Maija-Leena Hirvoselle perustyö neuvola- ja kouluterveydenhuollossa on ollut oikea kutsumusammatti. Työuran ohessa hän on hoitanut useita luottamustoimia vuosikymmenien ajan.

Lapsuus Veneheiton kylässä

Maija-Leena Hirvonen (o.s. Leinonen) syntyi vuonna 1943 Säräisniemellä. Heikki-veli syntyi vuonna 1945. Vanhemmat, Anna Valpuri (o.s. Häikiö) ja Eino Johannes Leinonen, viljelivät maata Veneheiton kylässä. Veneheitto on Vaalan kunnassa Oulujärven länsipuolella sijaitseva kylä. Sieltä on noin 90 kilometrin matka sekä Kajaaniin että Ouluun.

Maija-Leenan kotitila oli pieni maatila: muutama hehtaari peltoa ja muutama lehmä navetassa. Maatilan töiden ohella isä työskenteli savotoilla ja oli viikot poissa kotoa, jolloin kotitöiden lisäksi kaikki maatilan työt jäivät äidin harteille. Niinpä hän vei lapset lypsyn ajaksi navettaan tyhjään karsinaan.

Koulunkäynti oli Maija-Leenalle mieluista, ja opettaja suosittelikin vanhemmille tytön laittamista oppikouluun Kajaaniin. ”Olihan kyläkirjastokin tullut neljässä vuodessa luettua läpi”, Maija-Leena muistelee. Hän pyrki ja pääsi Kajaanin tyttölyseoon, ja koulukoti järjestyi äidin siskon perheen luota.

Tyttölyseossa keskikoulua käytiin kuusi vuotta. ”Oletettiin, että tytöt oppivat asioita hitaammin kuin pojat. Tytöillä oli opittavana yksi vieras kieli enemmän kuin poikalyseon pojilla.” Opetusohjelmaan kuului kolme vierasta kieltä: ensimmäinen oli ruotsi, toisella luokalla tuli mukaan saksa ja vielä neljännellä luokalla englanti. Kotitaloutta opetettiin kahtena vuotena. Poikalyseossa kotitaloutta ei opetettu ollenkaan.

Lukioon Maija-Leena meni matematiikkalinjalle. Ylioppilaslakin hän sai painaa päähänsä vuonna 1963.

Talvet kuluivat koulua käyden. Kesälomilla hän palasi kotitilalle, jossa lastenkin kuului osallistua maatilan töihin. ”Kotona oli tasa-arvoinen työnjako. Jokainen osallistui töihin omalla työpanoksellaan ja voimiensa mukaan. Kotona opin, että kaikkea oppii tekemällä, kun vain tahtoa riittää.”

Toiveammattiin terveyssisareksi

Lukion jälkeen Maija-Leena opiskeli Oulun sairaanhoitajakoulussa ja valmistui sairaanhoitajaksi helmikuussa 1966. Ensimmäinen työpaikka oli kesällä 1965 Kainuun sairaalassa synnytysosastolla.

Valmistumisen jälkeen hän työskenteli puolen vuoden ajan Oulun keskusmielisairaalassa. Sen jälkeen hän jatkoi opiskelua 9 kuukauden ajan ja sai terveyssisaren pätevyyden. Työt jatkuivat vuoden 1969 lopulle keskusmielisairaalassa, jossa hän toimi myös osastonhoitajana. ”Tästä työkokemuksesta on ollut minulle monella tavalla hyötyä työuralla”, hän sanoo.

Miehen työn mukana Raahen seudulle

Maija-Leena oli solminut avioliiton Tapio Hirvosen (s. 1944) kanssa. Kun Tapio sai vakituisen työpaikan Rautaruukilta vuonna 1969, perhe muutti Oulusta Raaheen. Mukana muuttivat lapset Anna-Riikka (s. 1967) ja Tuomas (s. 1969). Perheen kolmas lapsi Tatu syntyi Pattijoella vuonna 1975.

Maija-Leena hoiti Vihannin ja Saloisten kunnissa terveyssisaren sijaisuuksia vuosina 1970–1971. Vuonna 1971 Pattijoen kunnassa tuli auki terveyssisaren virka, johon hänet valittiin. Pattijoen kunta toimi työnantajana vuoteen 1973 asti, jolloin hän siirtyi kansanterveyslain voimaan tultua Raahen aluesairaalan ja terveyskeskuksen kuntainliiton palvelukseen. Työpaikka säilyi samana. Lapsia hoiti kotiapulainen.

Työpäivät alkoivat useimmiten neuvolassa vastaanotolla, jonne kuntalaiset tulivat ilman ajanvarausta asioineen ja huolineen. ”Mitattiin verenpaineita, huuhdottiin korvia, hoidettiin haavoja, annettiin lääkepistoksia, otettiin verikokeita ja annettiin hoito-ohjeita monenlaisiin vaivoihin ja ongelmiin”, Maija-Leena luettelee. Lisäksi terveyssisar varasi kuntalaisille lääkärinaikoja, koska kaikilla ei ollut puhelinta eikä osaamista aikojen varaamiseen. ”Koskaan ei etukäteen tiennyt asiakasmäärää.”

Hän kertoo, että muutamana päivänä viikossa pidettiin lastenneuvolaa auki – tämäkin ilman ajanvarausta – lähdettiin kouluille tai kotikäynneille eri puolille kuntaa. Kotikäynneillä tehtiin samoja toimenpiteitä kuin neuvolassa. 1970-luvulla kaikilla ei ollut mahdollisuutta lähteä kotoa ”kirkolle” hoitamaan asioita. ”Ihmiset tuli hoidettua, kun terveyssisar toi palvelut kotiin ja räätälöi ne kuhunkin tilanteeseen toimiviksi.” Terveyssisaren työaika oli 24/7. Jos tuli avunpyyntö, oli kotikäynnille lähdettävä mihin aikaan tahansa.

Maija-Leena painottaa ennalta ehkäisevän työn tärkeyttä ja kertoo, että hän käytti yhdessä kätilö Inkeri Sipolan kanssa terveyslautakunnan luvalla työaikaa myös terveysvalistukseen, jos odotushuoneeseen oli kerääntynyt asiakkaita. ”Kehittelimme lomakkeen työkaluksi aikuisneuvolakäyntejä varten niille kuntalaisille, jotka eivät olleet työterveyshuollon piirissä ja kutsuimme heitä terveystarkastuksiin.”

Toiminta lopetettiin 1970-luvun puolivälissä, kun kuntayhtymästä tuli uudet, kansanterveyslakiin perustuvat ohjeet. Maija-Leena arvelee, että tässä taisi kuitenkin olla jonkinlainen malli, kun Raahessa aloitettiin aikuisneuvolatoiminta eläkkeelle jääneille henkilöille ensimmäisenä Suomessa. Kokemukset ovat olleet hyviä.

Maija-Leenan työsuhde Pattijoella päättyi Tatun syntymän (v. 1975) vaiheilla. ”Tuli kokeiltua perhepäivähoitajana toimimista vuosina 1976–1977.” Mutta ”oma työ” kiinnosti Maija-Leenaa enemmän. Kotiapulaisiksi ei enää kukaan lähtenyt eikä Pattijoelta saanut lapselle hoitopaikkaa.

Ratkaisu löytyi, kun hän tutun kotiäiti-terveydenhoitajan kanssa kysyi töitä kuntainliitolta niin, että toinen hakee virkaa, jonka he sitten jakavat puoliksi. Työantaja hyväksyi järjestelyn, koska työntekijöistä oli puute. Kun toinen oli töissä, toinen hoiti kummankin perheen lapset kotonaan.

Muutto Pattijoelta Raaheen vuonna 1978

Hirvoset rakensivat Raaheen omakotitalon vuonna 1978. Maija-Leenan työpäivät kuluivat Ammattikurssikeskuksen terveydenhoitajana. 1980-luvun alussa hänen työpaikkansa siirtyi Raahen pääterveysasemalle. ”Aluksi hoidin ylihoitajan sijaisuutta lähes kolme vuotta. Sitten siirryin lastenneuvolaan.” Toimenkuvaan kuului aamupäivisin ilman ajanvarausta toiminut sairausvastaanotto kaiken ikäisille.

Iltapäivisin tehtiin neuvolatyötä, johon tultiin ajanvarauksen kautta. Vuonna 1993 neuvola siirrettiin Keskuskouluun kouluterveydenhoidon (1-6 luokat) yhteyteen. Maija-Leenan työ kattoi 0-13 -vuotiaiden terveydenhoidon.

”Meillä virisi ajatus 1990-luvun alussa tehdä yhteistyötä päiväkodin henkilökunnan kanssa niin, että lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita hoidetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yhteistyössä perheiden ja useiden eri alojen osaajien kanssa.”

Suomen terveydenhuollossa kehitettiin 2000-luvulla neuvolatyön tueksi valtakunnallisesti työmalli, josta myöhemmin käytettiin nimeä ”Lapset puheeksi”. Tässä työkalupakissa oli samoja työkaluja, joita oli Raahessa otettu käyttöön tuolloin 1990-luvulla.

Maija-Leena työskenteli tässä tehtävässä vuoteen 2005 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. ”Kasvun mittaaminen on ollut pysyvä elementti, vaikka työnkuva on 70-luvun alkupuolilta melko lailla muuttunut”, hän pohti Raahelaiselle vuonna 2005 antamassaan haastattelussa, jolloin hän oli asettumassa oloneuvoksen rooliin 36 vuotta kestäneen työrupeaman jälkeen.

Eläkepäiviensä kynnyksellä hän totesi: ”Nyt työn sisältö on huomattavasti laajempi, seurataan niin psyykkistä kuin sosiaalistakin kehitystä ja yhteistyökumppaneiden kirjo on iso.” Lasten terveyttä hoitavia ammattilaisia ovat neuvolalääkäri, puheterapeutti, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti. Vaikka kyse oli medikalisoitumisesta, niin Maija-Leenan mielestä oli hienoa, että lasten ongelmia ratkomaan otettiin oman alansa osaajia. ”Ennalta ehkäisevä työ kannattaa. Siinä säästetään julkisia varoja ja apu saadaan ajoissa.”

Naisnäkökulma päätöksentekoon

Maija-Leenaa pyydettiin kuntavaaleihin Kokoomuksen ehdokkaaksi vuonna 1976. ”Olin ensimmäinen kokoomuslainen Pattijoen kunnanvaltuustossa.” Pattijoki oli maatalousvaltainen kunta ja Suomen Keskusta oli valtapuolue.

Maija-Leena listaa asioita, jotka johtivat hänet ottamaan vastaan tarjotun haasteen lähteä ehdolle kuntavaaleihin: ”Lyseossa historian opettaja Taimi Lohi opetti perinteisen historian lisäksi ’nykyhetkistä historiaa’, siis yhteiskuntaoppia. Oppimateriaalina olivat päivän lehtien ja radion uutisten kertomat ajankohtaiset asiat Suomesta, Euroopasta ja maailmalta. Tämä jäi itselle tavaksi.  Sairaanhoitajakoulun sosiologian tunnit avarsivat ajattelua asioihin. Lisäksi suvussa on malleja yhteiskunnallisiin asioihin osaa ottaneista henkilöistä.”

Perheen muutettua Raaheen vuonna 1978 Maija-Leenan kunnalliset luottamustoimet jatkuivat vuoden 1980 jälkeen. Hän istui kaupunginvaltuustossa kahdeksan kautta eli 32 vuotta. Valtuuston lisäksi hän vaikutti kaupunginhallituksen kokouspiirissä lähes 20 vuotta joko jäsenenä tai valtuuston varapuheenjohtajana.

Luottamustoimien luettelo on pitkä. Maija-Leena toimi monissa lautakunnissa, johtokunnissa ja työryhmissä. Kaupunginhallituksen edustajana hän pääsi osallistumaan määrättyjen lautakuntien kokouksiin.

Eläkkeelle siirtyminen mahdollisti jäsenyyden entisen työnantajan hallituksessa sekä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa.

”Kun Maija-Leena Hirvonen liittyi Raahen Kokoomusnaisiin 40 vuotta sitten, oli yhdistys 50-vuotias aktiivinen naisten yhdistys, joka kokoontui kerran kuussa. Silloin kokoontumisissa saatettiin tehdä käsitöitä tai valmistautua myyjäisiin leipomalla karjalanpiirakoita, mutta päivän polttavista puheenaiheista keskusteltiin aina”, Maija-Leena muisteli Raahen Seudun haastattelussa vuonna 2020, jolloin Raahen Kokoomusnaiset ry täytti 90 vuotta.

”Aina naisnäkökulmaa ei ole kaivattu. Hirvonen muistaa tilanteen, jolloin hänen kykynsä olla mukana teknisessä lautakunnassa kyseenalaistettiin. Hän kertoo silloin huomauttaneensa, että kyllä teknisen lautakunnan asiat naisiakin kiinnostavat. Ovathan hekin teiden ja väylien sekä kaava-alueiden käyttäjiä.” (RS 2020)

”Hirvoselle kokoomusnaisissa oleminen on tuonut paljon uusia ystäviä ja monia kokemuksia vuosien varrella. Hänelle on tärkeää seurata, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja olla vaikuttamassa siihen. Ylpein hän on siitä, että kokoomusnaiset ovat olleet jo vuosikymmeniä mukana Raahen valtuustyötyössä ja lautakunnissa. Eduskuntavaaliehdokkaitakin yhdistys on asettanut kolme.” (RS 2020)

Järjestö- ja yhdistystoimintaa

Kunnallisen vaikuttamisen ohella Maija-Leenalla riitti tarmoa osallistua myös ammattiyhdistystoimintaan 1980-luvulla: Tehyn ammattiosaston puheenjohtajuus 2 vuoden ajan, TVK-V:n (Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto) pääluottamusmies 9 vuotta. Kaupunginhallituksen jäsenyyden alkaessa Maija-Leena luopui ammattiyhdistystehtävistä.

Hän käytti aikaansa myös Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Zonta-järjestön toimintaan. ”Näissä toimiminen antoi näkökulmaa kolmannen sektorin työhön. Sitä tarjosi myös Raahen ensi- ja turvakodin jäsenyys.”

Perhe-elämää

Perhe on aina ollut Maija-Leenan elämän tärkeä keskipiste. Lasten ja lastenlasten harrastukset ja yhteiset lomat sekä matkat ovat aina mahtuneet kalenteriin työn, luottamustehtävien ja yhdistystoiminnan väliin.

Myös eläkevuosina Maija-Leenan kalenteri on täyttynyt osittain kokouksista, mutta aikaa jää toki perheellekin. Omakotitalo on myyty ja nyt eläkeläispariskunta asuu kerrostalohuoneistossa Raahen kauneimmalla paikalla Pikkulahden äärellä. Ympärillä ovat mainiot lenkkeilymaastot.

Hirvosen kesämökki Preiskarin saaressa on tärkeä kokoontumis- ja lomanviettopaikka. Ainakin juhannuksena sinne kokoontuvat viettämään keskikesän juhlaa lapset perheineen, yhteensä 12 henkeä. Joulu on Hirvosilla jokseenkin viikon mittainen. Olohuoneen pöydän ympärille mahtuu 12 ruokailijaa. Merkkipäivät ovat laajan suvun juhlia.

”Lenkkeily, ristisanat, golf, kirjat, neulominen”, Maija-Leena luettelee eläkepäivien harrastuksia. Televisiota katsellessa valmistuu huomaamatta villapuseroita, -sukkia ja -lapasia perheenjäsenille ja ystäville.

Kunnia- ja ansiomerkit

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ansiomitali kultaristein, Kuntaliiton kultainen ansiomerkki, Kansallinen kokoomus r.p. Kultainen ansiomerkki ja Kokoomus-mitali, Kokoomuksen Naisten liiton kultainen ansiomerkki.