Jenny Elfving oli suomalaisen puutarhaopetuksen, mutta myös naisten koulutuksen uranuurtajia. Hän perusti 1908 Antreaan Päähkjärven rannalle nimenomaan naisille tarkoitetun Järvenlinnan puutarhaopettajaopiston ja talouskoulun toimien sen johtajana vuoteen 1917.

Koulutuksen alalle hän oli hankkinut kyseisten alojen eri oppilaitoksissa ja tekemällä opintomatkoja Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan 1900-luvun alussa. Vaasalaisen pormestarin tyttärenä Jennyllä ei liene ollut kieliesteitä maailmalle lähtemiseen.

Kun Maanviljelyshallitus oli hyväksynyt Järvenlinnan oppilaitoksen opetussuunnitelman, koulu alkoi pian saada tukea valtion varoista. Valistunut opetusohjelma toi Antreaan opettajiksi maamme huippunimiä, kuten esimerkiksi puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin.

Ensimmäinen maailmansota kuitenkin katkaisi opetuksen laajentamisen Elfvingin suunnitelmien mukaan. Epävarmuutta lisäsi, että Antrean aseman läheltä konsuli Robert Lydeckenin perikunnalta vuokratun kartanon vuokrasopimus loppui, ja niin koko koulun toiminta päättyi jo rauhattomana vuonna 1918.

Opistolla oli kuitenkin merkittävä vaikutus puutarhatietouden herättämisessä. Järvenlinnan koulusta valmistuivat maamme ensimmäiset puutarhaopettajat. He olivat kysyttyjä työntekijöitä muualla Suomessa perustetuissa kouluissa ja eri työpaikoissa.

Jenny Elfving levitti tietoa puutarhan merkityksestä niin taloudellisesta kuin esteettisestäkin näkökulmasta. Hän julkaisi teokset Puutarhasuunnitelmia 1913, Kukkaviljelys avomaalla 1921 ja Suomalaista puutarhataidetta 1929, missä hän käsitteli aihetta tiedon jakamisen ohella myös tunteiden kannalta.

Lisäksi hän sävelsi ja kirjoitti lauluja sekä julkaisi vuonna 1928 Ilmari Hannikaisen kanssa Laulun ja soiton Suomi sarjan ensimmäisen osan Suomen maakuntalaulut.

Jenny Elfving teki työtä eri tavoin, monella alueella, nostaakseen tuona aikana naisen itsenäiseksi toimijaksi. Hän oli muun muassa mukana käynnistämässä marttojen käytännön työmuotoja.

Filosofian tohtori Julia Donner on vuonna 2015 väitellyt aiheenaan ”Kasvitarhasta puutarhakotiin – Naiset kotipuutarhan tekijöinä Suomessa 1870–1930”. Tässä väitöksessään hän nostaa Jenny Elfvingin ja tämän Järvenlinnan puutarhakoulun suunnannäyttäjänä merkittävään asemaan.