Ilmavalvontalottana
Suoma Tausta o.s. Sipola syntyi 1920 Hailuodossa. Hän kasvoi 13-lapsisessa perheessä. Heti rippikoulusta päästyään Suoma liittyi lottajärjestöön.
Hänen kotinsa lähellä sijaitsevassa Hailuodon Ojakylän Osuuskaupan toimistossa sijaitsi radiopuhelinkeskus. Kun Suoma oli Osuuskaupassa työssä, hänelle opetettiin puhelinkeskuksen käyttöä.
Talvisodan puhjettua Suoma ja kaksi muuta nuorta naista, Siiri ja Laina, osallistuivat ilmavalvontaan: he hoitivat puhelinkeskusta öisin neljän tunnin vuoroissa. Heillä oli tukenaan aina sotilaspoika tai joku vanha mieshenkilö. Radiopuhelinkeskusta hoiti päiväsaikaan kaupanhoitajan vaimo. Hailuodossa oli kaksi vartioasemaa, toinen Marjaniemessä ja toinen Hyypänmäellä. Vartioasemat olivat miesten ilmavalvonnassa. Vartioasemilta tuli tieto lentokoneista radiopuhelinkeskukseen, josta asia ilmoitettiin eteenpäin.
Kerran tuli ilmahälytys päivällä kirkkaalla pakkassäällä, jolloin vartiomies ryntäsi kauppaan ja karjui: ”Joka sorkka ulos äkkiä ja lakanat korviin.” Kaikki muut ryntäsivät pihalle, vain Siiri jäi sisälle vanhan ihmisen kanssa. Koneet lensivät korkealla ja näyttivät tähdiltä. Vähän avuttomalta näytti vartiomies, joka tähtäsi pyssyllä niin tavoittamattomissa olleita koneita. Koneista kuului jylinää ja jäi juova jälkeen, mutta muuta ei tapahtunut.
Osuuskaupan palveluksessa ja myymälänhoitajana
Suoma pääsi Hailuodon Osuuskaupan Ojakylän myymälään harjoittelijaksi 15.6.1935. Harjoitteluaika kesti 3 kuukautta, ja hän toimi myyjänä vuoden 1940 loppuun, jolloin hänet nimitettiin myymälänhoitajaksi Keskikylän myymälään. Sieltä hänet pyydettiin v. 1943 Kirkonkylän myymälän myymälänhoitajaksi. Se oli melko harvinainen naisen ammatiksi. Silloisen käytännön mukaan niin vastuulliseen tehtävään tarvittiin takuumiehet. Takuumiehiksi alkoivat yhden talon isäntä ja toisen talon emäntä. Kaupan rakennuksessa oli myymälähoitajalle asunto, jossa Suomakin asui ja synnytti toisen lapsensa. Hän lopetti työt Hailuodon Osuuskaupassa 13.8.1944.
Sota-aikana myymälänhoitajalla oli vaikeaa, koska myytävää tavaraa ei ollut riittävästi, jolloin ihmiset tulivat kiukkuisiksi. Tieto tavaran saapumisesta kauppaan levisi nopeasti. Jonot olivat pitkiä, eikä tavaraa riittänyt kaikille. Kerrankin eräs isokokoinen nainen raivasi tien jonon ohi ja selitti, että pitää siitä koosta olla jotain hyötyä. Suurin puute oli kankaista ja saippuasta. Pyykinpesuaineeksi saatiin VITI -nimistä jauhetta.
Kelirikot olivat hyvin hankalia hailuotolaisille ja kauppaliikkeille silloisten kulkuvälineiden aikana ja sodan oloissa.
Vangit ja evakot
Joskus myymälänhoitaja saattoi kokea pelottaviakin hetkiä: kerran Suoma joutui antamaan heinäpaalin varastosta Sauvolan talon asialla olleelle venäläisvangille, pelko hiipi väkisin mieleen. Hailuodossa oli sota-aikana muutamissa taloissa venäläisiä vankeja työvoimana. Vaikka mitään pahaa he eivät olleet tehneet kenellekään, silti he olivat pelottavia tuntemattomille, koska olivat olleet vihollisia.
Osuuskauppa oli myös ihmisten kohtauspaikka. Tiskin takaa näki koko kylän ihmiset: niin tutut kuin tuntemattomatkin. Karjalasta tulleita siirtolaisia oli Hailuodossa vain muutamia. Suoma muistaa Karjalan Marian Mantsin saarelta. Maria opetti Suomalle piirakanteon taidot. Hän oli niin hyvä ja ystävällinen ihminen, että jäi iäksi mieleen. Maria muutti Karjalaan takaisin eikä palannut enää Hailuotoon. Suoma kirjoitti runon Maria, Karjalan nainen, usein muistelen Sinua.
Sota vei nuoruuden kavereita
Ennen kaikki hailuotolaiset tunsivat toisensa. Niinpä Suoma muistaa nimeltä ensimmäisen sotasankarin ja monta muuta kaatunutta poikaa, jotka olivat nuoruuden kavereita ja jäivät siksi lähtemättömästi mieleen. Suoman perhepiiristä ei sota vienyt miehiä, mutta yksi veli haavoittui ja menetti toisen kätensä.
Lottatoiminta
Lotat pitivät sota-aikana ompeluseuroja, jolloin ommeltiin ja kudottiin rintamalle tarvittavia vaatteita ja neuleita. He järjestivät myös tallukantekokursseja. Lotat kokoontuivat Lotta-kahvilassa, joka sijaitsi Petsamon tien varressa. Lotat järjestivät suojeluskuntalaisille ruokailun nuorisoseurantalolla heidän harjoituspäivinään. Hailuodon suojeluskuntalaisilla oli oma paattikin, mikä varmasti on ollut hyvin tarpeen saaressa.
Perhe-elämä sodan aikana
Suoman puoliso Mauri joutui sotapalvelukseen heti jatkosodan sytyttyä. Hän ennätti olla palveluksessa yli vuoden, kunnes valtio määräsi hailuotolaisia merillä olleita ja merikoulun käyneitä miehiä luotsin tehtäviin. Hänen tehtävänsä luotsina oli Iin Röytässä, joten Suoma näki miestään edelleenkin harvoin. Lomalla ollessaankin luotsin piti käydä työpalveluksessa. Suoman puoliso oli silloin usein nuottamiehenä. Yhteistä aikaa ei ollut paljon. Suoma asui aluksi miehensä kotona. Nuorena ei osannut hermoilla sota-asioista; oli työ ja ensimmäinen lapsikin oli syntynyt. Kirjeet kulkivat puolin ja toisin.
Perheenäidiksi ja kirjoittajaksi
Kun toinen lapsi syntyi v. 1944, Suoma jäi kotiin hoitamaan lapsia. Lapsia syntyi lisää ja perheessä oli lopulta 4 lasta. Suoma harrasti kirjoittamista ja lehdet pyysivät hänen kirjoituksiaan. Myöhemmin hän on julkaissut neljä runokirjaa ja osallistunut kertomuksilla kokoomateoksiin.
Maria, Karjalan nainen,
usein muistelen Sinua:
Siinteli etäinen ranta,
metsä tummana kumotti,
näin kuvasit tuntojasi
saapuessas saarellemme.
Kerroit äkkilähdöstäsi
kodistasi, konnustasi
kovasta evakkotiestä.
Kerroit uudesta tuvasta,
pelakuusta akkunalla,
orvokeista seinustalla
lumen alle jätyneistä.
Sinne jäivät hyvästeittä.
Miksi näin, tätä kyselit,
himmeni siniset silmät:
Loppuiko Laatokan laulu,
Karjalan käen kukunta?
Suoma Taustan julkaisut:
Hiekkaa meren sylissä, 1984
Istutan päivänsiniköynnöksen, 1993
Meri sinisempi kuin taivas, 1998
Merenmieli unelmin tilkitty, 2008
Kirjoituksia teoksissa:
Naiset isänmaan asialla, 2002
Saima Harmaja-runoilijoista runoilijoin, 2007
Runoja ja kertomuksia Oulu-opiston antologioissa
Suoma Tausta on osallistunut runoilla ja kertomuksilla lukuisiin kilpailuihin ja saanut kärkisijoja.
Kaikista tärkeimpänä Suoma Tausta pitää kalevalamittaista runoaan Syntyi saari ulapalle, 1999,
josta hän sai Hailuoto-seuran 1.palkinnon.
Lammasmarkkinat -runo palkittiin 1986 Yleisradion kirjoituskilpailussa, runon lausui radiossa Eeva Manto.
Otteita runokirjoista:
Istutan päivänsiniköynnöksen
”Istutan päivänsiniköynnöksen
kiipeämään vanhuuteni käsipuulle”
Merenmieli unelmin tilkitty ”Keräsin kekoon
rannalle mykät kivet
Kun palasin vuosien kuluttua,
ne puhuivat selvää kieltä.”
