Monena nainen, nainenkin, eläessään: Alli Nissinen oli kansanedustaja ja opettaja, koulunomistaja ja -johtaja, toimittaja, päätoimittaja, kirjailija, kääntäjä, naisasianainen ja martta; hän edisti raittiutta, lasten-, eläinten- ja ympäristönsuojelua; hän oli moderni maailmannainen, taiteen ystävä ja lahjoittaja. ─ Hän kuoli 1926 Helsingissä 59-vuotiaana, ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle näköyhteyden päähän Taiteilijakukkulasta. Yhdessä entiset oppilaat ja Suomalainen Marttaliitto pystyttivät hautakiven, jossa on hänen rintakuvansa ja teksti: ”On elo kaunis / Sielunsa tulta kun aatteille antaa / Ja sydämensä kultaa auliisti kaikille kantaa.” Hän testamenttasi Uudenmaankatu 24:ssä toimivan koulunsa ja koulunsa tontin Marttaliitolle, joka rakensi 1950-luvulla paikalle Marttatalon hotelleineen.

Koulumaailma ja opettajan ura

Alli Nissinen vuonna 1866 Iisalmen Ulpasmäellä Påhl (Paavo) Nissisen vauraan yhdeksänlapsisen maanviljelijäperheen kuopuksena, mutta muutti jo kaksivuotiaana perheensä mukana Koljonvirralle Virran taloon, jonka paikalla on tänään Koljonvirran leirintäalue. 13-vuotiaana hän kirjautui isältään salaa mutta äitinsä ja sisarustensa tieten ja tukemana ensimmäisenä iisalmelaisena tyttönä Kuopiossa avattuun tyttökouluun. Minna Canthin tytär Anni oli hänen luokkatoverinsa, ja Kanttilassa koulutyttö-Alli tutustui luokkatoverinsa äitiin ja vakuuttui, että naisen yhteiskunnallista asemaa tulee vahvistaa. Allin äiti Magdalena Nissinen, o. s. Lappalainen, kuoli 1885, ja Allin isä pyysi, että 16-vuotias Alli palaisi kotiin ja ottaisi Virran talon emännyyden. Näin tapahtui: hän hoiti emännyyttä puukko vyöllään ja oli monen mielestä ”hyvä hevosmies”. Emännyyden ohella hän jatkoi Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa, erikoistui uskonnon ja maantieteen opetukseen ja suoritti opettajatutkinnon 1888; hän täydensi opiskeluaan vielä Vera Hjeltin veistokoululla. Ensimmäisen opettajavuotensa hän opetti Lucina Hagmanin valmistavassa koulussa ja seuraavat kymmenen vuotta Hagmanin johtamassa Suomen vanhimmassa suomenkielisessä, yhteiskasvatusperiaatteeseen pohjaavassa oppikoulussa, Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa [SYK]. Vuosisadan vaihteesta itsenäisyyden aattoon opettajan työ jatkui aktiivisen yhteiskunnallisen toiminnan ohella Hagmanin perustamassa, omistamassa ja johtamassa Helsingin Uudessa Yhteiskoulussa. Jo 1894 hän oli ostanut Hagmanilta tämän valmistavan koulun ja toimi sitten aina kuolemaansa asti Alli Nissisen valmistavan koulun omistajana, johtajana ja opettajana. Opettajana Alli Nissinen edusti koulumaailman uusia aatteita, joihin hän perehtyi Pohjoismaihin ja eri puolille Eurooppaa tekemillään opintomatkoillaan. Erityisesti häntä kiinnosti 1880-luvulla levinnyt työkouluaate, jonka mukaan opetukseen sisällytettiin veiston ja käsitöiden opetusta tasapainottamaan teoreettisten aineiden opetusta. Niinpä hänen koulussaan tytöt ja pojat opiskelivat näitä aineita tasavertaisesti ja opettajakin kantoi omien kädentaitojensa merkkinä puukkoa vyöllään; johtaja-opettaja Nissisellä oli puukko mukanaan kansanedustajanakin, siis myös ensimmäisistä naiskansanedustajista otetussa yhteiskuvassa. Huolimatta ikäerosta pohjalaissyntyisen Lucina Hagmanin (1853─1946) ja savolaissyntyisen Alli Nissisen työtoveruus kehittyi koko elämän kestäväksi syväksi luottamukseksi, ystävyydeksi ja aatteelliseksi saman mielisyydeksi. Erityisesti yhteiskasvatusaate ja naisasia innostivat kumpaakin.

Kulttuuriharrastukset

Kulttuurilla oli tärkeä tehtävä Alli Nissisen elämässä. Ystäväpiiriin kuuluivat mm. näyttelijä Ida Aalberg, laulajattaret Alma Fohrström ja Jenny Spennert sekä taidemaalari Amélie Lundahl, jonka johdolla Alli itsekin opiskeli maalausta. Hän tuki kuvataiteilijoita ostamalla näiden töitä ja testamenttasi arvokkaan kokoelmansa ─ jossa on mm. Elin Danielson-Gambogin, Eero Järnefeltin, Amélie Lundahlin ja Alex Rappin töitä ─ Iisalmen kaupungille. Hänen lahjoittamansa kokoelman ympärille muodostui sittemmin Iisalmen kaupungin taidekokoelma. Hän oli monipuolisesti tuottelias kirjailija, joka kertasi ajan tendenssejä: jumalanpelkoa, isänmaanrakkautta, sosiaalista sääliä sekä raittius- ja eläinsuojeluaatetta. Hänen kynästään lähti lasten- ja nuorenkirjoja, runoja, näytelmiä ja oppikirjoja sekä oppikirjoja käännettyinä muista kielistä. Runon Kaks´ on kaunehinta elämässä hän omisti äidilleen, ja muista hänen runoistaan tunnetuimpia lienevät Jänis istui maassa, Piiri pieni pyörii ja Äidin silmät, joita on laulettu sukupolvesta toiseen. Hänen käännöksistään eniten huomiota herätti Bertha von Suttnerin Aseet pois (1889).

Yhteiskunnalliset harrastukset

Yhdistystoimintansa Alli Nissinen aloitti Helsingissä Suomen ensimmäisessä naisasiayhdistyksessä, Suomen Naisyhdistyksessä, mutta siirtyi 1892 monen muun yhdistyksen jäsenen tavoin Naisasialiitto Unioniin, jota hän itsekin oli perustamassa ja jonka hallitukseen hän sitten kuului yli 20 vuotta. Vuonna 1899 Alli Nissinen oli Lucina Hagmanin rinnalla perustamassa Sivistystä kodeille -järjestöä. Hänen aloitteestaan se sai keisarillisen Suomen senaatin korvissa vähemmän vaaralliselta vaikuttavan nimen Martta-Yhdistys Uuden Testamentin toimeliaan Martan mukaan. Hän kuului järjestön keskustoimikuntaan, toimi puheenjohtajana ja varapuheenjohtajan, ja kun järjestö jakautui kahtia kielen perusteella, Allista tuli Suomenkielisen Marttaliiton puheenjohtaja. Tottuneena kirjoittajana hän otti yhdessä järjestön sihteerin Fanny Hultin kanssa vastuulleen Emäntälehden [nykyinen Martat-lehti] toimittamisen ja kirjoitti siihen vuosina 1903─1926 lähes 250 artikkelia. Hän laajensi järjestön snellmanilaisen sivistystyön kaikkiin ikäluokkiin ja kaikkialle maahan, mutta varsinkin maaseudun naisiin. Hän korosti napakkaa taloudenpitoa ja vastuullista lastenkasvatusta osana kansallisen itsetunnon heräämistä. Lucina Hagman esitti Martta-järjestölle tulevaisuuden vision. Alli Nissinen antoi järjestölle käytännönläheisen perustan eli ”Vasta sitten, kun nainen on yhteiskunnallisissa asioissa yhtä tarkka kuin kodin hoidossa, hän on todellinen nainen, joka paikkansa elämässä täyttää”.

Poliittinen toiminta

Kun naiset saivat vuoden 1906 valtiollisen äänioikeuden, Alli Nissinen patisti naisia äänestämään: ”Herätkää siis naiset! Pitäkää huoli omasta asiastanne. Herätkää valvomaan oikeuksianne, lastenne tulevaisuutta.” Maalisvaaleissa 1907 hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisten naisedustajien joukossa, ja hän edusti valtiopäivillä Nuorsuomalaista Puoluetta Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä valittuna 1907─1909. Kaikkiaan kolme kertaa peräkkäin hänet valittiin edustajaksi ─ vaalikausi oli tuolloin kolme vuotta ─ mutta eduskunnan toistuvien hajotusten vuoksi hänen edustajanuransa jäi vain parin vuoden mittaiseksi. Eduskunnassa hän vaati yhdessä muiden naisedustajien kanssa mm. tiukempia tuomioita lapsiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista, oikeuksia avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille, naisten avioitumisiän nostamista viidestätoista vuodesta kahdeksaantoista ja aviovaimolle oikeutta hallita omaisuuttaa. Hän vaati opettajille samapalkkaisuutta, ja vaalipiirinsä puolestapuhujana hän teki anomusehdotuksen Iisalmen suomenkielisen yhteiskoulun ottamisesta valtion haltuun. Alli Nissisen elämäntyötä kunnioitettiin 17.9.2016 Iisalmen kulttuurikeskuksessa järjestetyllä juhlaseminaarilla otsikolla Marttajärjestön perustaja Alli Nissinen 150 vuotta.