Wilma Ehon juuret olivat tukevasti uusmaalaisessa maaperässä. Isä Väinö Rikhard Tikkala, ent. Silfvast oli talonpoikaissukua, jonka esipolvet tunnetaan vuosisatoja taaksepäin Artjärven Männistön kylästä ja Lapinjärven Vasarankylästä. Myös äiti Ida Olivia oli vanhaa lapinjärveläistä Eskolan sukua Porlammilta. Wilman isoisän isoäiti Lisa Matintytär Silfvast oli Jean Sibeliuksen isoisän, raatimies Johan Sibeliuksen serkku.

Erilaisten elämänvaiheiden takia Wilman vanhemmat ja perheen kolme lasta muuttivat 1920-luvulla Hämeeseen. Wilma kasvoi ja kävi koulua ensin Rengossa ja sitten keskikoulun Hämeenlinnan yhteiskoulussa. Isänmaallisen kodin tytär liittyi jo 30-luvulla pikkulottiin ja toimi talvisodan aikana muonituslottana Hämeenlinnassa. Välirauhan aikana hän kävi lääkintäkurssin ja palveli lottatehtävissä Lappeenrannan sotavankisairaalassa ja myöhemmin Äänislinnan sotasairaalassa.

Käytyään Orimattilan emäntäkoulun ja suoritettuaan kotitalousharjoittelun Padasjoella Ansion kartanossa hän opiskeli talousopettajaksi Järvenpään kotitalousopettajaopistossa, josta valmistui 1945. Opiskeluaikana Wilma tutustui tulevaan mieheensä Eero Ehoon, joka opiskeli samaan aikaan maamieskoulussa. Häät vietettiin kesällä 1947. Ennen avioitumista ja ryhtymistä Rientolan tilan nuoreksi emännäksi Tuusulan Jokelaan Wilma toimi kahden lukuvuoden ajan Kauhajoen kotitalousopiston kodinhoidon opettajana. Perheeseen syntyi kolme tytärtä ja kaksi poikaa.

Lasten vartuttua ja Wilman saatua kotitalousharjoittelijoita, hän siirtyi uudestaan työelämään. Hän oli Hyvinkäällä Sveitsinrinteen yhteiskoulun ja myöhemmin peruskoulun kotitalousopettaja vuosina 1962-82. Koulumaailmaa Wilma Eho seurasi laajemminkin mm. Jokelan yhteiskoulun johtokunnassa ja naistoimikunnan puheenjohtajana. Wilma ja Eero Eho olivat myös perustamassa koulua, joka aloitti toimintansa vuonna 1957. Kun kotitalousopettajaopistoihin vuonna 1962 annetun asetuksen mukaan oli perustettava johtokunnat, oli Wilma Eho yksi maataloushallituksen valitsemista jäsenistä. Muut Järvenpään kotitalousopettajaopiston ensimmäisen johtokunnan jäsenet olivat tohtori Maija Pekkarinen, tarkastaja Terttu Lyytikkä ja opettajakunnan valitsemana Vappu Seppälä. Rehtori Auli Tare toimi puheenjohtajana. Wilma Eho oli johtokunnassa vuodesta 1962 vuoteen 1971.

Wilma Eho osallistui aktiiivisesti kotipaikan kunnalliselämään ja järjestötoimintaan. Hän oli mm. silloisen Hyvinkään maalaiskunnan valtuustossa sekä terveyslautakunnassa, Osuuspankin johtokunnassa ja Osuusliike Tehon hallintoneuvostossa. Alueliitoksen jälkeen hän oli Tuusulan kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen. Mittavinta ja pitkäaikaisinta oli Wilma Ehon työ Maa- ja kotitalousnaisissa, alkaen jäsenyydestä ja sittemmin puheenjohtajuudesta Jokelan – Nuppulinnan perusjärjestössä vuodesta 1947 alkaen. Myöhemmin tehtävät lisääntyivät Uudenmaan Maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtajana ja lopuksi koko valtakunnallisen järjestön puheenjohtajana. Valtakunnallisen  järjestön puheenjohtajana hän toimi yhtäjaksoisesti yhdeksän vuotta vuodesta 1978 vuoteen 1987. Maan suurimmassa naisjärjestössä oli tuolloin noin 135 000 jäsentä. Puheenjohtajuutensa aikana hän toimi myös kaksivuotiskauden Pohjolan Maalaisnaisten johtokunnan puheenjohtajana.

Puheissaan ja kirjoituksissaan Wilma Eho korosti naisten merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa yleensä ja erityisesti maatalon töissä. ”Maatalousväestön on viljeltävä myös tiedon sarkaa. Emännillä on vastuuta maatilan tasa-arvoisena yrityskumppanina. Onnistuakseen tässä he tarvitsevat ammatillista koulutusta.”  Ammatin tärkeyttä Wilma Eho korosti myös meille tyttärilleen. Oppimisen tueksi Maa- ja kotitalousnaisten järjestö kehitti jäsenilleen erilaisia opintoja, joiden perusteella suoritettiin perus-, taito- ja mestarimerkkejä. Osallistuipa hän itsekin Taidossa talonpito-kilpailuun.

Myöhemmin Wilma Eho nimettiin Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen kunniajäseneksi. Wilma Eho aloitti luottamustoimensa Uudenmaan Maatalouskeskuksen johtokunnan jäsenenä 1970-luvulla. Vuodesta 1979 lähtien hän toimi Maatalouskeskusten Liiton johtokunnassa. Vuonna 1987 hänelle myönnettiin Liiton korkein tunnustus, kultainen ansiomerkki. Wilma oli myös Uudenmaan Käsi- ja kotiteollisuusyhdistys r.y:n jäsen vuodesta 1959 alkaen ja puheenjohtaja vuosina 1980 – 88. Erityisen mieluisaa oli, kun hänen puheenjohtajakaudellaan toteutettiin Tuusulan kansallispuku yhteistyössä Kansallispukuneuvoston kanssa. Yhdistyksen kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1990. Tasavallan presidentti myönsi Wilma Eholle hänen yhteiskunnallisista ansioistaan opetusneuvoksen arvonimen vuonna 1987. Wilma Eho on toiminut aktiivisesti myös maanpuolustusjärjstöissä, mm. varapuheenjohtajana valtakunnallisessa Rintamanaisten liitossa sekä Hyvinkään Rintamanaisten puheenjohtajana. Hän toimi myös Järvenpään Seudun Sotainvalidien naisjaostossa, jossa hän oli useita vuosia puheenjohtajana. Vuonna 2011 Wilma ja Eero Eho valittiin yhdistyksen kunniajäseniksi osoituksena puolisoiden aktiivisesta toiminnasta rintamamiesten ja lottien hyväksi. Ansiokkaasta toiminnastaan maanpuolustuksen hyväksi Wilma Eholle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi vuonna 2003 ja vuonna 2007 jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin rahaston tunnustuspalkinto samoin ansiokkaasta toiminnasta maanpuolustuksen ja veteraanien hyväksi. Hän osallistui valtakunnallisella maanpuolustuskurssille numero 80. Altzheimer-taudin murtama Wilma Eho siunattiin haudan lepoon 11.7.2012 eli päivänä, jolloin hän olisi täyttänyt  90 vuotta.