Armi Ratia jos kuka, oli legenda jo eläessään. Hän oli ”vihassaan julma ja rakkaudessaan ylitsevuotava. Ei mitään siltä väliltä”, toteaa Ristomatti Ratia äidistään. Armi Ratia oli poikkeusihminen, joka loi poikkeuksellisen ilmiön, Marimekon. Se oli maailmalla aikanaan tunnetuin suomalainen yritys, jota kansainväliset lehdet esittelivät näyttävästi, varsinkin sen jälkeen, kun Jacqueline Kennedy esiintyi odotusaikanaan marimekossa. Jokapoika-paita oli Yhdysvalloissakin älykköpiirien univormu.
Armi Airaksinen syntyi vuonna 1912 menetetyn Karjalan Pälkjärvellä kauppiasperheen esikoisena. Isän kaupassa hän oli pienestä pitäen innokas kauppa-apulainen ja oppi siellä kaupankäynnin alkeet. Isä halusi kuitenkin suurempiin ympyröihin ja osti kaupan Koivistolta 1926.
Kauppa ei kuitenkaan pitemmän päälle menestynyt vaan teki konkurssin. Pula-aika vähensi koivistolaisten laivurien tuloja, ja Matti Airaksinen oli kauppiaaksi ehkä liian pehmeä ja antoi luottoja, joita ei saanut takaisin. Konkurssin jälkeen isä ryhtyi lehtiasiamieheksi ja äiti Hilma pääsi ylimääräiseksi opettajaksi kansakouluun. Tilanne oli myös Armille kova paikka – se oli hänelle ”ensimmäinen konkurssi”. Myöhemmin tuli muita.
Aluksi Armi ei viihtynyt Koivistolla, murretta myöten kaikki oli erilaista kuin entisessä kodissa. Vähitellen hän kotiutui ja sai ystäviä mm. partiossa. Myöhemmin hän muisteli lämmöllä ”minun Koivistoani”, ja Marimekossa monet hänen työtoverinsa olivat lähtöisin Koivistolta.
Keskikoulunsa Armi kävi loppuun Koiviston yhteiskoulussa ja siirtyi sieltä Viipuriin lukioon, jonka kuitenkin keskeytti kahden vuoden jälkeen. Sen jälkeen hän muutti 1932 Helsinkiin opiskellakseen Taideteollisuuskeskuskoulussa. Opintonsa hän rahoitti kirjoittamalla rakkausnovelleja Perjantaihin salanimellä Saimi Tarvonen. Hän olikin näppärä ja nopea kirjoittaja.
Samana vuonna 1935, jolloin Armi valmistui tekstiilitaiteilijaksi, hän meni naimisiin koivistolaisen kapteeni Viljo Ratian kanssa. Häät pidettiin Koivistolla Penttilän rannassa Viljon isän merikapteeni Anton Ratian pihapiirissä.
Avioliitosta syntyi kolme lasta: Ristomatti 1941, Antti Matti 1944 ja Eriika 1948. Avioliitto kesti vuoteen 1969. Ristomatin mukaan se oli ”kolmikymmenvuotinen sota, käsittämättömän kauan kestänyt myrskyisä liitto”. Avioliiton ehkä suurin kompastuskivi oli Armin tuhlaileva ja suureellinen elämäntapa. joka toisaalta oli hänen tavaramerkkinsä ja osa hänen luovuuttaan. Työtoverit teettivätkin hänelle taulun: ”Armi, kun haluat leivosta, älä osta leipomoa!”
Helsingissä Armi Ratia meni 1942 töihin Erva-Latvalan mainostoimistoon, ja oli aluksi erittäin kysytty copywriter, mutta sai seitsemän vuoden jälkeen potkut omapäisyytensä vuoksi. Samaan aikaan (1949) Viljo Ratia perusti vahakankaita valmistaneen Printex Oy:n. Sen eräänlaiseksi sisaryhtiöksi perustettiin Marimekko 1951.
Marimekon historia on yhtä myrskyisä kuin Armi Ratia henkilönä, suuria menestyksiä, mutta myös jyrkkiä alamäkiä. Ilmeisesti Viljo Ratia piti veljensä Urpo Ratian kanssa pystyssä Marimekkoa parhaansa mukaan, kunnes heidät 1968 savustettiin ulos. Kun Armi antoi työntekijöille kiukuspäissään potkuja, Viljo palkkasi heidät takaisin. Veljesten jälkeen Marimekossa on ollut suvun ulkopuolisia ammattijohtajia, tosin Armi Ratia palasi toimitusjohtajaksi joksikin aikaa vielä 1971.
Tilaisuudet vuonna 1964 hankitussa Bökarsin kartanossa eivät olleet pelkästään Marimekon suhdetoimintaa, vaan koko Suomen ja suomalaisen kulttuurin tekemistä tunnetuksi. Karjalainen aito, sydämestä kumpuava vieraanvaraisuus oli siellä huipussaan.
Bökarsissa vierailivat kulttuurin, politiikan ja bisnesmaailman huiput eri puolilta maailmaa. Ainutlaatuisella luovuudellaan Armi Ratia loi unohtumattomia juhlia, joissa viihdyttiin pikkutunneille saakka. Hänellä oli taito keksiä läheisille ystävilleen hienoja ja hulvattomia lahjoja. Birger Kaipiaiselle loihdittiin parissa päivässä lummelampi, joka herkisti miehen kyyneliin, Kekkoselle Armi hankki sarvesta tehdyn kamman.
Armi Ratialle tyypillisiä mahtavia ominaisuuksia oli kääntää tappio voitoksi ja jättää mennyt taakse. Printexin tulipalo oli hänestä itse asiassa onni, se antoi tilaisuuden uudistua, ja Marimekon alku oli virhearvioinnista syntynyt oivallus. Kun Bökarsin navetta paloi, hän pyysi kylän lapset katsomaan tulipaloa. Mitä sitä suremaan!
Hän nauroi turhantärkeydelle – Bökarsin kristallikruunutkin ripustettiin pihakoivuihin. Tarmo Mannin ja muiden läheisten ystävien kanssa pantiin elämä risaiseksi. Työmoraalista ei kuitenkaan tingitty.
Armi Ratian tunnuslauseita olivat: 1. Ihmiset ensin! 2. Elämääni johtaa kauneus. 3. Suunnittele itseäsi varten, niin tulee parasta jälkeä. 4. Menestymisen avain on tehdä asiat toisin.
Harvan naisen kunniaksi on julkaistu oma juhlaraha niin kuin Armi Ratian syntymän 100-vuotispäiväksi. Unohtumaton, omaperäinen karjalainen nainen!
Kirjoittaja
Sirpa Taskinen
Lähteet
Marja-Leena Parkkinen, Love Armi. Otava 2005.
Ristomatti Ratia, Paha poika. Otava 2002.
Tuula Saarikoski: Armi Ratia - Legenda jo eläessään. WSOY 1977.
Juha Tanttu, Armi Ratian maailmassa. Tammi 2012,
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.