet avioitua, mutta kuninkaan luvalla se olisi mahdollista. Lupaa avioliitolle oli haettu. Molemmilla suvuilla oli vaikutusvaltaisia suosittelijoita Tukholmassa ja uskottiin, että lupa saadaan.

Kun kielteinen päätös tuli, Johan päätti uusia anomuksensa henkilökohtaisesti. Hän seilasi Tukholmaan, jossa pääsikin esittämään asian itse kuninkaalle, mutta avioliittolupaa hän ei saanut.

Catharina ja Johan teettivät itselleen 1700-luvun lopulla kynttilänjalat ja päättivät polttaa niissä kynttilöitä aina kun ikävä kaihersi rinnassa. Kynttilät syttyivät ilta toisensa perään.

Rakastavaiset uskoivat saaneensa uuden mahdollisuuden, kun nuori kuningas Kustaa IV Adolf saapui Suomen vierailullaan vuonna 1802 Raaheen ja hänet majoitettiin Johan Soveliuksen taloon. Kuninkaan ja Johanin keskusteluista ei tiedetä mutta luultavasti avioitumismahdollisuudesta serkusten kesken keskusteltiin. Lupaa ei herunut. Kynttilöiden polttaminen vastakkaisilla ikkunoilla jatkui.

Suomen sota toi Suomelle uuden hallitsijan, Venäjän keisarin Aleksanteri I:n. Hänet mainittiin lempeäksi ja ymmärtäväiseksi. Jo keski-ikäiset serkukset laativat jälleen avioliittoanomuksen. Vastaus oli nytkin kielteinen. Ei auttanut muu kuin sytyttää taas kynttilät.

Vuosikymmenet kuluivat. Serkukset elivät yksinäisinä, toisilleen uskollisina. Catharinan kynttilöistä sammui valo lopullisesti 17.4.1840.

Vuonna 1852 heinäkuun 26. päivän aamuna löydettiin Johan kuolleena ikkunansa äärellä polvistuneena. Hänen vieressään oli messinkinen kynttilänjalka, jonka kynttilät olivat palaneet loppuun.