Uskonto :: Naisten Ääni

Lyydi Maria Yliraasakka – sairaanhoitajana rintamalla, kunnankätilönä äitiysneuvolatoimintaa kehittämässä

Maijan elämä poikkesi muiden sukumme voimanaisten elämästä. Hänestä ei tullut talon emäntää eikä hän jäänyt kotitilalleen niin kuin naimattomien naisten ennen oli tapana. Maija oli täti, joka kävi meillä lomillaan ja sukujuhlissa. Hän pukeutui hyvin, käyttäytyi hillitysti, joskus jopa hieman hienostelevastikin ja hurautti autollaan pihaan jo silloin, kun miehet näkivät vasta unta traktorista. Hän oli…

kirjoittanut Marja-Leena Pernu, julkaistu 31. 1. 2021

Mirja-Liisa Lindström – Tornion seurakunnan ensimmäinen naiskirkkoherra

Tornion seurakunnan nykyinen kirkkoherra Mirja-Liisa Lindström on pariinkin otteeseen rikkonut ns. lasikattoja. Mirja-Liisa Lindström asetettiin kirkkoherran virkaan Torniossa Alatornion kirkossa vuonna 2020. Hän on täten ensimmäinen naiskirkkoherra Tornion seurakunnassa ja Oulun hiippakunnassa ensimmäinen nainen, joka sai pappisvihkimyksen vuonna 2001. Mirja-Liisa Lindström (o.s. Ikonen) on syntynyt vuonna 1957 Jyväskylän maalaiskunnassa Vaajakoskella. Isän nimi Sulo Ikonen ja…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 30. 10. 2020

Isoäitini Jeudokia Vepsä

Karjalainen isoäitini Jeudokia katsoo hymysuin ja hyvin eloisana paperikopiokuvassa, joka on edessäni. Viisaus, lempeys, rakkaus, elämänvimma ovat todellisia, kun katson häntä, aika ei ole nakertanut hänen olemustaan lainkaan. Valkoinen, pilkullinen huivi leuan alle solmittuna, kasvoilla ilojen ja surujen haavat, risteileviä ryppyjä moneen suuntaan. Asusteena kotoisa, ruudullinen mekko, päällä tyypillinen karjalaisnaisen esiliina, peredniekka, siinä valkoiset terenauhat.…

kirjoittanut Sirkka Vepsä, julkaistu 31. 3. 2020

Helmi Peuronpuro – ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” Tyttäreni Lea toi minulle ”Naisten ääni” -kirjoituskilpailuesitteen ja kehotti minua kirjoittamaan. Sanoin heti, että se on sitten Äiti. Aloittelin kirjoitusta, mutta se ei sujunutkaan toivomallani tavalla. Päätinkin kirjoittaa oman elämäni vaiheista. Ainesta on kyllä, sillä 95 vuoteen mahtuu yhtä ja toista. ”Oi mistä alkaisin”, huokailee lauluntekijä. Sama kysymys tuli…

kirjoittanut Helmi Peuronpuro, julkaistu 31. 3. 2020

Naisten ketju – pohjoiskarjalainen Tiina Hautamäki

Lapsuus Karjalan kunnailla Äitini Tiina Helena Hautamäki o.s. Sutinen syntyi huhtikuussa vuonna 1964 perheensä esikoiseksi Juuan kuntaan Pohjois-Karjalaan. Perhe asui hänen isänsä kotitilalla, josta isä Veikko kävi muualla töissä ja äiti Aune teki maatilan töitä. Pohjois-Karjalasta mieleen tulee ensimmäisenä kansallispuisto Koli ja lukuisat pienet suojaisat järvet. Niin myös äitini synnyinkunnassa, Pielisen länsirannalla sijaitsevassa noin 5000…

kirjoittanut Ronja Koistinen, julkaistu 31. 3. 2020

Mummua etsimässä – Fanni Sofia Ojamäki s. Iso-Pahkala

Istut tuolilla ryhdikkäästi, niin kuin aina, kädet sylissäsi. Kuva on pikkuruinen enkä erota silmiäsi, saati katseesi suuntaa pyöreiden silmälasien takaa. (Kuva 1) Suupielesi kaareutuvat hillittyyn hymyyn. Pitkät, harmaantuneet hiuksesi olet ensin letittänyt ja kiertänyt sitten letistä sipulinutturan, kiinnittänyt sen niskahiuksiin muutamalla ruskehtavalla, pyöreäpäisellä neulalla. Olen nähnyt sinun tekevän niin. Olen kuullut, että nuorempana hiuksesi ovat…

kirjoittanut Anne Syrjälä, julkaistu 28. 3. 2020

Maria Niemistö, kun on pitänyt kotiseutunsa jättää

Haapavedellä syntyi 1898 kolmas lapsi Iisakki Vahen torppareille Juho Aappo Kaisanpoika Erkkilälle ja Eeva Kaisa Aapelintytär Pekkalalle Kaapinkankaan torpassa Mustikkamäellä. Äitini Maria eli lapsuuden ankaran vanhoillislestadiolaisäidin kurimuksessa. Perheen isä Juho Aappo oli mennyt Amerikkaan Eeva Kaisan sukulaisten pilettirahan turvin, mutta palasi pian takaisin sukulaisten avustuksella yhtä köyhänä kuin oli lähtiessään. Isä oli viinaan menevä, mutta…

kirjoittanut Kaisu Kasi , julkaistu 23. 3. 2020

Minä olen Hilja Honkanen – liki vuosisadan matka

Olen nyt, kun aikaa on, muistellut paljon lapsuuttani ja elämääni. Muistan Joloksen kylällä Koivujärven rannan ison pirtin. Koristelimme talon lapsien kanssa joulukuusta jouluaattona. Äitini oli hyvin sairas, keuhkokuumeessa. Naapurimme tuli huolestuneena katsomaan äitiäni. Hän kumartui sängyn viereen. Oli hetken hiljaa. Näin kyyneleen vierivän silmäkulmasta. Hän nosti katseensa ikkunaa kohden ja totesi hiljaa, että tuolla taivaalla…

kirjoittanut Virpi Honkanen, julkaistu 21. 3. 2020

Lahja Leinonen – opettaja, puoliso, äiti ja piispatar

Äitini Lahja Poropudas syntyi Pudasjärven Nyynäjässä 29.8.1913 Kalle ja Liisa Poroputaan toiseksi vanhimpana lapsena. Hänen vanhemmillaan oli iso maatalo ja kauppa sillankorvassa Iijoen rannalla. Lahjalla oli lopulta seitsemän sisarusta, joista vanhin, Annikki, oli läheisin ehkä yhteisten harrastusten ja yhteisen arvomaailman vuoksi. Vaikka Annikki oli vanhempi, voimakastahtoinen Lahja sai aina päättää, mitä tehdään ja johtaa, mihin…

kirjoittanut Kullervo Leinonen, julkaistu 15. 3. 2020

Hilma Sofia Paasosta, mummustani, omakohtainen muistelu

Hilma, rakas mummuni, isäni äiti syntyi 1800-luvun lopulla maalaistaloon. Perhe hankki elantonsa pientilaltaan. Hilma avioitui miehensä Hugon kanssa 1900- luvun alkupuolella. He rakensivat talon Hugon maille muutaman kilometrin päähän, jokitörmälle. He elelivät pientilan töitä tehden. Hilma hoiti muutamaa lehmää ja Hugo viljeli maata ja teki metsätöitä. Perheeseen syntyi lapsia yhteensä seitsemän, joista kaksi kuoli hyvin…

kirjoittanut Pirjo Paaso, julkaistu 10. 3. 2020

Unimäen Gunilla

Taimi Gunilla Tuovinen syntyi Rautavaaran Pullikan kylään (nyk. Kellomäki) Pohjoismäkeen 15.11.1922. Tuovisen perheessä oli ennestään kolme tytärtä ja yksi poika. Poika kuoli jo alle kahden vuoden ikäisenä palovammoihin, jotka hän sai, kun kahvipannu kaatui hellalta hänen päälleen. Gunilla oli vain viidentoista kuukauden ikäinen, kun hänen äitinsä kuoli munuaistulehdukseen. Perheessä liikkunut tarina kertoo, että Gunilla oli…

kirjoittanut HANNELE LAUKKANEN, julkaistu 6. 3. 2020

Mikä minä olen ja mistä minä tulen? Anni Nahkala, äitimme oma elämäkerta.

Anni-äitimme elämäkerta hänen itsensä vapaasti kertomana 21. päivä joulukuuta 2000. Äitimme Anni Varpu Nahkala o.s. Haikonen. Teksti on alkuperäinen kerronta ääninauhalta kaikkineen kirjoitettuna. Lapsuus ja nuoruus ”No niin! Nyt he taas tahtovat minua, että minun pitäisi jotakin sanoa. Että mikä minä olen ja mistä minä olen! Eivät he nyt näytä tietävän kuka mina olen! No…

kirjoittanut Maija-Riitta Ottemo (syntyisin Nahkala), julkaistu 4. 3. 2020

Eila Vainikainen – Muurarin tyttö

Eila Vainikainen (s. 1938 o.s. Karjaluoto) on Raahen tyttöjä. Hän asunut vuosikymmenet Vaasassa, mutta siteet Raaheen eivät ole katkenneet. Aili ja Aarne Karjaluoto asuivat Merimiehenkatu 4:ssä, kun heille syntyi Eila-tyttö. Talon toisessa päässä asuivat Aarnen vanhemmat Antti ja Helmi Karjaluoto. Sota-ajasta Eilalla ovat jääneet mieleen ilmahälytykset. Pommeja lähdettiin pakoon Mettalanmäelle. Mutta aina ei ehditty edes…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 4. 3. 2020

Anna Heleena Olkoniemen tarina

Silitin varovasti äidin silkinhienoa hopeanharmaata tukkaa. Kosketin hellästi hänen olkapäätään ja toivoin, että saisin hänet hereille. Äiti lepäsi rauhallisen näköisenä Kajaanin terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän oli joutunut sinne syksyllä vuonna 2001 voimakkaiden kipujen saattelemana. Hänen jalkansa eivät enää edes rollaattoriin tukeutuen pitäneet häntä pystyssä. Olimme Juhanin kanssa sopimassa äidin saattohoidosta ja hoitavalta lääkäriltä pyysimme, että äiti…

kirjoittanut Marja-Liisa Olkoniemi, julkaistu 23. 2. 2020

Usko, toivo ja rakkaus, Janiika Vilkuna

Janiika syntyi Efraim ja Fredrika Maliniemen maanviljelijä perheeseen 12.9.1869. Nivalassa. Hän oli kuudesta sisaruksesta toiseksi vanhin. Viidentenä syntynyt sisar Maria kuoli vain vuoden ikäisenä ja lapsista yksi oli poika, Matti nimeltään. Janiika oppi jo varhain maalaistalon tyttärenä työnteon. Hän lypsi lehmiä, teki äidin apuna sisätöitä, kutoi kankaita, kantoi puita liiteristä ja vettä kaivolta. Yhdellä tämmöisellä…

kirjoittanut Kirsti Mäenpää s. Vilkuna, julkaistu 16. 2. 2020

Sirkka Liisa Korhonen – täti, joka halusi muistaa

”Joka ei tunne historiaa, ei tiedä mitään. Hän on lehti, joka ei tajua kuuluvansa puuhun.”(Michael Crichton, Valitut Palat 2000. Sirkan lainaus.) Näin pohti myös Sirkka-Liisa Korhonen, – tätimme, toimelias ja elämäniloinen huolenpitäjä, suvun kokoava voima. Täti, joka piti yhteyttä ja halusi ymmärtää sekä muistaa. Sirkka Korhonen toimi Joensuussa Nepenmäen vanhainkodin johtajana sen toiminnan aloittamisesta lähtien. Hän…

kirjoittanut Marketta Kokko, julkaistu 19. 1. 2020

Pia Katerma – kulttuurin monitaitaja ja vaikuttaja

FT Pia Katerma vaikutti vahvasti 1930–70-luvuilla Suomen taide-elämään ja -kasvatukseen. Hän opetti kuvataiteita lyseolaisille, suunnitteli ryijyjä ja kirkkotekstiilejä Wetterhoffille ja oli Aalto-yliopiston edeltäjän, Taideteollisen oppilaitoksen yliopettaja. Monialaisuutta kuvaa myös se, että hän perusti eri taiteenalat yhdistävän Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen ja avusti teosofien lehteä. Dagny Pia Katerma (alk. Lindberg) syntyi Kajaanissa lokakuussa 1905 pankinjohtaja Evert…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 18. 6. 2019

Maija Vuontisjärvi – Hetan Majatalon emäntä

Maria Sofia (Maija) Vuontisjärvi o.s. Stoor syntyi 6.2.1924 Enontekiöllä ja kuoli 19.3.2018 Rovaniemellä Taivaan isään turvaten.Maija Vuontisjärvi, Kallen Maija, oli enontekiöläinen Hetan Majatalon emäntä toisessa polvessa. Hänen toimeliaisuus, lämminhenkisyys sekä kestitseminen oli maankuulua ja yrittäjävuosien aikana ystäviä kertyi ympäri Suomea.Hetan Majatalo on Lapin vanhin alenevassa polvessa oleva matkailuyritys. Maria Vuontisjärvi, kutsumanimeltään Maija, syntyi neljäntenä lapsena…

kirjoittanut Tiina Vuontisjärvi, julkaistu 22. 2. 2019

Hilja Hartman (o.s. Alaviuhkola) – elämän vaiheet

Hiljan isä oli Petteri (Pehr) Johaninpoika Pieti. Hän syntyi Ylitornion Martimon kylässä (3.3.1841). Varhaisimpana muistona isänsä lapsuudesta Hilja oli kertonut isänsä sanavalmiudesta. Perheessä oli ilmeisesti puhuttu huolellisuudesta, tunnollisuudesta – ja perinnöstä! Petteri istui pirtin lattialla ja veisteli työkalua. Työkalu särkyi ja äitinsä nuhteli. Poika vastasi: ”Siinä oli pojan perintö – ja nyt meni seki.”Petteri lähti…

kirjoittanut Kalle Kauppila, julkaistu 24. 9. 2018

Marina Takalo – vienankarjalainen runonlaulaja

Vienan Karjalasta kotoisin oleva Marina Takalo tunnetaan runonlaulajana, vanhan kalevalamittaisen kansanrunouden taitajana, jolta on tallennettu sadan tunnin äänitekokoelma ja joka lienee suurin yhden ihmisen suullisesta muistista koottu perimätieto maassamme.Marina Takalo kuolee Kemin kaupunginsairaalassa 22.7.1970. Hänet on haudattu Peurasaaren hautausmaalle Kemiin. Marina Ivanovna Nikitina syntyy 3.8.1890 Vienan Karjalassa Oulangan Taavonkylässä monen sukupolven vanhauskoisten suurperheeseen. Kalastus on…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 7. 8. 2018

Jenny Ivalo – Sortavalan Diakonissalaitosen perustaja, johtaja ja ylläpitäjä

Maaliskuun 23. pnä 1921 kätkettiin Sortavalassa maan poveen Kurjan Karjalan ja kaikkien elämän varjopuolella elävien lämmin ystävä, Sortavalan Diakonissalaitoksen johtajatar Jenny Ivalo (Ingman). Hän on esimerkki heikosta ihmisestä, joka antaessaan itsensä Jumalan käyttöön saa paljon aikaan. Jo lapsena Jenny Ivalo antoi sydämensä Jumalalle, mutta erittäin ratkaisevasti ja syvästi lienee hänen elämäänsä vaikuttanut se, että hän…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 20. 7. 2018

Lilja Kinnunen-Riipinen – teologiaa ja kirkkodraamaa

Teologian tohtori, teatteriohjaaja ja maailmankansalainen Lilja Kinnunen-Riipinen syntyi Muuramessa 16.12.1946 ja hän kuoli Salossa 14.5.2018 vaikeaan sairauteen 71-vuotiaana. Kinnunen-Riipinen oli karismaattinen nainen, kielitaitoinen ja poikkeuksellisen lahjakas ja joka aina pukeutui mustaan. Lilja Kinnunen-Riipinen vietti lapsuutensa ja kävi koulunsa Perniössä. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1966 ja aloitti opiskelun Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Myös teatteri veti puoleensa.…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 15. 7. 2018

Helena Mathilda Alakorva – uudisraivaajan tytär

Mummoni perhe muutti Kittilän Kaukosen kylästä aluksi Sodankylän Kierinkiin, sieltä Sodankylän Unarin Uimaniemeen. Unarissa syntyi perheeseen tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Helena Matilda. Isä Michael Ranta osti sieltä talon Marttiini (nykyään Martin), sitten hän muutti Sodankylän Seitajärvelle, joka siihen aikaan kulki virallisesti nimellä Sodankylän Sompion kylä. Hän osti siellä Arajärvi-nimisen maatilan. Helena Matildan isä perheineen oli…

kirjoittanut Siiri Alakorva-Balagović, julkaistu 19. 3. 2018

Tuulikki Koivunen Bylund – Härnösandin piispa, Uppsalan tuomiorovasti

Tuulikki Koivunen Bylund on tehnyt merkittävän uran Ruotsin evankelisluterilaisessa kirkossa. Härnösandin piispan virkaan marraskuussa 2009 vihitty Bylund Koivunen on Ruotsin ensimmäinen suomalainen naispiispa. Lue koko teksti https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/9500!

kirjoittanut Pirkko Lehtiö, julkaistu 21. 2. 2018

Irja Askola – Helsingin piispa ja runoilija

Irja Askola valittiin 2010 Helsingin hiippakunnan piispaksi ensimmäisenä naisena Suomessa. Hän toimi aluksi akateemisena tutkijana, Seurakuntaopiston konferenssikeskuksessa ja avoimessa akatemiassa Järvenpäässä sekä Euroopan kirkkojen konferenssin toimialasihteerinä. Ennen piispaksi valitsemistaan hän oli Espoon piispan teologinen erityisavustaja. Lue koko teksti Kansallisbiografiasta!

kirjoittanut Pirkko Lehtiö, julkaistu 15. 1. 2018

Kaarina Knaappila – vahva nainen miesten johtamassa kirkossa

Kaarina Knaappila syntyi Mäntyharjulla vuonna 1940 kauppiasperheeseen. Knaappila pääsi ylioppilaaksi 1960, minkä jälkeen hän lähti opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Valmistuttuaan teologian kandidaatiksi ja toimittuaan lyhyen aikaa uskonnonopettajana Kaarina sai kutsun Lappeenrannan seurakunnan lehtorin tehtävään. Kutsujana oli avara ja uudistusmielinen kirkkoherra Herkko Kivekäs. Kaarina Knaappila aloitti lehtorin viran hoidon syksyllä 1967. Viran johtosäännön mukaan lehtorin tuli…

kirjoittanut Kaisa-Liisa Pehkonen-Suoranta, julkaistu 12. 1. 2018

Lea Lehtivuori – opettaja Kuortaneelta

Lea-ystävämme kuului niihin, joille keijuja oli olemassa samassa merkityksessä kuin Oiva Paloheimolle, joka kirjoitti sadun Pessi ja Illusia talvisodan aikana yöllä korsussa. Satu oli tarkoitettu joululehteen hänen omille lapsilleen. Paloheimo löysi keskellä sotatannertakin toivon, jonka osasi pukea lasten ja aikuisten sydämiä lohduttavaan muotoon. Lea Lehtivuori osasi järjestää toisille satumaisia, iloisia hetkiä ja oli itsekin kuin…

kirjoittanut Kaija Elo, julkaistu 20. 12. 2017

Hilja Alina Heinonen – äitini

Hilja Alina Kilpiö, syntyi marraskuussa Jaakkiman pitäjän Kuhkaan kylässä Savisalon saaressa Laatokan rannalla Maria ja Matti Kilpiön neljäntenä lapsena. Perheeseen syntyi 14 lasta, joista kuusi kuoli pienenä. Hiljan tehtävä oli pienestä pitäen hoitaa pienempiä siskojaan ja veljiään. Maalaistalossa oli paljon muutakin sopivaa työtä jokaiselle sisätöiden lisäksi navetalla, pellolla ja apuna verkkokalastuksessa. Kun Hilja lastenhoidolta ehti,…

kirjoittanut Kirsti Pelkonen, julkaistu 18. 12. 2017

Ida ”Vanna” Rapinoja – kotiseuturakas ite-taiteilija, äiti ja maatilan emäntä

Isoäitini Ida, meille lapsenlapsille kotoisammin Vanna, asui lähes koko ikänsä Hailuodossa. Saaren laajat hiekkarannat vanhoine kalastajakylineen ja pellot sekä maalaistalot suurpihoineen muodostivat Vannan elämänympäristön ja sielunmaiseman. Vanna on jäänyt mieleeni voimakkaana ja luonnollisena ihmisenä. Koko Hailuoto henkilöityi pitkään mielessäni juuri häneen ja hänen saaren keskellä sijaitsevaan kotitaloonsa sekä meren rannalla sijaitsevaan pieneen hirsimökkiinsä. Hän oli…

kirjoittanut Susanna Rapinoja, julkaistu 7. 12. 2017

Raudna Aikio – ilon ja surun vuoristoradalla

Äitimme Raudna syntyi 1913 Utsjoella. Hänen isänsä oli Johan Fr. Högman, jonka esivanhemmat olivat lähtöisin Länsi-Suomesta. Suvun jälkeläisistä osa jäi pohjoiseen ja saamelaistui. Raudnan äiti oli puolestaan Norjan saamelaisia, Margit Pigga. Margit-äiti riutui tuntemattomaan sairauteen ja kuoli jo alle 50-vuotiaana. Raudna oli silloin 13 vuotias. Äidin kuolema kosketti rankasti 10-lapsista perhettä. Onneksi osa lapsista oli…

kirjoittanut Rauni Manninen (os. Aikio), julkaistu 7. 12. 2017

Eila Haukivaara – ompelemalla arjen sankariksi

Elämäsi perusrakenteet syntyessäsi olivat varsin turvalliset. Kansalaisodan mainingit olivat kaukana lapsuutesi pihapiiristä. Ympärilläsi oli sukutila, jonka isäsi oli perinyt vanhemmiltaan alle kolmikymmenvuotiaana, maalaistalon rytmikäs elämänmeno piikoineen ja renkeineen, nuoret vanhemmat ja kuusi sisarusta. Olet kertonut kaksikymmentäluvun olleen elämäsi onnellisinta ja huolettominta aikaa. 1930-luvulla perusrakenteet muuttuivat, murtuivat. Tuli lama. Traagisimmat tapahtumat ja menetykset tapahtuivat tuolloin, nuoruudessasi.…

kirjoittanut Marja-Liisa Alamäki, julkaistu 30. 11. 2017

Reeta Kanniainen – Siikalan vanha emäntä ja hänen kirjansa

Keväällä 2016 kirjahyllyyni ilmestyi iso, hyvin vanha, surkeassa kunnossa oleva arvokkaan oloinen kirja. En oikein uskaltanut selailla sen hauraita lehtiä. Se oli selvästi tyytymätön paikkaansa tietosanakirjasarjan vieressä. Tarjosin sitä suvun nuorille, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut siitä. Suljin sen sitten kaappiin asiakirjamappien joukkoon. Sieltäkin se viestitti minulle halun päästä lepoon kotiseudulleen. Kesällä 2017 otin sen…

kirjoittanut Terttu Räisänen, julkaistu 28. 11. 2017

Fanny Pirttiaho – tarmokas sotaleski

Fanny Katariina Pirttiaho (o.s. Pyhtilä) syntyi Pattijoella Pyhtilänperällä, jossa hänen vanhemmillaan Maria Loviisa (o.s. Pahn) ja Matti August Pyhtilällä oli maatila. Fanny oli perheen seitsemästä lapsesta nuorin. Purjehdittuaan avioliiton satamaan Lauri Pirttiahon kanssa 1.4.1935 hän asettui asumaan Raaheen Reiponkadulle 1800-luvulla rakennettuun puutaloon. Lauri oli ammatiltaan hevosmies, joka kuljetti hevosella tavaraa ympäri Raahea. Pariskunnalle syntyi Maija-tytär…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 10. 11. 2017

Seija Kuikka – Kuhmon mäntymetsistä Saimaan aalloille

Seija Kuikka, o.s. Piirainen, syntyi Kirsti ja Oiva Piiraisen perheeseen neljänneksi vanhimpana lapsena Kuhmossa. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluivat maatilan työt Kämärän kylällä. Arki oli raskasta. Lähtökohdat olivat vaatimattomat, mutta ne eivät musertaneet nuorta naista. Kesäisin 1974–1976 Seija oli kesätoimittajana Kuhmolaisessa, jossa työsuhde-etuna oli mopo. Seija kulki sillä Kämärän kodistaan Kuhmon kirkonkylälle ja teki juttuja kuhmolaisia…

kirjoittanut Jaana Vasankari, julkaistu 7. 11. 2017

Mirjami Lähteenkorva – kansakoulunopettaja, kirjailija, runoilija

Runoilija Kirsti Mirjami Lähteenkorva syntyi kulttuuriperheeseen Heinolassa. Hänen vanhempansa olivat filosofian tohtori h.c., kansakouluntarkastaja ja kansanrunoudentutkija Axel Borenius-Lähteenkorva ja Ida os. Silvennoinen. ”Axel Lähteenkorva oli suomalaisen kansanperinteen tutkija ja keräilijä, jonka kalevalamittaisten runojen ja sävelmien kokoelmat ovat erityisen arvokkaita systemaattisen ja huolellisen muistiinpanotekniikan takia” (SKS). Axel ihastui nuoreen opettajattareen ollessaan tarkastajan tehtävässä seuraamassa Ida Silvennoisen…

kirjoittanut Leena Kärävä-Lindgren, julkaistu 28. 10. 2017

Anna-Liisa Antila-Kaljunen – urkuri ja pedagogi

”Päätin katsoa, voiko nainen tulla valituksi.” Näin hän kertoi muistellessaan Turun Mikaelinkirkon urkurin viran täyttöä vuonna 1952. Kaikki kilpakumppanit olivat miehiä ja Anna-Liisa Antila valittiin reilulla äänten enemmistöllä ensimmäisenä suomalaisena naisena urkurin virkaan. Taiteellinen työ vaihtui kuitenkin muutaman vuoden kuluttua päätoimisuuteen yliopiston musiikkikasvattajana. Minkälainen oli hänen urapolkunsa ja minkälaisia merkityksiä hänen elämäntyössään voi nähdä? Anna-Liisa…

kirjoittanut Aila Knihtilä, julkaistu 25. 10. 2017

Wendla Ivaska – ”vihreä piispa” Viipurista

Wendla Ivaska, isotätini ja kummitätini, syntyi ja kasvoi Viipurissa Karl Johan ja Ida Maria (os. Jordan) Ivaskan perheen nuorimpana lapsena ja tyttärenä. Wendla kävi vuonna 1898 perustetun Viipurin vanhan yhteiskoulun ja pääsi sieltä ylioppilaaksi vuonna 1909. Ajatus opiskelusta teologisessa tiedekunnassa syntyi ikään kuin luonnostaan, sillä hän oli lapsesta asti tottunut kulkemaan Viipurin Tuomiokirkossa vanhempiensa ja…

kirjoittanut Liisa Montin, julkaistu 22. 10. 2017

Marianne Valola – monitoiminen muotoilija

”En halua olla tekojeni, saavutusteni ja ansioideni summa. Ihmisellä on itseisarvo – en ole vain sitä mitä tuotan. Jos teot ja saavutukset otetaan pois, niin mitä jää jäljelle? Sitä pitää etsiä ja pohtia rauhassa”. Näillä sanoilla aloittaa Marianne Valola keskustelumme lahtelaisen Oskarin pihan vanhassa kahvilassa. ”Vaikka arki on välillä kaoottista, haluan elää haaveiden ja unelmien…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 16. 10. 2017

Leena Kaartinen – lumikenttien lääkäri

Lastenlääkäri Leena Kaartinen palasi Afganistanista Suomeen vuonna 2006. Pitkät työtehtävät saivat jäädä, mutta Afganistan pitää edelleen otteensa. Kaartinen puursi kaikessa hiljaisuudessa sodan repimässä Afganistanissa 1970-luvulta lähtien. Hän on tehnyt töitä niin sodan polttopisteessä Kabulissa kuin vuoristoseuduilla, jossa hänen täytyi toisinaan hiihtää vuoren yli päästäkseen potilaidensa luo. Joskus hän ratsasti paikalle aasilla. Kaartinen on käynyt maassa ”kesätöissä”…

kirjoittanut Leena Sorvali, julkaistu 19. 9. 2017

Mirja Siljamäki – synnynnäinen biologi

Soitin Pälkjärven viimeisen kirkkoherran Veikko Korvenheimon tyttärelle Mirja Siljamäelle keväällä 2013 ja lupasin käydä haastattelemassa häntä kesän aikana. Kun sovimme tarkemmin tapaamisesta heinäkuussa, Mirja lupasi tulla minua autolla vastaan Oriveden asemalle. Annoimme puolin ja toisin tuntomerkkejä itsestämme. Viimeisenä konstina Mirja neuvoi huutamaan isoon ääneen asemalla: ”Onko täällä ketään evakkoja?” Tunnistimme asemalla helposti toisemme. Mirja vei…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 17. 6. 2017

Kaarina Valkonen – opettaja ja valistaja

Katsoessani menneisiin vuosiin pääsen siihen tulokseen, että äitini Kaarina Valkosen elämässä oli kaksi johtolankaa: Hän halusi olla valoisa ihminen ja tueksi kanssaihmisilleen niin työsarallaan kuin yksityiselämässään. Hän ponnisteli varmistaakseen kahdelle lapselleen koulunkäynnin ja mahdollisuuden jatko-opintoihin. Kaarina syntyi Viipurissa vuonna 1914 Elli ja Fredrik Lastikan perheeseen viidentenä lapsena. Hän oli vain parin viikon ikäinen perheen muuttaessa…

kirjoittanut Eeva-Liisa Östergård, julkaistu 14. 6. 2017

Laura Lehtola – Inarin erämaiden katekeetta

Laura Lehtola oli vain 19-vuotias aloittaessaan työnsä katekeettana Inarin erämaissa. Katekeetat kiersivät opettamassa syrjäseuduilla asuvia lapsia. Kiertäville opettajille tulivat tutuksi myös monenlaiset kodinaskareet ruoanlaitosta aina karjanhoitoon. Kun opetustehtävä oli yhdessä paikassa suoritettu, oli aika siirtyä seuraavaan. Katekeetan elämään toivat lisäjännitystä matkat koulupaikkojen välillä. Lapin luonto on kaunis mutta arvaamaton. Määrätietoinen katekeetta Laura Lehtola kiersi Lapin…

kirjoittanut Anniina Saarela, julkaistu 12. 6. 2017

Elsa Tikkanen – laulava seurakuntasisar

Korpi, lääkelaukku ja virsikirja – nämä kolme asiaa tiivistävät Elsa Tikkasen vuosikymmeniä kestäneen työuran Kuhmon seurakuntasisarena. Elsa Tikkanen ei alun perin ollut Kuhmosta kotoisin. Hän syntyi vuonna 1924 Oulun läänin Pyhäjärvellä suureen perheeseen. Elsa oli seitsemäs kymmenestä lapsesta. Siskoja ja veljiä katraassa oli saman verran, eli hälinää oli paljon Pyhäjärvellä sijaitsevalla maatilalla. Maatilana se ei…

kirjoittanut Julia Salminen, julkaistu 6. 6. 2017

Saara Lehtimäki – kirjastonhoitaja ja yhdistysaktiivi

Saara Mirjami Lehtimäki on perheensä yhdeksästä lapsesta toiseksi nuorin. Porissa äidillä oli leipomo ja isä teki metodistikirkon saarnaajan työn lisäksi palkkatöitä muualla. Porissa perhe asui tytön ollessa viisivuotiaaksi. Oulussa isä valmistui metodistipastoriksi ja äiti auttoi kaikessa tarpeellisessa. Perheen muutettua Lappeenrannan kautta Kuopioon Saara jäi Lappeenrantaan yhteensä kymmeneksi vuodeksi eri työpaikkoihin. Alkuvuosina Kuopioon muutettuaan Saara suoritti…

kirjoittanut Ulla-Riitta Hentunen, julkaistu 24. 5. 2017

Cecilia Blomqvist – kutsuttu palvelutyöhön

Naisia kutsutaan kristilliseen auttamistyöhön kaupungistuvassa Suomessa Köyhäinhoito ja monet muut sosiaalisen työn muodot siirtyivät Suomessa vuonna 1865 kunnallisasetuksella kirkolta kuntien velvollisuudeksi. Kunnissa ei kuitenkaan ollut osaamista eikä resursseja tämän kaltaiseen toimintaan. Nälkävuodet ja samoihin aikoihin voimistuva kaupungistuminen toivat mukanaan uudenlaisia ongelmia ja avuntarvitsijoita oli paljon. Köyhyys, sairaudet, asunnottomuus tai hyvin ahtaasti ja alkeellisissa oloissa eläminen,…

kirjoittanut Maija Korkeila, julkaistu 8. 5. 2017

Uskonnonlehtori Rauha Hannula – elämän moninaisuuden ymmärtäjä ja valottaja

Vieno Rauha, kuinka sympaattiselta tuo nimi kuulostaakaan. Mikähän sai vanhemmat aikoinaan valitsemaan nuorimmalle tyttärelleen juuri tuon nimen? Aavistivatko he, että tästä pikkutytöstä tulisi merkityksellinen ja nimensä veroinen henkilö? Minusta oli kouluikäisenä hauskaa huomata, että nuo nimet löytyivät myös suositusta hengellisestä laulusta. Viettäessäni paljon loma-aikoja tätieni luona Ylivieskassa tykkäsin usein sunnuntaiaamuisin laulaa Rauhalle, kuten häntä kutsutaan,…

kirjoittanut Annikki Kuukasjärvi, julkaistu 14. 4. 2017

Olga Sariola – neuvoja, papinemäntä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja

Maatalousnaisten johtohahmoihin liittyi jo 1930-luvulla Haapaveden ruustinna Olga Sariola, joka oli nimitetty Maatalousseurojen kotitalousvaliokuntaan vuonna 1932 ja Maatalousnaisten Keskusjohtokuntaan 1933 Pohjois-Pohjanmaan edustajana. Oulun läänin talousseuran johtokuntaan hänet valittiin sen ensimmäisenä naisena vuonna 1934. Olga Sariola syntyi 1983 Pielisjärvellä varakkaan kauppiaan Mikko Huurinaisen ja tämän Sofia-vaimon vanhimpana tyttärenä. Tytär sai opiskella Oulussa ylioppilaaksi asti ja aloitti…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 6. 4. 2017

Nora Pöyhönen – puutarhaopetuksen uranuurtaja

Heinäkuussa 1849 syntyi Liperin pappilaan kirkkoherra Anders Josef Europaeukselle ja hänen vaimolleen Selma Augusta Lampalle tytär, joka sai kasteessa nimen Alexandra Elonora. Kutsumanimeksi vakiintui pian Nora. A. J. Europaeus oli valistunut pappi ja valtiopäivämies, joka kirjoitteli lehtiin ja perusti Liperiin ensimmäisen kansakirjaston ja rahvaalle tarkoitetun koulun. Äiti kuoli, kun Nora oli kolmivuotias ja perheen kymmenes…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 27. 3. 2017

Hulda Hakala – kuurojen hyvä haltijatar

Hulda Hakala syntyi vuonna 1875 Orimattilan Niinikosken kylän Hakalassa nuorimmaisena Juho Kallenpojan ja Maria Jaakontyttären neljästä lapsesta. Hän sai viettää lapsuutensa ensimmäiset vuodet muiden terveiden lasten tavoin, kunnes yhdeksän vuoden iässä menetti kuulonsa. Hänen puhekykynsä kuitenkin säilyi, ja hän oli tuolloin jo oppinut lukemaankin. Huldan vanhemmat laittoivat tyttärensä syksyllä 1884 Porvoon Kuurojenkouluun, jonka Carl Oscar…

kirjoittanut Sirkku Rainio, julkaistu 24. 3. 2017

Irja Liuksiala – liikenainen ja lämminhenkinen yhdistysihminen

Irja Liuksiala (os. Tammilehto) syntyi Helsingissä 1909. Hän aloitti koulutiensä Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa ja siirtyi myöhemmin Porvoon Naisopistoon. Uransa hän loi perheyritys M. Waltosessa, ensin äitinsä apuna, sittemmin toimitusjohtajana. Irja Liuksiala teki naisyrittäjänä pitkän uran Helsingissä. Irjan tarina on kuitenkin aloitettava hänen äidistään Maria Valtosesta (s. Volotin), jonka uraauurtavaa työtä Irja tyttärenä jatkoi. Irja kertoi…

kirjoittanut Katja Liuksiala, julkaistu 16. 3. 2017

Saimi Riikonen – rakas täti, kummi ja ystävä

Lempi Saimi Kääriäinen syntyi Pälkjärven asemalla rautatieläisten talossa 4.4.1904. Myöhemmin huomattiin, että papinkirjoihin oli merkitty syntymäpäiväksi kaksi eri merkintää 4. ja 14. Äiti muisti kuitenkin, että oikea päivä oli huhtikuun neljäs. Saimi oli kolmas ratavartija Aapeli Kääriäisen ja vaimonsa Iidan lapsista, joita syntyi kaikkiaan kymmenen, seitsemän poikaa ja kolme tyttöä. Yksi tytöistä kuoli puolivuotiaana. Katselen…

kirjoittanut Leena Parvela, julkaistu 14. 3. 2017

Anna-Maija Raittila – yhteisöllisen uskon etsijä

Anna-Maija Raittila oli kirjailija ja suomentaja, jonka hengellinen matka kulki vanhoillislestadiolaisuudesta ekumeenisen kristillisyyteen. Raittilan elämässä ja ajattelussa yhteisöllisyydellä oli keskeinen rooli ja hänet on tunnettu yhtenä Morbackan hiljaisuuden yhteisön perustajista ja asukkaista. Hänen tärkein innoittajansa oli Ranskassa sijaitseva Taizen ekumeeninen yhteisö, minkä lisäksi yhteisöelämä sai vaikutteita fransiskaanisesta elämäntavasta. Anna-Maija Raittila syntyi vuonna 1928 Joensuussa. Hän…

kirjoittanut Teija Liukko, julkaistu 13. 3. 2017

Maija Vuollo-Oilinki – kunnallispolitiikko ja seurakuntaneuvos

Kun opettaja Maija Vuollo-Oilinki valittiin Utajärven kunnanvaltuustoon, hän päätti, ettei tyydy kahvinkantajan rooliin. Päätös kantoi hänet sekä kunnan- että kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Maija Vuollo-Oilinki syntyi Muoniossa 11-lapsiseen perheeseen. Hänen vanhempansa Ellen ja Herman Vuollo olivat solmineet avioliiton Minnesotassa Minneapolisin kaupungissa, jonne Herman oli matkustanut kaivostöihin ja jonne myös 18-vuotias Ellen, heti kun oli saanut matkalipun sulhaseltaan,…

kirjoittanut Ritva Keranto, julkaistu 10. 3. 2017

Eeva Mattila – herännäisäiti

Eeva Marjatta Mattila os. Niemi syntyi 1930 Nivalan Karvoskylässä. Kotitalo on Nivalan ensimmäisiä jo 1700-luvulla kirjoihin merkittyjä taloja. Talo sijaitsee Kalajokivarressa, ja siitä käytettiin myös nimeä Joentakanen. Talon nimeä käytettiin väliin myös sukunimenä virallisissakin yhteyksissä. Eeva kertoi, että koulun alkaessa opettaja oli halunnut laittaa Joentakasen nimeksi, kun Niemiä oli niin paljon. Niemen talolla on vanhat…

kirjoittanut Annikki Tynjälä, julkaistu 7. 3. 2017

Marjaana Turunen – Vuoden Kanttori 2012

Suomen Kanttori-urkuriliiton hallitus nimesi Vuoden Kanttoriksi 2012 Lahden Salpausselän seurakunnan kanttorin, musiikin maisteri, director cantus Marjaana Turusen. Palkintoperusteissa mainitaan, että Marjaana Turunen on innostava kuoronjohtaja, joka on vetänyt mukaan seurakunnan toimintaan alati kasvavan joukon uusia kuorolaisia. Hän on systemaattisesti kehittänyt sekä gospelkuorotoimintaa että niin sanottua laulamattomien kuorotoimintaa. Marjaana Turusen kuorot ovat rikastuttaneet alueen jumalanpalveluselämää, ja…

kirjoittanut Leena Sorvali, julkaistu 19. 2. 2017

Varpu Sintonen – naisena muuttuvassa kirkossa ja yhteiskunnassa

Varpu Sintonen on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja paikallisvaikuttaja, joka on tehnyt elämäntyönsä Kymin seurakunnassa Karhulassa. Kirkon piirissä tehdyn pitkän uran ohella hän on myös toiminut toimittajana ja aktiivisena mielipidevaikuttajana paikallisissa sanomalehdissä. Jo opiskeluajoista lähtien vähempiosaisten aseman puolustaminen on ollut Sintoselle tärkeää, ja myös hänen valintaansa ottaa pappisvihkimys vaikutti erityisesti toive toimia kirkossa tasa-arvon edistäjänä.…

kirjoittanut Sara Jormakka, julkaistu 1. 7. 2016

Marja Pakarinen – rehtori voi lähteä eläkkeelle, diakonissa ei

Lahtelaisen Marja Pakarisen jo 70 vuotta kestänyt elämäntyö diakonian parissa on poikkeuksellisen pitkä ja rikas. Ensin diakonissana ja sairaanhoitajana, alueensa ensimmäisenä hiippakuntasisarena, sairaanhoidon opettajana. Sitten edistyksellisenä rehtorina, jonka aikana Lahden diakoniaopisto tuli tunnetuksi korkeatasoisena ja haluttuna diakonia-alan kouluttajana. Eläkkeelle jäätyään hän vei diakoniaa Viroon, jatkoi kirjoittamistaan ja veti saattohoito- ja eläkkeelle valmentautumiskursseja. Eikä aktiivinen työ…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 27. 4. 2015

Eine Salonen – koulutuksen ja lastensuojelun asiantuntija

Eine Elisabeth Salonen s. Lahtonen syntyi 1872 Loimaalla, jossa hänen isänsä J. F. Lahtonen toimi pappina. Hänen äitinsä oli Hilda Ingborg s. Lagström. Loimaalta perhe muutti Hartolaan ja sieltä Hauholle. Perhettä kohtasi sittemmin suuri menetys, kun perheen äiti kuoli Einen ollessa vielä nuori. Eine Salonen sai päästötodistuksen 1888 Hämeenlinnan Suomalaisesta Tyttökoulusta. Sen jälkeen hän aloitti…