Hanna Ollila – amerikansuomalainen akrobaatti kosketti taivasta ja laman lannistamia

Teksasissa on 1930-luvulla suuret maatalousmessut, väkeä on kertynyt paikalle satojen mailien päästä – sellaisiakin jotka ylipäätään matkustavat vain kerran vuodessa. Viljelijät, karjankasvattajat, maattomat ja kodittomat laman runtelemat ovat kerääntyneet tuhatmäärin suurtapahtuman esiintymisalueelle. Raskaan arjen katkaisee lähes taivaaseen ulottuva hetki.

Äänet hiljenevät, päät kääntyvät yläviistoon, pienten lasten kädet hakevat turvaa suuremmista kämmenistä.  DeWaldo duon esitys on saavuttamassa huipennuksensa. Hanna DeWaldo kiipeää yksipyöräisen satulaan, nousee hamsterin juoksupyörää muistuttavaan kuolemanrattaaseen ja kohta lappajärveläissyntyinen akrobaatti on useiden metrien korkeudesssa kieppuen pää alaspäin vimmaista vauhtia kunnes esityksen loputtua koko 150 cm:n vartensa uhkaa nousta uudelleen ilmaan myrskyisten suosionosoitusten siivittämänä.

Hanna Takala (pohjalaiseen tapaan hänestä näkyy myös toista sukunimeä – Viinamäki)  oli  muuttanut Yhdysvaltoihin 17-vuotiaana. Takalan vanhempi veli Kalle Viinamäki – amerikkalaisittain Karl Edward Maki – oli asettunut Minnesotaan jo joitakin vuosia aiemmin. Hanna työskenteli siirtolaisuutensa alkuajat pyykkärinä ns. poikatalossa.  Ne olivat perheettömien suomalaismiesten yhteisasumuksia, joihin oli palkattu ”huushollerskoja” pitämään taloutta yllä. Takala on kertonut kuinka rankkojen työpäivien ohessa hän kävi iltaisin ahkerasti  englannin kielen tunneilla. Hanna tapasi työpaikallaan Simossa syntyneen polkupyöräakrobaatti Wäinö Ollilan.  Takala avioitui Wäinön kanssa Minnesotassa 1923.  Wäinö Ollila oli kiertänyt esiintymässä jo ennen Hannaan tutustumistaan lähinnä suomalaisilla haaleilla tuskastuen amerikansuomalaisten riitelyyn ja kuppikuntaisuuteen. Ollilan kiertuekumppaneita oli mm. tunnettu amerikansuomalainen hanuristi Hannes Laine.  Hanna on haastattelussaan kertonut kuinka valinta ryhtyä esiintyjäksi oli hänelle helppo.  Väinö oli tokaissut: ”Showbusineksessa ei ole ylimääräisiä matkalaukkuja”, joten Hanna päätti myös kesyttää yksipyöräisen. Hän harjoitteli oman ja yhteisten akrobaattinumeroiden lisäksi myös kääpiöpystykorville erillisen koiraesityksen. Hanna oli vielä reilut 80-vuotiaana opettanut naapurinsa Yorkshiren terrierille sirkustemppuja. Päätös ryhtyä akrobaatiksi oli myös Väinölle täysosuma, sillä Hannan mukaan tulon myötä avioparille avautui valtakunnalliset elävän estraditaiteen markkinat. DeWaldo taiteilijanimi oli väännös Olliloiden sukunimestä ja mainoslauseekseen he kehittivät lennokkaan ”Wizards on Wheels and Wire” (pyörien ja trapetsin velhot).  Ollilat kiersivät esiintymässä useimmissa osavaltioissa – teattereissa, messuilla, paikallisissa sirkuksissa ja lopulta myös valtakunnallisten tunnettujen (esim. Shrine)  sirkusseurueiden esiintyjäryhmissä.  He ansaitsivat noin 300 taalaa viikossa. Esim. 1930 Yhdysvalloissa opettaja tienasi keskimäärin 1400 dollaria vuodessa. Polkupyörä maksoi 35 taalaa, voi 45 senttiä/kilo. Hannan mukaan heidän kiertuekulunsa olivat myös suuret.

Ollilat perustivat oman ohjelmatoimiston DeWaldo Attractionsin Crosby, Minnesotaan. Heillä oli palkkalistoillaan parhaimmillaan kymmeniä esiintyjiä. Heidät mainitaan ja he myös mainostavat usein viihdebisneslehti Billboardin sivuilla. Väinön kuoltua kuusissakymmenissään 1952 Hanna Ollila jatkoi yritystä vielä yksin muutaman vuoden ajan.

Hanna Ollilan alussa mainittu maineikkain temppu ”Loopin the Loop”  oli Yhdysvalloissa ainutkertainen esitys. Sitä ei tehnyt Amerikassa tuohon aikaan kukaan muu. Ollilat olivat hankkineet kuolemanrattaan Saksasta ja sen osia on museoitu Crosbyyn.

Hanna on muistellut sirkuselämäänsä artikkelissa, joka julkaistiin useassa yhdysvaltalaisessa lehdessä 1984. Siinä hän toteaa lopuksi kuinka vanhassa lausahduksessa, ettei ole mitään showbisneksen kaltaista, on totuus sanottu.

Väinön kuoltua Hanna avioitui vielä kaksi kertaa 1959 ja 1973. Hän hautasi myös nuo aviomiehet. Hanna Ollilan viimeinen esirippu laskeutui Crosbyssä Minnesotassa 1993.