Vuonna 1886 perustettiin Viipurin Naisyhdistys. Naisasia oli silloin vielä suurelle yleisölle outo; niistäkin, jotka siitä jotain tiesivät, suhtautui osa siihen epäillen ja monet halveksien ja pilkaten. Paria vuotta aikaisemmin oli pääkaupunkiin jo tämänlainen yhdistys perustettu, mutta aate ei ollut levinnyt paljoakaan ulkopuolelle pienen innostuneen harrastajapiirin. Senpävuoksi vaadittiinkin paljon siltä, joka pääkaupungin ulkopuolella uskalsi ottaa asiassa alotteen. Ensiksikin täytyi hänessä olla voimakas harrastus naisvapautukseen, vahva tietoisuus asian oikeutuksesta ja usko sen voittoon. Toiseksi täytyi hänellä olla sivistystä ja tietoja, joilla käydä kaikkia hyökkäyksiä ja pilkkaa vastaan, ja lopuksi uupumaton sitkeys ja tarmo sekä rohkeus, joka ei vastuksista masennu.
Viipurin Naisyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja
Viipurissa oli silloin henkilö, jossa nämä ominaisuudet olivat yhtyneet. Tämä oli Emma Åkerman, ja hänen ansiostaan on, että Viipuriin niin aikaisin saatiin sisaryhdistys Helsingissä toimivalle Suomen Naisyhdistykselle.
Kovin pieni oli seura alussa ja toimihenkilöistä suuri puute. Senvuoksi joutuikin suuri osa työtaakasta puheenjohtajan huoleksi, ja että Emma Åkermanista tuli puheenjohtaja, oli itsestään selvää. Ihmetellä täytyy sitä kykyä, mikä hänellä oli pitää koossa yhdistyksen erilaiset ainekset ja siirtää heihin omaa intoaan. Ja ihmetellä täytyy myös sitä pirteyttä, millä Naisyhdistys heti alkoi toimia. Naisasia oli vilkkaan pohdinnan alaisena kokouksissa, sen kehitystä eri maissa seurattiin innolla ulkomaisten sanomalehtien ja aikakauskirjojen avulla, seurattiin tarkasti kaikkia valtiopäivien keskusteluja ja päätöksiä, jotka koskivat tätä asiaa, ja monella tavalla koetettiin herättää naisissa harrastusta omaan asiaansa sekä kunnallisiin ja valtiollisiin kysymyksiin. – Joskus sai puheenjohtaja tarttua kynään ja artikkeleissa sanomalehtien palstoilla puolustaa hänelle kallista asiaa ulkoapäin tulevia, usein epähienojakin hyökkäyksiä vastaan.
Viipurin Yhteiskoulu perustetaan
Paitsi varsinaiseen naisasiaan, riitti puheenjohtajalta ja hänen kauttaan yhdistykseltä harrastusta moneen muuhunkin naisasialle läheiseen alaan. Siveellisyyskysymys, raittiusaate, siinä jo kaksi laajakantoista asiaa. Kaupungin tehtaissa palvelevien työläisnaisten tilaa koetti yhdistys parantaa ylläpitämällä heille oppi- ja voimistelukursseja. Työläisäideille koetettiin saada helpotusta hankkimalla heille ja heidän lapsilleen kesävirkistystä maalla. Yhteiskasvatus oli myös yhdistyksen lempiajatuksia, ja sen näkyvänä tuloksena on Viipurin Yhteiskoulu, jonka se monien ponnistusten jälkeen perusti. – Emma Åkermanin v. 1901 tapahtunut poismuutto Viipurista oli Naisyhdistykselle korvaamaton menetys. Tuntui, että henkinen johtaja ja koossapitäjä oli poissa. Yhdistys ei olekaan tämän jälkeen voinut saada sitä toiminnan monipuolisuutta eikä henkistä ripeyttä, mikä sillä silloin oli.
Emma Åkermanin harrastus ja työtarmo ei rajoittunut Naisyhdistykseen. Herättäjänä, vaalijana tai kehittäjänä tavataan hänet monissa aikansa pyrkimyksissä. Sittenkuin hänelle, ruotsalaisesta kodista lähteneelle, puolisonsa kautta oli suomalaisuuden asia selvinnyt ja käynyt rakkaaksi, kului hänen elämänsä sen merkeissä, ja se on saanut paljon hänen sydämensä lämmöstä. – Johdonmukaisena seurauksena työstään naisten valveuttamiseksi joutui hän tehokkaasti ottamaan osaa valtiolliseen toimintaan, varsinkin kireinä poliittisina aikoina, jolloin puolue-elämä vaati mukaan, ja silloinen suomalainen puolue on paljosta hänelle kiitollisuudenvelassa.
Tässä muutamia piirtoja Emma Åkermanin toiminnasta ulkopuolella kotia, joka tietysti oli hänen rakkain vaikutuspiirinsä ja jossa hän neljäntoista lapsen äitinä ja mallikelpoisena kasvattajana loi kotihengen ja perhekiinteyden, joka on suorastaan harvinainen. Että hän niin paljon voi kodin ulkopuolellakin toimia ja saada aikaan, riippuu osaltaan myös siitä, että hän puolisossaan, presidentti [Turun Hovioikeus] D. W. Åkermanissa, löysi tuen, avun ja innostajan kaikissa niissä harrastuksissa, jotka hän itseäänkin elähdyttivät.
Nyt elämänsä ehtoona on Emma Åkermanilla ilo nähdä monet ajamansa asian kulkevan voittoon. Periaatteiden mukainen elämä ja jalojen aatteiden eteen suoritettu työ ovat luoneet hänestä henkilön, joka kaikkialla herättää kunnioitusta ja ihailua ja josta ikäänkuin tuntuu henkivän sitä rauhaa ja luotettavuutta, jota me tänä rikkinäisenä aikana niin suuresti tunnemme kaipaavamme.
Kirjoittaja
Helmi Winter
Lisätietoja
Julkaistu aikaisemmin teoksessa Uranuurtajanaisia; Suomen Naisyhdistyksen 40-vuotisjuhlajulkaisu, 1884-1924. Helmi Winter. Suomen Naisyhdistys 1924.
Kuva ja tekstin lähettäminen: Ilola, Raili
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.