Maria Castrén oli ensimmäinen nainen Suomessa urkurina ja päätoimisena musiikin lehtorina sekä ensimmäinen nainen Uudenkaarlepyyn kaupunginvaltuustossa.
Urkurin virka avautui naisille jo vuonna 1898. Tehtävään ei kuitenkaan liittynyt kanttorin tehtäviä, sillä sen aikaisen käsityksen mukaan naisen ääni ei sopinut virsien laulamiseen. Ensimmäinen naisurkuri nimettiin vuonna 1905 Uudenkaarlepyyn seurakuntaan ja hän oli Alatorniolla syntynyt Maria Castrén (1871-1969). Maria ”Majson” Castrén toimi myös Uudenkaarlepyyn seminaarissa laulun ja musiikin opettajana vuosina 1900-1930 ja musiikin lehtorina 1930-1939. Musiikin päätoimisena lehtorina hän oli ensimmäinen nainen Suomessa ja vielä 27 vuoden ajan ensimmäisenä ja ainoana naisena Uudenkaarlepyyn kaupunginvaltuustossa.

Naiskanttorien historia

Virsiä ovat naiset laulaneet aina, mutta laulun johtaminen jumalanpalveluksissa oli vain miehille tarkoitettu. Urkurin virka ilman lukkarin tehtäviä avautui naisille jo vuonna 1898. Suomen ensimmäinen nainen vakinaisessa urkurin virassa oli nimeltään Maria Castrén.
Kanttori-urkurin virka myös naisille oli mahdollista vasta vuodesta 1963. Tosin keskustelu naisten kelpoisuudesta aloitettiin jo 1880-luvulla. Naiskanttoreiden vastustajien mielestä epäsäännöllinen työ ei sopinut perheenäideille ja naisäänen kimeyttä pidettiin sopimattomana virsilaulun johtamisessa. Vuonna 2023 tuli kuluneeksi vasta 60 vuotta siitä, kun kanttorin virka avattiin myös naisille.
Tällä hetkellä Suomen evankelisluterilaisen kirkon kanttoreista yli puolet on naisia.
Lisälukemista aiheesta löytyy Lea Ryynänen-Karjalaisen tekemästä tutkimuksesta ”Sukupuolesta huolimatta – naiskanttorit Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa”.

Juuret Alatorniolla

Elin Maria Castrén syntyi Alatorniolla vuonna 1871. Hänen isänsä oli Kiimingissä syntynyt, varatuomari Erik Alarik Castrén (1824-1892) ja äiti Haaparannalla syntynyt Maria Henrika o.s. Burman (1831-1915). He olivat serkuksia ja heidät oli vihitty 1856. Perheessä oli kymmenen Alatorniolla syntynyttä lasta paitsi nuorimmainen, joka oli syntynyt Vaasassa. Erik Alarik Castrén nimitettiin Uudenkaarlepyyn tuomiokunnan tuomariksi vuonna 1872 ja perhe muutti Alatorniolta Pohjanmaalle Munsalaan.

Maria oli lahjakas, poikkeava ja luonteeltaan eksentrinen. Sanotaan, että hän hallitsi kuutta eri kieltä. Aikalaiskuvausten mukaan hän saattoi kulkea töihin purjeveneellään tai juosten. Ja ruokavaliosta on kerrottu myös, että hän eli lähinnä puurolla, perunalla ja puolukalla. Ruokajuomana omatekoinen omenaviini.

Urkurin ja musiikinopettajan työn lisäksi hänellä oli voimia ja kannatusta myös kunnallispolitiikan saralla. Peräti 27 vuoden ajan ensimmäisenä ja ainoana naisena hän istui Uudenkaarlepyyn kaupunginvaltuustossa.

Lapsuudenkoti osa Munsalan kotiseutumuseota

Munsalan kotiseutumuseo käsittää Munsalan kotiseututalon osoitteessa Eteläinen Munsalantie 15 Uusikaarlepyyssä, Munsalan kirkon vieressä olevan lainamakasiinin sekä Maria Castrénin lapsuudenkodin Tunnholmenissa. Castrénit muuttivat Alatorniolta Munsalaan, kun Maria oli yhden vuoden ikäinen.
Marian lapsuudenkoti Tunnholmenissa rakennettiin 1880-luvulla. Maria testamenttasi sen yhdessä siskonsa Amanda Castrénin (1868-?) kanssa Munsalan kotiseutuyhdistykselle (Munsala Hembygdsförening) vuonna 1944. Merenläheisessä talossa, joka on auki kesäisin, on nähtävillä alkuperäinen sisustus, huonekalut, kankaat, posliinit, valokuvat ja vanha taffelipiano, kaikki ovat alkuperäisiä. Castrénin perhe seurusteli vertaistensa kanssa kuten Domarbackenin, Uddenin ja Veksalan lasitehtaan herrasväen.

Director musices –arvonimi

Sivistyneiden perheiden kotikasvatukseen kuului soittotaidon osaaminen. Keisarillisessa Suomessa ei musiikinopetus ollut vielä kovin yleistä. Kodit palkkasivat kylläkin yksityisopettajia ja suuremmissa kaupungeissa perustettiin yksityisiä musiikkikouluja kuten Turussa ja Helsingissä 1830-luvulla. Mutta korkeampi musiikinopetus piti hakea ulkomailta lähinnä Leipzigin konservatoriosta.
Helsingin musiikkiyhdistyksen musiikkikoulun johtajaksi valittiin maisteri Martin Wegelius (1846-1906) vuonna 1882. Koulun nimeksi tuli Helsingfors musikinstitut (Helsingin musiikkiopisto), jonka esikuvana oli Leipzigin konservatorio. Musiikkiopiston pääaineet olivat piano, urut, yksinlaulu, viulu ja sello.

Maria Castrén opiskeli musiikkia Helsingin musiikkiopistossa 1800-luvun lopulla mm. Martin Wegeliuksen ja Richard Faltinin johdolla. Hän teki opintomatkoja mm. Saksaan, Itävaltaan, Ranskaan ja Englantiin.

Maria Castrénista tuli Suomen ensimmäinen naisurkuri. Hänet nimettiin vuonna 1905 Uudenkaarlepyyn seurakuntaan. Siitä uutisoitiin koko valtakunnassa. Mm. Iisalmessa ilmestyvä Salmetar kirjoitti heinäkuussa 1905 näin: ”Nainen urkuriksi. Urkurinvaalissa Uusikaalepyyssä valittiin kesäk. 25 pnä kaupunki- ja maalaisseurakunnan urkuriksi yksimielisesti nti Maria Castrén.”

Maria toimi myös Uudenkaarlepyyn seminaarissa laulun ja musiikin opettajana vuosina 1900-1930 ja musiikin lehtorina 1930-1939. Musiikin päätoimisena lehtorina hän oli ensimmäinen nainen Suomessa. Hän oli myös kuorotoiminnan kehittäjä ja alkuunpanija paikkakunnallaan.

Pedagogina hän kehitteli ”Fe-pa-tå” -nimistä sovellustaan saksalaisen akustikon ja musiikkipedagogin Carl Eitzin (1848–1924) Tonwort-säveltapailumetodista.

Uudessakaarlepyyssä syntynyt säveltäjä Erik Bergman (1911-2006) oli Maria Castrénin oppilas. Maria oli Erik Bergmanin ensimmäinen piano-opettaja ja vaikutti Bergmanin uravalintaan siten, että tämä hakeutui musiikkiopintoihin Helsingin konservatorioon. Bergman myös sävelsi erään teoksen kiitoksena ensimmäiselle piano-opettajalleen ja ymmärtäjälleen.

Maria Castrénille tuomiokapituli myönsi director musices –arvonimen vuonna 1950.

Maria Castrén kuoli vuonna 1969 Uusikaarlepyyssä.