Anna Heikinheimo (o. s. Reinilä, vuoteen 1906 Rehnbäck) asui Raahessa vuodesta 1892 vuoteen 1908. Hän suoritti ammattitutkinnon Raahen Porvari- ja Kauppakoulussa ja Raahen seminaarissa. Hän työskenteli Raahen kaupunginkamreerina vuodet 1899-1907. Hän oli yhdistysaktiivi.

Annan lapsuus Oulussa

Petter Wilhelm (1851–1928) Rehnbäck muutti Ouluun vuonna 1875. Hänestä tuli Oulun lääninhallitukseen kirjuri. Alussa vuotta 1878 Wilhelm Rehnbäck ja Maria Hellman (1856-1891)  menivät kihloihin. Häät vietettiin Oulussa huhtikuun 9. päivänä 1878. Anna syntyi 30. syyskuuta 1879 Rehnbäckin perheen esikoisena. Hän sai myöhemmin viisi sisarta ja veljen.

”Mutta ennen kaikkea Äitin elämä oli vaellusta Jumalan kasvojen edessä. Jeesukselle hän tahtoi meitä lapsiakin kasvattaa. Maailmallisuutta peläten Äiti ei tahtonut, että kouluun tultuamme paljon seurustelisimme toveriemme kanssa. Ei meidän koulutovereitamme kutsuttu meille eikä meitäkään siis heille. Luistinradalla saimme kuitenkin Eeva ja minä käydä niin paljon kuin halusimme, ei kuitenkaan silloin kun siellä oli musiikkia. Tyttökouluun tullessani lopetettiin Äitin pyynnöstä tanssi koulun joulujuhlissa. Edvard-sedän ja Betty-tädin perheen kanssa oltiin sitä ahkerammassa kanssakäymisessä. Olipa vanhemmillamme johonkin aikaan raamattupiirin tapainenkin.” (Anna Heikinheimo)

Perheen Maria-äiti kuoli kuudennen lapsen synnytykseen, jolloin Annasta tuli jonkinlainen ”varaäiti” 12-vuotiaana. Wilhelm Rehnbäck oli tapahtumahetkellä Kajaanissa virkamatkalla.

”Isä sanoi, että hänestä tuntui kuin olisi kasvavasta puusta lohkaistu toinen puoli. Hautajaisissa, ennen kuin lähdettiin haudalle, Isä puhui ikään kuin hyvästiksi Eevalle ja minulle. Hän luuli, ettei hän enää tulisi haudalta takaisin.” (Anna Heikinheimo)

Wilhelm solmi toisen avioliiton vuonna 1893, ja Rehnbäckin sisarukset saivat äidin rakkaan ystävän, Hanna Ryselin (1856–1931), toiseksi äidikseen. Pariskunta sai yhden yhteisen lapsen.

”Anna saattoi nyt paremmin jatkaa lapselle kuuluvaa hieman huolettomampaa elämää.” (Matti Heikinheimo)

Annan elämänvaiheita Raahen-vuosina 1892-1908

Wilhelm Rehnbäck muutti perheineen Raaheen vuonna 1892, kun hänet oli nimitetty Saloisten kihlakunnan kruununvoudiksi. Tämä virka muodostui Wilhelmin päätoimeksi, jota hän hoiti vuoteen 1925 asti, jolloin hän erosi virasta täysin palvelleena. Kaikki Rehnbäckin lapset selviytyivät koulusta erinomaisesti ja suorittivat vähintään ylioppilastutkinnon.

Raahen Porvari- ja Kauppaopistosta saivat vuositutkinnossa 23 p:nä t. k. (v. 1896) päästötodistuksen varsinaiset oppilaat, joista yksi oli Anna Rehnbäck Raahesta.

Keväällä 1898 Anna sai päästötodistuksen Oulun suomalaisesta tyttökoulusta. ”Suullisessa ylioppilastutkinnossa t. k. 15 p:nä hyväksyttiin Oulun suomalaisesta lyseosta m.m. neiti Anna Rehnbäck Raahesta.” (Raahen Lehti kesäkuu 1899). Osan aineista harvat abiturienttitytöt joutuivat kirjoittamaan poikalyseon puolella.

Raahen Lehti uutisoi syyskuussa 1899: ”Rahatoimikamarin kamreeriksi valittiin viidestä hakijasta neiti Anna Rehnbäck, jolle rahatoimikamari oli antanut puoltolauseensa.” Annan työsuhde kamreerina jatkui vuoteen 1907.

Kun Raahen kauppakoulun opettajalle, varatuomari Lagerlöfille, myönnettiin tammikuussa 1900 virkavapautta ensi lukukaudeksi, hänen sijaisekseen valittiin ylioppilas Anna Rehnbäck suomalaisessa kirjeenvaihdossa. Anna hoiti opettajansijaisuuksia myös Raahen Alkeiskoulussa.

Työn ohella Anna myös opiskeli. Kesäkuussa 1901 Raahen Lehti julkaisi luettelon naisista, jotka saivat päästötodistuksen Raahen seminaarista. ”Sitä paitsi ovat seuraavat lukuvuoden aikana opettajakurssin suorittaneet saaneet hakukelpoisuustodistuksen ylemmän kansakoulun opettajan virkoihin (….) sekä ylioppilaat (…) Anna Rehnbäck (…).”

Annan työura Raahen-vuosina oli monipuolinen. Raahen Porvari- ja Kauppakoulun Juhlamatrikkelin mukaan: pankkivirkailija Kansallis-Osake-Pankin Helsingin konttorissa 8.6.1896 -12.10.1897, Raahen Puutavara Oy:n pääkirjanpitäjä 1901-1908, Raahen kaupungin rahatoimikamarin kamreeri 1899-1907.

Vuonna 1906 Anna ja Eeva Rehnbäck ilmoittivat Kaikulehden numerossa 58 muuttavansa sukunimensä Reiniläksi.

Mukana monissa Raahen yhdistyksissä

Paikallisia lehtiä selaamalla syntyy mielikuva aktiivisesti yhdistystoimintaan osallistuvasta Annasta.

Marraskuussa 1902 Raahessa valittiin paikallis-hätäapukomitea. Neljä ompeluseuraa oli jo kuukauden ajan toiminut talvivaatteiden hankkimiseksi hädänalaisille. Komitea piti ensimmäisen kokouksensa. Keräyslistat jaettiin jäsenten kesken. Anna Rehnbäck nimettiin toisesta kaupunginosasta yhdeksi toimijaksi.

Vuonna 1902 Oulun läänin herra kuvernööri vahvisti Raahen Eläinsuojeluyhdistyksen säännöt. Sihteeriksi valittiin neiti Anna Rehnbäck. Niin pian kuin säännöt saadaan painetuksi, yhdistys päätti ryhtyä hankkimaan jäseniä.

Vuonna 1903 Anna mainitaan Raahen Lehdessä Rouvasväen yhdistyksen johtokunnan jäsenenä. Vuonna 1904 hänen mainitaan toimineen sihteerinä.

Naisasialiitto Uniooni toimeenpani 7.11.1904 keskustelukokouksen naisten valtiollista äänioikeutta varten. Kokouksessa luettiin sinne lähetettyjä naisten allekirjoittamia adresseja eri puolilta Suomea. Myös raahelaiset naiset olivat asiassa mukana ja yksi allekirjoittajista oli Anna Rehnbäck, rahatoimikamreeri.

Vuonna 1905 Anna lausui runon täkäläisen Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen järjestämässä hengellisessä iltamassa. Hänen nimensä esiintyy tämän yhdistyksen yhteydessä myös vuonna 1939, jolloin hän asui Helsingissä toimien puhujana sikäläisen yhdistyksen tilaisuudessa.

Kaiku-lehti uutisoi 13.1.1908: ”T. k. 8 p. vihittiin morsiamen kotona Raahessa sähköinsinööri Mikko Heikinheimo ja neiti Anna Reinilä, asessori Rehnbäckin tytär. Samassa tilaisuudessa julkaisivat kihlauksensa neiti Elli Heikinheimo, ylimetsänhoitaja Heikelin tytär Oulusta ja pastori Jalmari Wesenterä Turusta.”

Muutto Helsinkiin ja elämän ehtooksi maalle

Annan aviomies ”Mikko Heikinheimo (1881-1960) oli ennen yliopistouraansa Helsingin sähkölaitoksen käyttöinsinööri 1908–1913 ja opettaja Tampereen teknillisessä opistossa 1913–1916. Tampereen ja Rauman ja niiden ympäristöjen valo- ja voimalaitostarkastajana Heikinheimo toimi 1915–1919 ja Suomen höyrykattilayhdistyksen yli-insinöörinä 1917. Hän oli myös Voima- ja polttoainetaloudellisen yhdistyksen yli-insinööri ja toimitusjohtaja 1918–1919. Aikakauslehti Sähkö ja Voiman toimittaja Heikinheimo oli 1908–1909. Eläkkeellä hän toimi maanviljelijänä Pernajan Sarvisalon saaressa.” (Wikipedia) Avioliittonsa aikana pariskunta sai viisi lasta.

”Helsingin keskustaan, Temppelikadulle, muuton jälkeen Mikko suunnitteli ja teetti niin pitkän rattikelkan, että Anna ja koko lapsikatras mahtuivat laskemaan yhdessä.

Anna kohteli perheen kotiapulaisia hienotunteisesti ja tasapuolisesti. Siksi nämä viihtyivät Heikinheimojen kodissa pitkään, jopa kymmeniä vuosia. Kodissa järjestettiin vuosittain pienimuotoisia sukujuhlia ja pidettiin kotiseuroja. Anna vastasi virsien ja hengellisten laulujen säestyksestä pianolla, joka viritettiin joka toinen vuosi ja lisäksi suurten juhlien alla.

Anna piti kymmenien vuosien ajan sunnuntaisin pyhäkoulua, jota kävivät aluksi perheen omat lapset ja myöhemmin kasvava joukko lähiseutujen lapsia. Moni Annan pyhäkoululaisista päätyi opiskelemaan teologiaa. Pyhäkoululaisille tarjottiin hengellisen ravinnon lisäksi myös mehua ja nisua, joskus suurina pyhinä myös sukulaisten tuomia suklaakonvehteja.” (Mikko Heikinheimo)

Heikinheimon hankkima maatila Pernajan Sarvisalosta oli pinta-alaltaan 50 hehtaaria ja karja sen ajan mittapuun mukaan keskikokoinen: pari hevosta, viitisen lehmää, sika, lampaita, kanoja, pystykorva ja pari kissaa. Tila työllisti talvisin pehtoorin ja karjakon. Kesäisin perhe selviytyi omin voimin. Anna ja Mikko luopuivat karjasta vasta yli 70-vuotiaina.

Anna Heikinheimo nukkui rauhallisesti ikiuneen maatilalla 15.1.1960.

”Mikolle elinikäisen puolison menettäminen oli niin raskasta, että hänen voimansa alkoivat vähetä ja elämänhalu hiipua. Sata päivää myöhemmin saimme olla häntä saattamassa rakkaan Annansa viereen. Silloin Sarvisalon kauniin mäntykangashautuumaan täytti lintujenlaulu ja kevään ensimmäisten kukkien huumaava tuoksu.” (Matti Heikinheimo, Annan pojanpoika)