• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki

Olga Bremer - Ensimmäinen raastuvanoikeuden naistuomari

naisten-aani-logo-t

suomi100_94x71

Sukunimi

Bremer

Etunimi

Olga Johanna

Synnyinvuosi

1909

Synnyinpaikka

Pori

Kuolinvuosi

2001

Kuolinpaikka

Helsinki

Ensimmäiseksi raastuvanoikeuden naistuomariksi nimitettiin 1946 Olga Bremer (1909-2001), tuomarin tytär, joka valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1937 ja pääsi auskultantiksi Viipurin hovioikeuden alaiseen Rannan tuomiokuntaan. Työ alkoi Koiviston käräjillä. Työstä maksettiin matkakorvausta, asumiskulut käräjäpaikalla ja vähän palkkaakin arkistotyöstä, mikä ei ollut aivan tavallista.

Kesällä tuomiokuntaan tuli miespuolinen auskultantti, joka sai heti oikeusneuvosmiehen viransijaisuuden Viipurin raastuvanoikeudesta. Myös Olga oli pyrkinyt samaan virkaan, mutta tuloksetta. 1930-luvulla edellytettiin, että auskultantti seuraa käräjiä puoli vuotta, ennen kuin pääsee itse notaariksi. Notaarina piti olla vuosi, ennen kuin sai istua käräjät, mikä oli edellytys varatuomarin arvonimen saamiselle. Syksyllä, kun yhden tarjolla olleen notaarin paikan täyttö oli käsillä, hovioikeudessa äänestettiin, ja puheenjohtajan äänin Olga voitti. Kun tieto hänen nimityksestään tuli käräjäpaikalle, miespuoliset kollegat lakkasivat puhumasta hänelle, ja lopulta kilpakumppani muutti pois paikkakunnalta. Vähitellen tuomiokuntaan tuli uusia auskultantteja, ja työ pääsi jatkumaan normaalina.

Seuraavana kesänä Olga Bremer ei ollut vielä pätevä kihlakunnan tuomarin kesäsijaiseksi, vaan sijainen tuli Mikkelin lääninhallituksesta. Hänelle oli vakuutettu, että paikalla oli lähes täysinoppinut notaari. Sijaisen saapuessa Olga Bremer oli häntä vastaanottamassa. Sijainen kysyi häneltä, missä itse notaari mahtaa olla. Kuultuaan totuuden sijainen huokasi, että hänellä on ollut elämässä niin hyvä onni, ettei ole tarvinnut vielä ketään naista tuomariksi tituleerata. Notaari vakuutti, ettei tarvinnut vieläkään.

Viimeiset Olga Bremerin istumat käräjät osuivat talvisodan syttymiseen. Vuorossa olivat Kuolemanjärven käräjät. Kun Bremer saapui paikalle, käräjätalo oli otettu sotaväen käyttöön. Sovittiin, että yksi huone tyhjennetään päiväsaikaan käräjäsaliksi. Joka ilta Olga Bremer pakkasi käräjätarvikkeet matkalaukkuihin, jotka poliisi kantoi apteekkiin, Bremerin kortteeriin. Viimeisenä käräjäpäivänä Viipurista tulleet asianajajat kertoivat, että sota oli syttynyt ja että Viipuria oli pommitettu. Olga Bremer istui kuitenkin käräjät loppuun ja matkusti sitten Viipuriin sotilaita ja siviilejä täynnä olevassa junassa käräjäpapereitaan vaalien. Sodan vuoksi Bremer joutui yksin pakkaamaan koko tuomiokunnan kanslian ja siirtämään sen turvaan Lappeenrantaan. Sodan jälkeen paperit löytyivät Simpeleeltä.

Sodan vuoksi juristeista oli kova puute, mikä muutti naistenkin aseman. Naisjuristeja oli noin 40, ja kaikille oli töitä. Olga Bremer hoiti Tuusulan tuomiokuntaa ja sitten Helsingin raastuvanoikeuden arkistoa ja pääsi virkaa tekeväksi notaariksi raastuvanoikeuteen. Kun notaarin velvollisuutena oli vain yksi istuntopäivä viikossa ja palkka sen mukainen, Olga etsi muutakin tekemistä. Hän näki lehdessä asianajotoimiston työpaikkailmoituksen ja vei vastauksensa lehden konttoriin. Kun sama ilmoitus tuli lehteen uudelleen, hän soitti toimistoon ja kysyi, voiko nainen tulla valituksi. Vastauksena oli: ”Se saa olla mikä vaan, kunhan tulee tänne ihan heti.” Töitä löytyi, mutta naisjuristille maksettiin asiallista palkkaa vasta, kun hän oli osoittanut kyvykkyytensä.

Olga Bremer haki kaiken aikaa myös oikeusneuvosmiehen paikkaa. Jyväskylän kaupunginvaltuusto valitsi hänet raastuvanoikeuden tuomariksi 1946. Myöhemmin hän siirtyi Porin raastuvanoikeuteen oikeusneuvosmieheksi, ja 1954 hänet valittiin Helsingin raastuvanoikeuteen vanhemmaksi oikeusneuvosmieheksi. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1972.

Kirjoittaja

Leeni Tiirakari

Lisätietoja

Julkaistu Suomen naisen vuosisadat. [4], Tiennäyttäjät. Utrio, Kaari [päätoimittaja]; Tiirakari, Leeni ; Savikko, Sari. Tammi 2005.

Tekstin lähettäminen: Ilola, Raili

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : Naisten Ääni, Sivistystä ja tiedettä, Tiennäyttäjät, Työelämä

footer-logo2

Suomalainen Naisliitto ry Aurorankatu 17 a 11 00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

 

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni -artikkelitietokannan rekisterinpitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT