Tekstiilisuunnittelija Marjaana Kojo-Eskolan työtila sijaitsee Raahessa Reiponkadulla Sofian Talossa. Rakennus on alkujaan ollut köydenpunojan talo. Sofia Lybeckerin perustama tyttökoulu toimi rakennuksessa 125 vuotta (1859-1984). Sofiaa ja Marjaanaa yhdistää kädentaitojen arvostus ja ammattialan historia, johon talon peräkamarissa voi tutustua.

Kun Sofia Lybercker perusti koulun köyhille tytöille 1800-luvulla, olivat käden taidot tarpeen arjen tekstiilien valmistuksessa. Tänä päivänä käsityö tuo tekijälleen henkistä hyvinvointia itseilmaisuna käsin tekemisen kautta.

Hetket, Suomi 100 vuotta -näyttely

Tällä hetkellä tilaustyöt ovat tauolla, kun Marjaana työstää Suomi 100 vuotta -kiertonäyttelyä, jonka nimi on Hetket. Näyttely kiertää valmistuttuaan 5 paikkakunnalla: Nivalassa, Oulaisissa, Raahessa, Kiimingissä ja Pudasjärvellä.

Näyttelyn aiheena on Suomen sata vuotta ja pienen ihmisen arkinen elämä, jota kuvataan teosten kautta. Marjaana on kaivanut esille kaapeista ja komeroista lapsuudenkodistaan peräisin olevia vanhoja tekstiilejä, työkaluja ja muuta pikkutavaraa, joista hän työstää uusia teoksia yhdistämällä niihin oman muistonsa ja kädenjälkensä. Aihepiireinä ovat Marjaanan lapsuuskodin tekstiileihin liittyvät muistot sekä oman äidin (s. 1918) lapsuus, lottavuodet ja äitiys. Idea on vielä työstettävänä, ja lopputuloksen näemme lokakuussa.

Näyttely suunnataan pikku koululaisille, joiden kautta toivotaan mukaan myös lasten vanhempia ja isovanhempia. Osaan näyttelyn esineistä saa koskea ja niitä saa tunnustella. Hän toivoo, että esineet nostavat esille muistin sopukoista tarinoita, joita vanhemmat voivat jakaa lasten kanssa.

Marjaana tekee näyttelyä yhdessä raahelaisten taiteilijoiden Kirsi Aution ja Anna-Maija Joensuun kanssa. He tekevät kukin omat teoksensa. Naiset ovat järjestäneet Sofian talossa yhteisnäyttelyitä monena kesänä.

Tilaustyöt työllistävät

Marjaana suunnittelee ja valmistaa sisustus- ja taidetekstiilejä kangaspuissa kutomalla. Tilaustyöt hän suunnittelee asiakkaan toiveiden mukaan ja asiakkaan tilaan sopiviksi. Taidetekstiilien aiheet löytyvät useimmiten luonnosta. Hän on erikoistunut loimimaalaustekniikkaan.

Marjaanan uusin Yhdessä-teos valmistui maaliskuussa 2017 ja se kaunistaa Merikadun koulukeskusta.

Seurakunnat ovat työllistäneet häntä viime vuosina. Raahen kirkon liturgiset tekstiilit valmistuivat vuonna 2012, Puolangan kirkon vuonna 2015 ja Vaalan kirkon vuonna 2016.

Kudonnan opettajaksi opiskellut kädentaitaja pitää vanhan Lybeckerin koulun ovet avoinna yleisölle. – Yleisö on tervetullut tutustumaan työhöni sekä peräkamarin ”museoon”. Täällä voi fiilistellä vanhaa taloa kaikessa rauhassa, hän lupaa.

Marjaana sai Raahen kaupungin kulttuurilautakunnan vuoden 2011 taidetunnustuspalkinnon toiminnastaan aktiivisena kulttuurielämän rikastuttajana Raahessa. Kulttuurilautakunta halusi nostaa hänet esille kauniiden käyttö- ja taidetekstiilien tekijänä. Hänen ilmaisulleen on ominaista levollinen värimaailma ja luontoaiheet.

Täydellinen talo työtilaksi

– Jouduin etsimään uutta työtilaa, kun Ylipään koulu, jossa olin työskennellyt kaksi vuotta, myytiin. Jonkin aikaa työskentelin eräässä Rantakadun kellarihuoneistossa, mutta en ollut tilaan kovin tyytyväinen, Marjaana muistelee 7 vuoden takaisia tapahtumia. Hän vuokrasi Lybeckerin koulun vanhan rakennuksen työtilakseen helmikuussa 2010. Pari vuotta aikaisemmin koulun tilat oli maalattu ja huoneisiin oli laitettu ripustuskiskot.

– Ihan kuin minua varten, Marjaana muistelee. Hän kertoo pitävänsä vanhoista taloista ja sopeutuu mielellään pieniin epämukavuuksiin, joita niissä saattaa olla.

Lybeckerin koulun sijainti on aivan ihanteellinen: se on lähellä kaupungin keskustaa, naapurissa ovat Kauppaporvarin kulttuuri- ja kongressitilat monine palveluineen. – Tämä on helppo löytää, Marjaana iloitsee.

Sofia Lybeckerin säätiö

Lybeckerin kotiteollisuuskoulusäätiö oli aikaisemmin vastannut kotiteollisuuskoulun toiminnasta. Vuonna 1983 koulu siirtyi Raahen kaupungin omistukseen. Säätiön säännöt uudistettiin 20.5.2002 ja nimi muuttui Sofia Lybeckerin säätiöksi. Säätiö omistaa Reiponkadun vanhan koulukiinteistön ja saa tulonsa kiinteistön ja tontin vuokrasta.

Säätiön tehtävänä on tukea ja edistää käsityöalojen koulutusta ja käsityöläisten toimintaa Raahessa. Opetustoiminnan siirryttyä muihin tiloihin on vanhaa taloa vuokrattu käsityöläisille työtiloiksi.

Köyhäin tyttöin koulu

Peräkamarissa voi siirtyä mielikuvituksen siivin menneisyyteen. Sofia Lybeckerin perustamaa koulua kutsuttiin aluksi köyhäinkouluksi, koska Sofian tahto oli kasvattaa varattomia ja orpoja tyttöjä, jotta he eivät tietämättömyyttään joutuisi huonoille teille.

Koulun ensimmäisinä opettajina toimivat Lindmanin sisarukset. Ensin Susanna vuosina 1844–1851, sen jälkeen Elisabeth vuosina 1851–1870. Heidän lisäkseen sisar Katariina avusti silloin tällöin.

Koulutuksensa merimies Lindmanin lesken tyttäret olivat saaneet kotonaan. Pari Ruotsista tullutta mamsellia oli vuokrannut Lindmanin talosta huoneita koulunpitoa varten. Vastineeksi kouluhuoneiden ja opettajattaren asunnon siivouksesta sekä talouden hoidosta talon tytöt saivat opiskella ilmaiseksi mamsellien koulussa.

Koulun oppilaat olivat noin kymmenen vuoden ikäisiä, usein nuorempiakin. Kouluun pääsivät ainoastaan varattomien kotien tytöt ja vain yksi kustakin perheestä. Orvot olivat etusijalla.

Koulupäivät olivat pitkiä. Koulu alkoi kello 8.00. Puolilta päivin pidettiin tauko. Iltapäivän tunnit kestivät kello 14.00-18.00. Tytöille opetettiin uskontoa, kirjoitusta ja laskentoa. Alkuaikojen käsitöistä ei ole säilynyt kirjallista tietoa.

Lybecker käsityökouluksi

Lybeckerin tyttökoulu tuli tienristeykseen vuonna 1872. Silloin Raaheen perustettiin kansakoulu, johon tytötkin pääsivät. Näytti, että Lybeckerin koulua ei enää tarvita. Koulun lakkauttamista esitettiin Sofian leskelle, Georg Lybeckerille, mutta hän ei suostunut siihen. Koulu muutettiin käsityökouluksi. Tämä nimi kelpasi koululle lähes seitsemän vuosikymmenen ajan.

Uudistetun koulun ensimmäiseksi johtajattareksi valittiin Sofia Mathlin. Oppilaat olivat nyt hieman vanhempia kuin Lindmanin neitien aikaan. Kouluun tultiin kansakoulun jälkeen eli noin 12-15 -vuotiaina. Oppiaika oli kaksi vuotta. Oppiaineina olivat käytännöllinen kankaitten kudonta, liinavaatteiden ompelu ja kutoma- ja ompeluoppi.

Vuonna 1950 koulu muuttui Lybeckerin Naiskotiteollisuuskouluksi. Opetussuunnitelma yhtenäistettiin maan muiden käsityökoulujen kanssa.

Olga Sarkkila ahersi koulun johtajattarena ja opettajana 49 vuotta. Hänen jälkeensä koulua johti Kerttu Husu 33 vuoden ajan. Auli Kananen toimi 30 vuotta (1978-2008) Lybeckerin koulun johtajana ja rehtorina. Hänen jälkeensä rehtorina työskentelivät Sanna Ulén, Kirsi Autio ja Hanna Partanen.

Vuoden 2016 alusta alkaen Raahen koulutuskuntayhtymän markkinointinimi on ollut Koulutuskeskus Brahe, johon myös Lybeckerin opisto kuuluu. Tällä hetkellä rehtorina toimii Jukka-Pekka Ansamaa.

Uusi koulurakennus

Uusi koulurakennus valmistui vuonna 1984. Sen jälkeen Reiponkadun kiinteistöä on vuokrattu käsityöläisille myynti- ja työskentelytilaksi. Välillä vanha koulu on ollut myös Lybeckerin koulun omassa käytössä muun muassa neuleopetuksen opetustilana.

Opinahjo on nykyään nimeltään Lybeckerin opisto. Se tarjoaa koulutusta animaatio- ja pelituotannossa, graafisessa suunnittelussa, kuva- ja mediataiteessa, mediatuotannossa, sisustus- ja kalustesuunnittelussa, sisärakentamisessa ja tekstiilitöissä. Kättentaitoja opetetaan siis edelleenkin.

Sofian unelma toteutui

Sofia Franzenin (1816–1847) lapsuudenkoti oli varakas ja sivistynyt. Rikkaan kodin tyttärenä Sofia pääsi ensin Mamsellin kouluun Raahessa. Sen jälkeen hän lähti Tukholmaan kolmeksi vuodeksi hiomaan tietojaan ja taitojaan.

Sofian äiti kuoli, kun hän oli vain 10-vuotias. Hän sai perinnöksi 2285 hopearuplaa 71 3/7 kopeekkaa. Perintörahansa Sofia halusi käyttää varattomien lasten koulun perustamiseen.

Tuohon aikaan nainen ei itse voinut päättää raha-asioistaan. Niinpä Sofia asetti mielessään tulevalle aviopuolisolle ehdon, että tämän on hyväksyttävä idea koulun perustamisesta ja perintörahojen käyttämisestä siihen.

Sofian elämä muuttui, kun hän kohtasi Georg Henrik Lybeckerin. Kun Georg kosi, sanoi Sofia suostuvansa avioliittoon yhdellä ehdolla. Ehto oli kuin olikin Georgelle mieluinen. Heidän hääpäivänään 14. helmikuuta vuonna 1843 allekirjoitettiin Lybeckerin tyttökoulun lahjoitus- ja perustamiskirja.

Sofian elämä jäi lyhyeksi. Hän kuoli 31-vuotiaana neljännen lapsensa synnytykseen. Vapaaherra Georg Lybecker eli 85-vuotiaaksi.