Rosa Sovelius osallistui aktiivisesti Raahen kulttuurielämään. Samuli ja Jenny Paulaharju viettivät kesät 1923 ja 1924 hänen luonaan Wanha Raahe -teoksen aineistoa kerätessään. Papin tytär Rosa Johanna Sovelius oli papin tytär. Hänen isänsä Edvard Vilhelm Borg valittiin Saloisten kirkkoherraksi vuonna 1868. Sitä ennen hän oli työskennellyt kirkkoherrana muun muassa Inarissa ja Utsjoella. Pappilan lapset, myös tytöt, saivat hyvän koulutuksen. Kotiopettajien johdolla heidät ohjattiin opintielle. 15-vuotiaana Rosa matkusti Sveitsin Aubonneen opiskelemaan sisäoppilaitoksessa. Opinto-ohjelma sisälsi yleissivistäviä aineita ja kieliopinnoilla oli keskeinen sija. Samassa koulussa opiskeli Rosan kanssa useita raahelaisia tyttöjä. Rosaa vaivasi koti-ikävä ja hän kirjoitti kotiin joka viikko. Postimestari Randen oli tästä sitä mieltä, että on turha kirjoittaa niin usein. Oscarin rakastettu Fredrik (II) Soveliuksen vanhin poika, Fredrik Oscar (1855–1896) rakastui kirkkoherra Borgin Rosa-tyttäreen. Kihlausaika oli pitkä ja sen aikana sulhanen ajoi Saloisten pappilaan joka päivä kahden hevosen vetämissä kieseissä. Pari vihittiin vuonna 1877. He tekivät häämatkan Salahmin ruukin tilalle Vieremälle, sulhasen syntymäkotiin. Pariskunnalle syntyi viisi poikaa: Bertil (1878–1936), Fredrik Vilhelm (1880–1906), Matts Birger (1882–1892), Tor Mikael (1885–1934) ja Jarl Johan (1892–1940). Perhe asui Langin talossa ja vietti kesät isoisän omistamassa Jotaila-huvilassa Lapaluodossa. Perhe omisti Kesälän maatilan Pattijoella vuoteen 1898 asti. Fredrik Oscar Sovelius sai Johan Langin tukkukaupan ja laivanvarustusliikkeen johdettavakseen vuonna 1893. Hän sairastui keuhkotautiin ja kuoli vuonna 1896. Rosa johti Langin tukkuliikettä vuosina 1896–1901. Sitten toimitusjohtajaksi tuli hänen vanhin poikansa Bertil. Rosa oli monessa mukana Rosa säilytti läpi elämänsä kotiperintönään saamansa vakavan elämänkatsomuksen. Hän noudatti ”elämän kunnioituksen” periaatetta eikä surmannut edes kärpäsiä, vaan pyydysti niitä haavilla ja laski ne pihalla vapauteen. Hänellä oli kirkossa tietty paikka juuri saarnatuolin alapuolella, jossa hän istui sunnuntaisin jumalanpalveluksen ajan. Hän osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan käyden ompeluseuroissa. Hän kuului kantavana voimana seurakunnan 12-jäseniseen alttaritoimikuntaan, kun se keräsi varoja ”Heräävä toivo” -alttaritaulun hankkimiseksi Eero Järnefeltiltä. Järnefeltit asuivat Rosan luona alttaritaulun vihkiäisten ajan. Rosa osallistui Raahen Rouvasväenyhdistyksen toimintaan. Hän oli Kouluneuvoston ja Svenska samskolan i Brahestad johtokunnan jäsen. Hän harjoitti laajaa hyväntekeväisyyttä. Rosan kodista (Brahenkatu 14) muodostui keskeinen kokoontumispaikka hänen poikiensa perheille ja kaupunkilaisille. Siellä virisi monta kaupungin kulttuuria ja kaupunkilaisten hyvinvointia koskevaa ajatusta. Siellä vietettiin kaikki kirkolliset juhlapäivät asianmukaisella tavalla. Joulun aika oli erittäin työteliäs. Joulun viettoa varten Rosa palkkasi lisäväkeä valmistamaan jouluruokia. Suureen ruokasaliin katettiin aikuisille pöytä, jonka toisella sivulla oli kolme lisähaaraa. Lapsia varten oli viereisessä pienemmässä ruokasalissa oma pöytä ja heitä palveli nuori palvelustyttö. Rosan koti – Brahenkatu 14 Brahenkatu 14:ssa sijainneen talon oli alkujaan rakennuttanut merikapteeni Winsten Raahen palon jälkeen (1812). Kauppias Johan Lang osti häneltä talon. Langin kuoltua omistajaksi tuli kauppaneuvos Zacharias Franzén, jonka kuoleman jälkeen talossa asui hänen leskensä Lovisa Eleonora Franzén yhdessä tyttärensä kanssa. Laajan tontin puutarhan suunnitteli Nanny Franzén-Lagerborg. Lähinnä rakennusta saivat sijansa siperianhernepensaat, syreenit, kuusamat ja ruusupensaat, keskellä kasvoi ja kasvaa vieläkin lehtikuusi, jonka taimi oli tuotu Salahmin ruukin puutarhasta. Keittiökasvitarha oli erotettu muusta pihasta marjapensailla. Puiden alle sijoitetut penkit ja tuuhean lehtimajan istuinryhmä tarjosivat varjoa ja viihtyisän ympäristön seurustelulle. Rosa Sovelius osti talon vuonna 1898. Hän asui talossa kuolemaansa asti. Talossa toimi pitkään hotelli Pehr Brahe. Talo tuhoutui tulipalossa vuonna 1981. Tontilla sijaitsee nyt vanhusten toimintakeskus Kreivinaika.