Vieno Ruotsalainen on lähes yhtä iäkäs kuin Suomi. Rinta rinnan molemmat neidot ovat kulkeneet läpi korkeat veisut riemuineen ja murheiden alhaiset laaksot. Jaettu ilo on kaksinkertainen, jaettu suru on puolet.

Vieno Ruotsalainen on 91-vuotias. Hän on syntyisin Siilinjärveltä. Perheeseen kuuluivat isä, äiti ja pikkusisko. Vieno aloitti koulun kahdeksanvuotiaana Pöljän kansakoulussa. Vieno oli oppinut lukemaan jo pyhäkoulussa seitsemänvuotiaana. Kansakoulua oli tuolloin neljä luokkaa. Jatkokoulua hän kävi Kuuslahdessa opettajanaan Elsa Laitinen.

-Asuimme siihen aikaan Vikinsaaressa. Kouluun menin soutuveneellä kolmen järven yli. Kerran kova myrsky nousi ja vene kaatui. Silloin kahdeksan lasta hukkui koulumatkalla Puutossalmeen. Muistan aina tuon tuskan huudon, kirkuna oli korviahuumaava. Äidit etsivät lapsiaan. Tällä kohtaa Vienon on pakko pitää pitkä tauko kerronnassaan.

– Talvella kouluun mentiin hiihtämällä neljä kilometriä suuntaansa. Sukset olivat isän tekemät puusukset. Usein koulumatkalla pelotti, kun hiihdin yksin pimeässä kuusikossa. Onneksi ei koskaan karhuja tai susia tullut vastaan.

-Koulumatkan varrella oli talo, josta emäntä kuoli. Siihen aikaan kuolleita pidettiin aitassa sellaisen lavetin päällä. Koulumatkalla talon isäntä pyysi minua katsomaan kuollutta akkaa. Sen jälkeen pelkäsin vielä enemmän koulumatkoilla. Oppiaineista koulussa olivat minulle laulu, soitto, lukeminen ja kirjoittaminen eniten mieleen.

-Meidän luokalla oli isoja poikia, jotka olivat jääneet useasti luokalleen. Nämä pojat keljuilivat opettajalle ja koulussamme oli kaksi putkaa, jonne opettaja pojat laittoi! Muistan kun eräs tyttö välitunnilla itki, kun pojat repivät tyttöä vaatteista. Silloin opettaja veti poikaa korvasta käsityöluokkaan ja kaatoi kuumaa vettä päälle.

No sepä ei ollutkaan mikään odottamaton kylmä kylpy. Mielestäni nykyinen KiVa-kouluohjelma tuntuu jotenkin ystävällisemmältä.

-Eräs rikkaan perheen poika piti sekalaisia karkkeja taskuissaan, kun tuli kouluun. Sitten hän heitteli karkkeja tielle ja huuteli, että tässä on karkkeja köyhille! Toiset lapset keräilivät karamellejä.

Kaipa se kansan kahtiajakautuminen oli silloin jo koulussakin. Vieno kertoo, että koulua oli kuutena päivänä viikossa ja koulu kesti iltapäivällä kello 13 tai 14 saakka. Vienon mieleen on jäänyt se, kun koulussa istutettiin puuntaimiakin.

-Sunnuntaina tehtiin läksyjä ja ennen ei lähdetty ulos ennen kuin oli syöty ja läksyt tehty. Jo kahdeksanvuotiaana olin piikomassa, kun hoidin kaksospoikia. Joka päivä oli kauhea ikävä äitiä ja pikkusiskoa. Isä kuoli, kun olin yhdeksänvuotias.

Vieno kävi usein Kuuslahden kaupassa. Sieltä sai ihan kaikkea mitä tarvittiin. Itse tehtiin voi ja leivät, maitoa saatiin lehmistä ja lihat karjatiloilta. Sähköjä ei ollut, eikä radiota, puhelimia tai televisiota. Pyykit pestiin käsin ulkosaunassa kiehuvassa vedessä ja sitten laitettiin avantoon huuhdeltaviksi. Kesällä kalastettiin ja särkiä suolattiin isot määrät. Rippikoulun Vieno kävi Siilinjärven kirkolla, kaksi kertaa keväällä ja kaksi kertaa syksyllä.

-Olin 14-vuotias, kun sota syttyi. Muistan elävästi, kun renki vietiin väkisin sotaan. Renki kaatui myöhemmin sodassa! Pian karjalaisten lehmiä tuotiin meille hoidettavaksi. Vaatteita ei tuohon aikaan juurikaan ollut, äiti neuloi vaatteet. Lempiruokiani olivat uunilaatikot, perunamuusi ja hillapuuro.

Iisalmessa Peltosalmessa kävin karjanhoitokoulun. Koulussa oli tiukat säännöt ja koulualueelta poistuminen oli ehdottomasti kielletty. Mutta jo heti ensimmäisenä iltana karattiin tyttöjen kanssa Iisalmeen tansseihin! Maamieskoulun pojat kävivät karjanhoitokoululla lantaa luomassa. Silloin ihastuin yhteen pojista, jonka kanssa silmää vinkattiin. Hänestä tulikin aviomieheni. Sitten sain esikoiseni, äitiyspakkauksessa oli kaksi paperipaitaa!

En tiedä tuleeko minusta koskaan noin vanhaa kuin Vieno Ruotsalainen. Juha-opettaja sanoi, että nuoruus on vakava sairaus, mutta se paranee itsestään. Vienolla ei ainakaan ole enää murrosikä niin kuin minulla kai on. Vieno ei valita mistään. Vienon motto on: Eilinen on velkakirja, huominen on lunastamaton sekki, mutta tämä päivä on käteistä rahaa ja se tulee käyttää kaikista harkituimmin. Oli riemullista ja palkitsevaa tulla tuntemaan Vieno Ruotsalainen.