Aleksandra Gripenberg (1857-1913) oli ensimmäinen naisyhdistyksen johtaja, ensimmäinen päätoimittaja ja kirjailija. Isä, senaattori ja vapaaherra, oli kahdesti aviossa, ja hänellä oli 17 lasta. Aleksandra oli toiseksi nuorin. Hän otti elämäntehtäväkseen avata naisilta suljetut ovet kirjoittamalla realistisia kertomuksia. Kirjailijan ura vaihtui kuitenkin naisasian ajamiseen. Liikkeen keulahahmona hän pystyi vaikuttamaan paljon voimakkaammin kuin kirjailijana.

Vuonna 1887 Aleksandra lähti Englantiin Suomen Naisyhdistyksen edustajana ja jatkoi matkaansa Yhdysvaltoihin, missä tuolloin suunniteltiin Kansainvälisen Naisten Liiton perustamista. Hän kuuluikin myöhemmin liiton johtoon. Lisäksi hän organisoi kansallisia naisjärjestöjä Etelä- ja Itä-Eurooppaan, kävi kongresseissa ja kirjoitti jatkuvasti naisasiasta. Haave toteutui, kun Suomen Naisten Kansallisliitto (myöhemmin Suomen Naisjärjestöjen Keskusliitto) perustettiin 1911.

Aleksandra Gripenberg valittiin myös Suomen ensimmäiseen eduskuntaan Turun eteläisen vaalipiirin suurimmalla äänimäärällä.