Eeva Ahtisaari pyrki maan ensimmäisenä naisena toteuttamaan presidentistä riippumatonta itsenäistä ohjelmaa erityisesti itselleen läheisillä sosiaali- ja kulttuurielämän aloilla.
Opinnoilla museoalalle
Eeva Hyvärinen kasvoi savolaisen maanviljelijä-rakennusmestarin perheessä maatilalla Jännevirralla 20 kilometriä Kuopiosta itään. Äiti piti kotona kylän kirjastoa, joten lukuhaluja oli helppo tyydyttää. Äidin ansiosta talon lapset pääsivät myös oppikouluun Kuopioon, missä piti asua viikot koulukortteerissa. Kouluaikoina Eeva tutustui tulevaan mieheensä Martti Ahtisaareen Kuopion Luonnonystävien yhdistyksen tilaisuuksissa.
Opiskelurahoja Eeva Hyvärinen ansaitsi hoitamalla historian opettajan viransijaisuuksia, pisimpään Rovaniemellä, missä hän perusti lukiolaisille yhteiskunnallisen keskustelukerhon. Työelämä veti Eeva Hyväristä puoleensa jo ennen loppututkinnon suorittamista. Hän auskultoi humanististen tieteiden kandidaattina, ja hänestä tuli Espoon kotiseutusihteeri samana vuonna 1968, jolloin hän meni naimisiin Martti Ahtisaaren kanssa. Aktiivisen Eeva Ahtisaaren aikana Glimsin kotiseutumuseo heräsi kukoistukseen. Espoon kulttuuriperinnön järjestelmällinen tallentaminen aloitettiin, ja espoolaisia, erityisesti koululaisia, tutustutettiin paikkakunnan historiaan ja kulttuuriin näyttelyiden avulla.
Diplomaatinrouva
Työura keskeytyi 1973, kun Martti Ahtisaaresta tuli Suomen Tansanian suulähettiläs ja perhe muutti Dar es Salaamiin. Aluksi Eeva Ahtisaari pyysi virkavapaata, mutta 1975 hän erosi virastaan kokonaan. Elämä diplomaatin puolisona oli vaihtelevaa. Marko-pojalle haluttiin antaa suomalaiset juuret, ja tämän takia Eeva Ahtisaari asui Helsingissä Markon lukiovuodet. Tänä aikana hän palasi opintojen pariin ja suoritti 1988 filosofian kandidaatin tutkinnon. Hänen pro gradu -tutkielmansa aihe oli vuosisadan vaihteen naisasiavaikuttaja Hilda Käkikoski. Tätä työtä tehdessään hän tutustui naistutkijayhteisöön, johon kontaktit ovat säilyneet myöhemminkin.
Tasavallan presidentin puolisona 1994 – 2000 Eeva Ahtisaari antoi itsestään velvollisuudentuntoisen ja miellyttävän kuvan. Hänen tapaansa esiintyä on luonnehdittu (S. Saure) jalostuneeksi tavallisuudeksi. Eeva Ahtisaarella oli vuodesta 1996 tasavallan presidentin kanslian rinnalla oma henkilökohtainen avustaja, filosofian tohtori, historian dosentti Laura Kolbe. Syksyllä 1997 Eeva Ahtisaari ilmoitti alkavansa noudattaa omaa ohjelmaa entistä enemmän erillään presidentistä.
Tammikuussa 1998 Eeva Ahtisaari kohdisti julkisuuden katseet lasten yksinäisten iltapäivien ongelmiin, joita syntyy, kun koulupäivän jälkeen ei ole hoitoa vanhempien ollessa vielä työssä. Tiedotusvälineet ottivat presidentin puolison avauksen myönteisesti vastaan. Julkisen aloituksen jälkeen hän on jatkanut työtä iltapäivähoidon hyväksi Nuori Suomi ry:ssä sekä Lasten ja nuorten säätiössä. Eeva Ahtisaaren uuteen rooliin kuului myös ahkera esitelmänpito, muun muassa Helvi Sipilä -luento naistenpäivänä 8.3.1998.
Martti Ahtisaaren presidenttikauden jälkeen Eeva Ahtisaari kirjoitti muistelmateoksen Juuret ja siivet, joka julkaistiin syksyllä 2002. Sen jälkeen hän on vetäytynyt julkisuudesta ja osallistunut muun muassa naisjärjestöjen toimintaan hyvin matalalla profiililla.
Kirjoittaja
Aura Korppi-Tommola
Lisätietoja
Eeva Irmeli Hyvärinen vsta 1968 Ahtisaari. Vanhemmat rakennusmestari, maanviljelijä Aarne Taavetti Hyvärinen ja emäntä Aini Lilja. P 1968 - tasavallan presidentti Martti Oiva Kalevi Ahtisaari S 1937, PV sotilasteknikko Oiva Adolfsen vsta 1936 Ahtisaari ja Tyyne Karonen. Lapsi: Marko Oiva Ilmari S 1969.
Ylioppilas 1956; humanististen tieteiden kandidaatti 1962; filosofian maisteri 1989. Opintomatka Englantiin 1972.
Historian opettaja Kuopion tyttölyseossa 1960 - 1961, Rovaniemen yhteislyseossa 1964 - 1966, Tapiolan yhteiskoulussa 1967 - 1968, Helsingin yksityislyseossa 1968, Tikkurilan yhteiskoulussa 1990; Kuopion kesäyliopiston kansliapäällikkö 1961 - 1962; Helsingin yliopiston kirjastoharjoittelija 1962 - 1964; Lapin kesäyliopiston sihteeri 1964 - 1966; Espoon kaupungin kotiseutusihteeri 1968 - 1975; veteraanikansanedustajien muistitietoprojektin haastattelija 1990 - 1992.
Kunnianosoitukset: Suomen Valkoisen Ruusun suurristi, Namibian kunniakansalainen 1992. Kasvatustieteen kunniatohtori Joensuu 2004.
TUOTANTO. Yksi kamari - kaksi sukupuolta : Suomen ensimmäiset naiset. 1997: Hilda Käkikoski : opettaja, puhuja ja poliitikko naisen asialla; Juuret ja siivet. 2002.
JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. T. Vuorikoski. 1995, presidentinlinna.
Lähteet
Eeva Ahtisaaren haastattelu 27.9.2001.
Hannu Heikkilä, Martti Ahtisaari: kansainvälinen tie presidentiksi. 1997.
Risto Lindstedt, Martti Ahtisaaren maailma. 1993.
Salme Saure, Maamme ensimmäiset naiset. 1995.
Risto Uimonen, Rouva Ahtisaaren oma ohjelma. Helsingin Sanomat 21.1.1998.
Julkaistu aiemmin Suomen Kansallibiografiassa.
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.
