Syntymän hetkestä rikkaaseen ja pitkään elämään

Nuori äiti oli 5. elokuuta 1924 synnyttämässä toista lastaan Oulussa Uudenkadun ja Asemakadun kulmassa Vanhalan talossa. Lapsi syntyi, mutta ei heti alkanut itkeä auttamisesta huolimatta. Äidinäiti Hilda Karoliina huusi silloin viereisestä kamarista sairasvuoteeltaan: ”Antakaa sen lapsi raukan olla ja päästä Luojan luo taivaaseen”. Silloin kuului parkaisu ja vauva jäi kuin jäikin elämään. Vauva sai kasteessa nimekseen Maj-Lis ja sai elää melkein 95 hyvää, onnellista vuotta. Maj-Liksen Esteri-äidin (o.s. Jylänki) sukujuuret olivat Pohjois-Pohjanmaalta Haapavedeltä, Pulkkilasta ja Piippolasta, sekä Ala-Tornion seudulta. Viktor-isän suku puolestaan oli Kainuusta Sotkamosta ja Kuhmosta. Rakkaus roihahti Oulussa ja sisaruksia perheeseen siunaantui lopulta seitsemän lasta muodostaen iloisen ja meluisan joukon. Esteri oli kotiäiti ja Viktor toimi sanomalehti Kansan Tahdossa faktorina.

Arkea ja koulunkäyntiä sodan varjossa

Varhaislapsuudessa Maj-Lis Klemetin perhe muutti Uudeltakadulta Intiöön ja usean vaiheen jälkeen “Matriitiin” Tuiraan. Perheen kasvaessa tarvittiin lisää tilaa. Maj-Liksen koulutie alkoi 1931 Kirkkotorin alakoulusta ja jatkui 1933 yläkouluun “Fattihuusin” kouluun Koulukadulle (nykyisin erityiskoulu). Sinne matka taittui jalkaisin Tuiran “Matriitista” yli Oulujoen siltojen. Vanhemmat arvostivat koulutusta, vaikka rahaa isossa perheessä ei liikaa ollut. Maj-Liksen koulutie jatkui 1935 oppikouluun Oulun Yhteislyseoon. Hän oli ahkera ja menestyi koulussa.  

Talvisota syttyi 1939. Isä kahden vanhemman lapsen Orvokin ja Maj-Liksen kanssa jäi kotiin. Äiti Esteri lähti viiden nuorimman lapsen kanssa Ruotsiin. Oulua pommitettiin ja hälytyksen tultua piti juosta turvaan pommisuojaan. Maj-Lis kertoi, kuinka usein hän jäikin matkalla olevan ojan pohjaan makaamaan. Aluksi koulua käytiin, mutta sitten koulurakennus muutettiin sotilaiden majoitustilaksi ja koulunkäynti keskeytyi. Viides luokka jatkui 1940 elo- syyskuussa. Välirauhan tultua äiti palasi lasten kanssa kotiin. Koululaiset osallistuivat erilaisiin työtehtäviin. 15-vuotias Maj-Lis toimi kirjurina, kun Karjalan evakoiden tavaroita lajiteltiin Oulu Oy:n massahallissa ja Pateniemen sahan tiloissa. Lokakuussa 1940 Maj-Lis jatkoi lukioon. Ensimmäistä luokkaa käytiin toukokuuhun 1941 asti, jolloin alkoi jatkosota. Sodan alettua kolme nuorinta sisarusta lähetettiin Ruotsiin sotalapsiksi.    

Sota-aikana lasten koulunkäynti oli edelleen katkonaista. Maj-Lis teki sota-ajan vapaaehtoistyötä Lumijoella Hemmilän tilalla ja pikku laboranttina saksalaisessa sotasairaalassa Uudellakadulla, missä myös Odilie-täti työskenteli sairaanhoitajana. Etuna oli ilmainen ruoka, mikä ei siihen aikaan ollut mitenkään itsestään selvyys. Lukion suorittaminen oli katkonaista. Viimeisen lukiovuoden keväällä koulu jatkui, mutta ylioppilaskirjoitukset siirtyivät kuukaudella eteenpäin. Ylioppilaiden lakitus oli kesäkuussa 1943.

Sairaanhoitajaksi opiskelemaan Helsinkiin

Suunnitellut lääkäriopinnot jäivät haaveeksi rahan puutteen vuoksi, niin kuin monilla siihen aikaan. Opiskelupaikaksi tuli lopulta Helsingin sairaanhoitajakoulu. Koulu oli sisäoppilaitos. Opiskelijat asuivat asuntolassa ja saivat tarvittavan ylöspidon. Hoitotyö kiinnosti ja taustalla oli työkokemus sotasairaalasta. Helsingissä asuva Odilie-täti oli sairaanhoitaja, kouluttautunut ja työskennellyt Oslossa. Helsingissä asuva Jussi-eno oli myös turvana. Opiskelu alkoi 1944 ja kesti neljä vuotta, sisältäen kolme vuotta sairaanhoitajaopintoja ja vuoden erikoistumisen laboratoriotyöhön.  Opiskelu oli tiivistä ja sisälsi pitkiä harjoittelujaksoja eri sairaaloissa. Yövuoroja tehtiin kuukauden jaksoissa ja päätteeksi sai viikon vapaata.

Kohtalo astui peliin junassa matkalla Helsinkiin v. 1948

Maj-Lis oli ollut käymässä kotona Oulussa. Junamatkalla Oulusta Helsinkiin, Maj-Lis oli varannut makuuvaunupaikan. Vaunuosastoon tullessaan hän havaitsi kuitenkin, että paikka oli jo käytössä. Hyväsydämisenä ihmisenä Maj-Lis sanoi, että hän etsii itselleen uuden paikan ja pyysi konduktööriä auttamaan. Uutta paikkaa odottaessa Maj-Lis tapasi käytävällä ystävällisen miehen, joka kyseli, mikä on ongelmana ja tarjoutui tarjoamaan teetä ravintolavaunussa.

Aamulla Helsingin asemalla sama ystävällinen mies tarjoutui saattamaan Maj-Liksen taksilla perille sairaanhoitajakouluun. Mies oli nimeltään Ilkka ja toimi matemaattisten aineiden opettajana Helsingissä Ressun lukiossa. Hän oli kotoisin myös Oulusta. Siitä alkoi rakkaustarina. Kihloihin mentiin 1948, Maj-Liksen ollessa vielä opiskelemassa ja naimisiin Helsingissä heti valmistumisen jälkeen 5.6.1948. Hääkahvit juotiin Jussi-enon luona.

Perheen perustaminen ja työn perässä Vääksyyn ja Kuhmoon

Helsingissä oli sodan jälkeen vaikea saada asuntoja. Ilkka sai työtarjouksen ja perhe muutti Vääksyyn. Ilkka toimi opettajana Vääksyn yhteiskoulussa ja Maj-Lis osa-aikaisena laboratorionhoitajana sairaalassa ja osin myös opettajana koulussa. Esikoinen Juha syntyi Lahdessa 1949 keväällä ja Timo Oulussa kesälomalla ollessa 1950. Täti Oulusta kutsuttiin hoitamaan lapsia.

Uusi työ vei perheen vuonna 1951 Kuhmoon. Ilkka aloitti Kuhmon koulun rehtorina. Kuhmon seutu oli tuttua, missä Ilkka oli taistellut sota-aikana. Kuhmossa perhe asui pari vuotta kevääseen 1953, jona aikana syntyi Matti 1952, kuitenkin kesällä Oulussa ollessa.

Paluu Ouluun synnyinseudulle

Oulun Yhteislyseossa avautui matematiikan ja fysiikan lehtorin paikka. Ilkka haki paikkaa ja sai sen. Perhe muutti takaisin kotiseudulle Ouluun, missä myös molempien läheiset asuivat.  Oulussa syntyivät Eero 1953 ja hännänhuippuna Tiina 1955 prinsessaksi villiin veljesjoukkoon. Maj-Lis työskenteli aluksi Sairasavussa ja Tutkossa laboratorionhoitajana sekä Punaisessa Ristin piirisairaanhoitajana ja ensiapukouluttajana. Maj-Lis haki jatko-opintoihin Oulun Terveyssisarkouluun, josta hän valmistui 1957 terveyssisareksi (nimike myöhemmin terveydenhoitaja). Maj-Lis toimi lastenneuvolan ja koulujen terveydenhoitajana Hintan, Myllyojan ja Korvensuoran alueella.

Kesäpaikka Madekoskella hankittiin v.1949 ja rakennettiin kahdessa vuodessa perheelle kesäasunnoksi, jossa vietettiin kaikki kesät kesäkuun ensimmäisestä päivästä elokuun viimeiseen, koulun lomien mukaan. Äidin loma ei tietenkään ollut kolmea kuukautta, joten hän kulki kesäaikaan kaupunkiin töihin Hinttaan päivittäin. Kaupungin palvelukseen tullessaan hän sai “virkapyörän”, jolla ajoi työ- ja kotikäyntimatkat ympäri Hinttaa, Hiukkavaaraa, Parkkisenkangasta, Korvensuoraa ja Myllyojaa. Talvisin Ilkka kuljetteli autolla Maj-Lista kiireellisille kotikäynneille ja siirtymisiin työpisteestä toiseen. Maj-Lis teki pitkän työuran terveydenhoitajana ja viimeiset työvuodet Myllyojan terveysaseman osastonhoitajana. Hän tuli tutuksi kaikkien alueen lapsiperheiden ja muiden asukkaiden kanssa. Vielä tänä päivänä häntä muistelevat alueella asuneet sen ajan äidit, isät ja lapset. Maj-Lis jäi eläkkeelle vuonna 1984.

Ilkan kuolema muuttaa perheen arjen

Elämä Oulussa soljui tasaisesti. Lapset kasvoivat ja kaikki lapset kävivät oppikoulua, samaa koulua, missä isä oli opettajana. Juha pääsi ylioppilaaksi v. 1968. Pian sen jälkeen Ilkka sairastui vakavasti ja kuoli syyskuussa 1970. Se oli koko perheelle raskasta aikaa, varsinkin äidille, joka jäi leskeksi ja viiden lapsen yksinhuoltajaksi 46-vuotiaana. Onneksi lähisukulaiset ja laaja ystäväpiiri olivat perheen tukena. Turvallisen mielen toi myös usko Jumalaan. Lapset jatkoivat koulukäyntiä ja viimein kuopus Tiinakin sai valkolakkinsa v. 1974.  Maj-Lis sai anopiltaan lahjaksi suvussa jo kahden polven kautta kulkeneen viiden lyyran kultakorun. Sittemmin Tiina peri lyyrakorun, kun hänen viisi lastansa kirjoittivat ylioppilaiksi.  

Järjestö- ja vapaaehtoistyö sekä matkailu tuovat sisältöä Maj-Liksen elämään

Maj-Lis oli aktiivinen järjestöihminen. Hän kuului Pohjois-Pohjanmaan Terveydenhoitajayhdistyksen hallitukseen ja valtakunnallisen Liiton avainhenkilöihin. Ammatillisia oikeuksia vaadittiin joskus lakkoilemallakin. Yhteiskunnallinen aktiivisuus toi hänelle myös kunnallispoliittisia luottamustehtäviä mm. sosiaalilautakunnassa. Maj-Lis toimi myös Terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijoiden harjoittelun ohjaajana sekä Oulun kosmetologikoulun pitkäaikaisena opettajana. Työkavereista muodostui hänen ydin ystäväjoukko.

Ilkan kuoltua hän liittyi Pohjois-Suomen syöpäyhdistykseen. Toimintaan kuului mm. sopeutumisvalmennuskursseja, missä Maj-Lis toimi kouluttajana. Tutkimusapurahojen jako oli tärkeä toimialue. Naistoimikunta järjesti erilaisia rahankeruutempauksia ja tarjoilua mm. apurahojen jakotilaisuuksiin.

Maj-Lis oli perustamassa Auta Lasta ry:tä ja sen ylläpitämää lastenkotia. Järjestö toimi yhteistyössä Helluntaiseurakunnan kanssa. Kodissamme asusti sijoituslapsia lyhyempiä ja pitempiä ajanjaksoaja useita vuosia 70-luvulla. Maj-Liksen sanavarastoon harvoin kuului “ei” ja se toi monia lisävastuita hänelle, joskin myös mahdollisti sekä työelämässä että harrastuksissa monipuolisen ja aktiivisen elämän ja laajensi hänen ystäväpiiriään.

Maj-Lis oli perustajajäsen myös Oulun yhteislyseon seniorijärjestössä. Järjestö perustettiin yhdessä opettajien ja entisten oppilaiden edustajien kanssa v.1967. Maj-Lis oli järjestön rahastonhoitaja virallisesti vuoteen 1994 saakka ja sen jälkeenkin aktiivinen kokemusasiantuntija yhdistyksen asioissa.

Tasa-arvon edistäminen ja naisasia olivat lähellä sydäntä. Maj-Liksella oli rooli Suomalaisen Naisliiton Oulun osaston uudelleen aktivoimisessa. Järjestön pitkäaikainen puheenjohtaja Katri Heikkilä luopui puheenjohtajuudesta ja jatkajaa ei heti löytynyt. Oulussa järjestettiin v. 1979 Minna Canth -seminaari. Tarkoitus oli kunniakkaasti lakkauttaa osasto, mutta toisin kävi. Tilaisuus houkutti mukaan parikymmentä osallistujaa, jotka kaikki liittyivät jäseniksi. Puheenjohtajaksi ilmoittautui Eeva-Kaarina Oja. Rahastonhoitajaksi ja sihteeriksi valittiin Maj-Lis Tervaskanto. Tässä tehtävässä hän toimi aktiivisesti vuoteen 2007 asti.

Erityisesti eläkkeelle jäätyään Maj-Lis harrasti matkailua yksin ja yhdessä ystävien ja perheen kanssa. Bussimatkoilla hän kiersi Euroopan maat ja suuret kaupungit. Karjala ja Baltian maat tulivat tutuksi. Kauko-Idän eksoottiset maat olivat myös matkakohteena.  

Monista ansioistaan aktiivisena vaikuttajana hänet palkittiin mm.

– Valkoisen ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalilla kultaristein 1984

– Terveydenhoitajaliiton kultaisella ansiomerkillä

– Suomalaisen Naisliiton kultaisella ansiomerkillä 1997

Hänet kutsuttiin Suomalaisen Naisliiton Oulun osaston kunniajäseneksi 2005 sekä Pohjois-Pohjanmaan terveydenhoitajayhdistyksen kunniajäseneksi.

Millainen Maj-Lis oli ihmisenä, äitinä ja ystävänä?

Maj-Lis eli pitkän elämän läheisenä perheelleen ja laajalle ystäväpiirille. Hän kertoi viimeisinä vuosinaan, että hänen elämänsä on ollut aina helppoa. Elämä on edennyt vaiheittain eteenpäin ja on kiitollinen kaikesta mitä se on vastaan tuonut.  Meidän läheisten mielestä siitä suuri kiitos on annettava erityisesti hänen iloiselle ja myönteiselle elämänasenteelleen ja sitoutumiselleen siihen työhön mitä kulloinkin teki. Hän oli kiitollinen perheestään, rakkaasta Ilkasta ja lapsistaan, joita hän aina muisti kehua. Hän oli iloinen siitä, että elämä johdatti hänet aina uusiin tehtäviin ja haasteisiin. Maj-Lis oli onnellinen. Hänellä oli 5 lasta ja 16 lastenlasta ja 27 lastenlastenlasta, joille kaikille äiti ja mummu ja isomummu oli tärkeä ja rakas henkilö. Kaikki pääsivät vuorollaan mummun syliin hellittäväksi.

Maj-Lis oli herkkä luontoihminen. Rakkaus kaikkiin elollisiin olentoihin tuli esille niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Pienillekään eläimille, hyönteisille tai ampiaisille ei saanut tehdä pahaa vaan päästää vapaaksi luontoon. Marjapensaita ja puita ei koskaan poimittu tyhjäksi. Niihin oli jätettävä ruokaa, jotta taivaan linnuillekin olisi syötävää. Maj-Liksen verhot olivat auki, jotta valo pääsi sisään.

Jäähyväiset äidille ja ystävälle

Maj-Lis sai elää pitkän ja hyvän elämän. Hän kuoli 94-vuotiaana lyhyeen sairausjaksoon. Vaikka ikää karttui, hän ei tuntenut itseään koskaan vanhukseksi. Vanhuksista puhuessaan hän tarkoitti usein monia 10–20 vuotta nuorempia ihmisiä. Tämä johtui hänen luonteestaan ja nuorekkaasta olemuksestaan ja ajattelustaan. Mieleltään hän ei koskaan tullut vanhaksi, vaan säilytti nuorekkuutensa niin mielipiteissään kuin toimissaankin. Hänen iloinen, elämänmyönteinen, auttamishaluinen ja aina kaikille poikkeuksetta hyvää tahtova luonne ei jättänyt ketään kylmäksi vaan hän oli hyvin pidetty ja rakastettu henkilö, missä toimikaan.

Ystävien jäähyväisiä Maj-Liksen muistoksi:

– Upea Maj-Lis, Suuren Sydämen, Elämänilon ja Voiman Antaja Lepää Rauhassa

–  Osanottoni Rakkaan äitinne, työkaverini ja huipputerveydenhoitajan poismenon johdosta! Maj-Lis oli maailman viisain, iloisin ja positiivisin ihminen, jonka tiedän.

– Maj-Lis oli mitä parhain työkaveri. Luova, iloinen, auttavainen ja empaattinen. Hän otti vastavalmistuneen terveydenhoitajan siipiensä suojaan.

– Hän oli aina niin hyvä ja iloinen työntekijöillemme, että suru on meille kaikille. Hän tuli kaikille tutuksi vuosien aikana ja aina odotti tyttöjä hymyissä suin.