Sosiaalineuvos Ritva Karinsalo on sosiaalitoimen käytäntöjen kehittäjä ja uudistaja. Perhetyön näkökulma ja ratkaisukeskeisyys korostuvat kaikissa työtehtävissä. Ritva Karinsalon laaja-alainen toiminta ulottuu lasten ja nuorten ongelmista perhekeskeisiin ratkaisuihin, paikallistasolta valtakunnallisiin johtotehtäviin.
Virikkeinen kasvuympäristö
Ritva Karinsalon koti oli Tuiran kaupunginosa Oulujoen pohjoispuolella vastapäätä Oulun keskustaa. Se muuttui Ritvan kasvuvuosien jälkeen (aikana) vähitellen puutaloidyllistä korkeiden torni- ja kerrostalojen kaupunginosaksi.
Kotitalo oli perinteinen oululainen puutalo. Pihapiiriin kuului iso puutarha ja leikkimökki. Isovanhemmat olivat ostaneet talon 1940 – luvulla muutettuaan Ouluun Vienan Karjalan Kiestingistä jo 1920-luvun alussa.
Ritvan isä Simo oli tukkuliikkeen myyntiedustaja ja äiti Eine Maanmittauslaitoksen kartanpiirtäjä. Pikkuveli Jorma on (oli) reilut viisi vuotta nuorempi. Perhe asui ison puutalon toisessa päässä ja isovanhemmat toisessa. Väliin mahtui vielä papan pieni sekatavarakauppa sekä Karjalasta tulleiden vuokralaisten asuntoja.
Kasvu yhteisöllisyyteen alkoi jo varhaislapsuudessa. Elämä oli sosiaalista, tavallista ja turvallista, eriarvoisuutta ei koettu. Elettiin eräänlaisessa Pikku Pietarin pihassa. Ulkona pihalla leikittiin paljon. Yhteisissä leikeissä oli mukana myös kolme serkkutyttöä. Lähiympäristössä oli paljon lapsia. Kaikkien kotiolosuhteet olivat samanlaisia. Toistenkin lapsista pidettiin huolta. Vierailut äidin kotona, maalaistalossa Tyrnävällä toivat oman lisänsä muutenkin monipuoliseen kasvuympäristöön.
Liekö pienessä Ritvassa herännyt jo tällöin vastuu ja huolenpito toisista ja epäkohtiin puuttuminen opitun esimerkin mukaan?
Ahkerasta koululaisesta yhteiskuntatieteiden maisteriksi
Ritva Karinsalo on suurten ikäluokkien lapsi. Tunnollinen ja ahkera oppilas menestyi koulussa hyvin. Koulutaival alkoi Tuiran kansakoulussa. Luokat olivat isoja ja koulua käytiin kahdessa vuorossa.
Opintie jatkui läheisessä Tuiran yksityisessä yhteiskoulussa. Rehtori oli tiukka ja opettajat nuoria.
Ritvan lempiaineita olivat kielet, erityisesti äidinkieli ja ruotsi sekä ns. lukuaineet ja liikunta. Vaikka lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina olleet tärkeitä, Ritva oli erityisen hyvä urheilussa. Se innostaa häntä vieläkin kokeilemaan eri lajeja.
Koulussa oli tiivis tyttö- ja poikaporukka, pidettiin kotihippoja ja keksittiin kaikkea yhteistä, kiusaamista ei ilmennyt. Puolisoksi löytyi luokkatoveri. Ja Beatles oli kova sana!
Ammatinvalinnanohjaus tuli uutuutena mukaan koko ikäluokalle. Ritva halusi tulla juristiksi. Ammatinvalinnanohjaaja tulkitsi kuitenkin testituloksia niin, että hän katsoo asioita liian kokonaisvaltaisesti eikä kiinnitä riittävästi huomiota yksityiskohtiin. Niinpä hän suositteli sosiologin (sosiaaliohjaajan) koulutusta. Vanhemmat olivat aina kannustaneet koulunkäyntiin ja opiskeluun. Äiti toivoi tyttärestään opettajaa, isä ekonomia.
Ritva pääsi ylioppilaaksi 1969 ja pyrki Tampereen ja Jyväskylän yliopistoihin kolmeen tiedekuntaan. Hän pääsi niihin kaikkiin, mutta valitsi Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ja sieltä sosiaalipolitiikan, sosiaalipsykologian, psykologian ja aikuiskasvatuksen. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi 1974.
Ritvan yliopisto-opiskeluaikana 1960 -luvun lopulla ja 1970 -luvulla opiskelijaliikkeet olivat maailmanlaajuinen ilmiö, Helsingissä Vanha vallattiin.
Yhdistys 9, naisliike, naisten asema ja tasa-arvo olivat vahvoilla. Idoleja olivat Marjatta Eskola, Brita Koskiaho, musiikkipuolella Juice ja Mikko Alatalo.
Ritva Karinsalo toteaa, että tässä muutosilmapiirissä hän koki yhteiskunnallisen avautumisen. Sosiaalipolitiikka tuntui omalta alalta. Köyhyys ja kurjuus hämmästyttivät. Vähitellen elämänkoulu opetti, että asioille pitää tehdä jotakin.
Nopeaa urakehitystä
Ritva Karinsalo suoritti opiskeluun kuuluvan harjoittelun Oulun sosiaalitoimessa ja piirimielisairaalassa. Valmistumisen jälkeen hän suoritti Oulussa yhdeksän kuukauden mittaisen kasvatusneuvolakoulutuksen.
Tälle teoriakoulutukselle tuli nopeasti käyttöä käytännön työelämässä. Ritva Karinsalo muutti Hämeenlinnaan 1.7.1974 kasvatusneuvolan sosiaalityöntekijäksi. Paikkakunnan valintaan vaikutti osaltaan myös puolison työ.
Heti viran alussa tuli shokkihoitoa. Kaksi kuukautta kasvatusneuvolan sosiaalityöntekijänä, neljä ja puoli kuukautta vastaavana sosiaalityöntekijänä ja siitä kasvatusneuvolan johtajan sijaiseksi tämän äitiysloman ajaksi.
Samoihin aikoihin Hämeenlinnan seurakunta perusti Perheasiain neuvottelukeskuksen ja kaupunki A-klinikan. Alkoi uusimuotoinen yhteistyö, jossa terveyskeskuksen lasten ja nuorten avohuolto oli mukana. Näiden tahojen työntekijät kokoontuivat säännöllisesti kerran kuukaudessa. Yhteistyön tavoitteena oli perheiden ja erityisesti lasten hyvinvoinnin turvaaminen. Työ tuntui edistykselliseltä ja omalta.
Ritva Karinsalon lapsista Johanna syntyi 1975 ja Mikko 1978, joten pienten lasten äitinä hän tiesi omakohtaisesti nuoren lapsiperheen arjen sekä perheen ja työn yhteensovittamisen vaikeudet.
Kuuden vuoden kaupunkikeskeisen työvuoden jälkeen Ritva Karinsalo aloitti apulaistarkastajana Hämeen lääninhallituksessa 1.2.1980 kohderyhmänä lapset ja perheet. Neljän vuoden työrupeama lääninhallituksessa oli kasvun ja uuden luomisen aikaa. Näihin vuosiin sisältyi paljon koulutusta erityislakien uusimisen myötä. Työ antoi vahvan ja laaja-alaisen kasvupohjan tuleville tehtäville.
Uudenlaisen hoito- ja toimintakulttuurin kehittelyä
Ritva Karinsalo valittiin ensimmäisenä naisena Hämeenlinnassa sijaitsevan Vanajan koulukodin johtajaksi vuonna 1984. Koulukoti oli aluksi 8-paikkainen, mutta muuttui myöhemmin 16-paikkaiseksi. Koulukodissa oli sekä tyttöjä että poikia, mikä oli sen ajan Suomessa ainutlaatuista. Uutta oli myös uudenlainen hoitokulttuuri, perhetyön näkökulma, ratkaisukeskeisyys ja omahoitajuus.
Koulukodissa oli myös oma koulu, jossa kävi erityisoppilaita myös koulukodin ulkopuolelta kotoa käsin.
Muut Suomen koulukotien johtajat olivat miehiä. He epäilivät naisen osaamista ja selviytymistä näin vaativassa tehtävässä.
Ritva Karinsalo oppi pitämään puolensa ja antamaan tiettyjen asioiden olla omassa arvossaan. Verkostojen rakentaminen muodostui erityisen tärkeäksi. Hän sanoo saaneensa koko ajan vahvaa tukea Sosiaalihallituksen työntekijöiltä.
Erityisesti on mainittava, että Ritva Karinsalon perhe asui koulukodin alueella ja näin koko perhe joutui näkemään äidin työn kokonaisvaltaisesti.
Ritva Karinsalo muistelee, miten koulukotiaikoina haettiin karkulaisia pitkin kaupunkia putkastakin asti. Joskus tulee yhä puheluita koulukodin nuorilta, jotka kertovat kuulumisiaan. Ne ovat usein hyviä. Hän sanoo, että se on ihan parasta. Tässä on kyse oikeiden ihmisten oikeista kohtaloista.
Kun koulukotien määrää päätettiin valtakunnallisesti vähentää, lakkautettiin Vanajan koulukotikin. Hämeenlinnan keskusvankilan Vanajan osasto aloitti toiminnan entisessä koulukodissa 1994. Ritva Karinsalo nimitettiin vankilan osastonjohtajaksi.
Vanajan osasto on avovankila, jossa on alusta lähtien ollut miehiä ja naisia. Työ oli kasvun aikaa. Kehitettiin uusia menetelmiä, käytiin dialogia ja keskustelua ihmiskäsityksestä. Näinä työvuosina Ritva Karinsalo toimi myös tutkijana Sosiaalikehitys Oy:ssä.
Verkostoituminen eteni, kun Ritva Karinsalo valittiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton kotipalvelujohtajaksi vuonna 1996. Työalueena oli koko maa. Lapsiperheiden kotipalvelu lähti nousuun ja järjestöt vahvistuivat Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Liitto tuotti materiaalia paikallisyhdistyksien tarpeisiin ja järjesti monipuolisia koulutuksia.
Muutosjohtajaksi Hämeenlinnaan
Ritva Karinsalo palasi Hämeenlinnaan sosiaalityön johtajaksi vuonna 2002. Sosiaalitoimi eli jälleen muutosvaihetta. Tehtäväalue oli monipuolinen. Vastuualueina olivat lastensuojelu, toimeentuloturva, työvoiman palvelukeskus, perheneuvola ja päihdehuolto. Maahanmuutto.
Monenlainen hankepolitiikka työllisti myös, erityisesti palvelurakennehankkeet. Hämeenlinna oli vahvasti mukana tietojärjestelmien kehittämisessä.
Tämän työn parhaana puolena Ritva Karinsalo pitää sosiaalialan laaja-alaisuutta ja mahdollisuutta perehtyä laajasti lainsäädäntöön. Henkilöstö on osaavaa, on kehittämisen meininkiä.
Erityisen kiitoksen Ritva Karinsalo antaa hyvälle johdolle sekä sille, että yhteistyö koulun ja terveydenhuollon kanssa oli lähellä ihmisten elämän arkea. Yhteistyö myös kaupungin päättäjien kanssa toimi hyvin. Lisäksi kaikki esitykset olivat aina tarkkaan mietittyjä.
Substanssiosaamista valtakunnallisella tasolla
Ritva Karinsalo kutsuttiin Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtajaksi 2006. Yli 30 hakijaa oli tavoitellut tehtävää.
Yhteistyökumppaneina olivat nyt poliittiset vaikuttajat valtakunnan tasolla. Projekteja oli runsaasti. Perheväkivalta oli noussut ajankohtaiseksi ongelmaksi. EU-sopimuksia laadittiin.
Ritva Karinsalo toteaa, että työ on asiavaikuttamista ja edellyttää substanssiosaamista. Ensi ja turvakodeissa pääsee näkemään arkea. Työssä on antoisaa, että ihmisten elämä on lähellä ja kohtaamisissa on elämisen makua.
Työn ohella Ritva Karinsalo suoritti yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon 2009. Hän pääsi ansiokkaalta työuralta eläkkeelle vuoden 2015 alusta lukien.
Ritva Karinsalo sai sosiaalineuvoksen arvonimen 2013.
Ritva Karinsalo antaa kiitoksen puolisolleen Lasse Toivaselle. Lasse on kautta vuosien kannustanut Ritvan urakehitystä. Hän on hoitanut kotiasiat, erityisesti silloin, kun työ on edellyttänyt kokoaikaista läsnäoloa ja tilanteiden hoitamista koulukodin johtajana sekä runsasta matkustamista Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtajana.
Aktiivista yhdistystoimintaa
Yhdistystoiminta on tullut tutuksi Ritva Karinsalolle ennen kaikkea Zonta-työn kautta. Hän on ollut vuosia Hämeenlinnan yhdistyksen hallituksen jäsenenä sekä puheenjohtajana. Naisten oikeuksien toimikunnan työ järjestön sisällä on ollut lähellä sydäntä.
Tyttären taitoluisteluharrastus vei Ritva Karinsalon mukaan puheenjohtajaksi Hämeenlinnan Taitoluistelijoihin. Lasten kouluaikoina vanhempainyhdistykset ja koulujen johtokunnat tulivat tutuiksi. Lisäksi aikaa on kulunut Sporttiklubin yhteisissä urheiluharrastuksissa.
Naisjärjestöjen toiminta on aina tuntunut omalta, mutta aktiivinen osallistuminen on ollut hankalaa aikaa vaativien työtehtävien takia. (työ on haitannut osallistumista). Eläkkeelle jäätyään Ritva Karinsalo liittyi Suomalaisen Naisliiton Hämeenlinnan yhdistykseen 2015 ja osallistuu aktiivisesti sen toimintaan.
Liikunta on aina ollut Ritva Karinsalon ykkösharrastus. Uinti ja veteen liittyvät harrastukset, hiihto, kävely, luistelu, laskettelu ja joukkuepelit kouluaikana. Liikkuminen on hänelle myös rentoutumiskeino, jossa voi ratkoa omia ajatuksiaan.
Ritva Karinsalo on eläkevuosien koittaessa paneutunut myös vanhuspalveluihin. Hän hoitaa iäkkäiden vanhempiensa asioita heidän toivomallaan tavalla. Isä kuoli 91-vuotiaana elokuussa 2016 ja 94-vuotias äiti asuu tällä hetkellä oululaisessa palvelukodissa. Isän suvun vaiheet Vienan Karjalassa ennen 1920-luvun vainoja kiinnostavat kovasti ja ehkä sukututkimus on seuraava haaste.
Onnistunut uravalinta ratkaisukeskeiseksi kehittäjäksi
Ritva Karinsalo pitää omaa taustaansa lähtökohtana uranvalinnalle. Se on antanut mahdollisuuksia myönteiseen kanssakäymiseen erilaisten ihmisten ja eri sukupolvien kanssa. Koulutus ja ammatti ovat hioneet nykyiseksi ihmiseksi. Positiivisen luonteen omaavana Ritva on aina suhtautunut avoimin mielin elämän realiteetteihin ja halunnut oppia lisää. Hän on aina halunnut toimia kehittäjänä ja asioiden selvittäjänä ja pyrkinyt ratkaisukeskeisyyteen.
Ritva Karinsalo on erittäin ylpeä sosiaalityöstä. Sitä voi tehdä monessa viitekehyksessä ja näin ylläpitää ihmisten arjessa mahdollisuuksia ja toivoa.
Kirjoittaja
Heli Eskolin

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.