Siikajoki-seura valitsee vuosittain kunniakansalaisen. Joka toinen vuosi valitaan Lippo-Liisa ja joka toinen vuosi Lippo-Mies. Siikajoki on noin 5.000 asukkaan kunta Pohjois-Pohjanmaalla. Kesällä 2024 kunniakansalaiseksi kukitettiin paljasjalkainen siikajokinen Ritva Ala-aho. Hän on aktiivinen järjestötoimija.

Lapsuus Siikajoen Ylipäässä

Ritva Ala-aho (o.s. Vikiö) syntyi 26.3.1949 Raahen sairaalassa. Syntymäkunnaksi on merkitty Siikajoki. Hänen vanhempansa, Lauri ja Rauha Vikiö, viljelivät maata. Samassa taloudessa asui Hilma-mummu ja Laurin veli, kunnes meni naimisiin ja muutti Helsinkiin.

Ritva kertoo, että oli jo lapsena allerginen kissoille ja heinille. Tämän takia hän ei voinut osallistua heinätöihin. Niinpä hän vietti kesäpäivät kotona Hilma-mummun kanssa. ”Laitettiin ruokaa. Leivottiin leipää. Siivottiin.” Kauppa oli viiden kilometrin päässä, ja kauppareissut olivat sopiva tapa osallistua huushollitöihin.

Navettatöihin Ritva ei allergian vuoksi voinut osallistua, mutta hän kantoi vettä päniköillä lehmille. Myös maitopäniköitä hän kuskasi maitolavalle. Tarkkaa muistikuvaa hänellä ei ole miten pikku tyttönä jaksoi nostaa jopa 40 litran pänikän maitolavalle.

Mummu oli taitava käsistään ja opetti Ritvan käsitöiden tekoon pienestä pitäen. Mummu opetti hänet kutomaan mutta mielenkiintoisempaa oli pienien kankaanpalojen merkkaaminen.

Kansakoulu oli lähellä, vain parin sadan metrin päässä. Ritva kävi Ylipään supistettua kansakoulua. Se tarkoitti, että I, II ja III luokka aloittivat syksyllä koulun 15.8. ja kävivät koulussa maanantaista lauantaihin 15.9. asti. 16.9. – 15.5. välisenä aikana nämä pienet oppilaat kävivät koulussa joka lauantai. 15.5. – 16.5. jälleen joka päivä. Silloin isot lapset (IV luokasta ylöspäin) pääsivät koulusta tekemään maatilan töitä.

Koulukortteeria Raahessa

Ritva pyrki ja pääsi Raahen yhteislyseoon viidenneltä luokalta. Oppikouluun pyrkimään hänet ohjasi allergia. Oli selvää, ettei hänestä voi tulla maatalon emäntää. Joku toinen ammatti oli siis hankittava.

Siikajoelta ei ollut päivittäisiä linja-autoyhteyksiä Raaheen. Ainoa vaihtoehto oli siis koulukortteerin löytäminen Raahesta. ”Ensimmäisellä luokalla asuin Tauvolan Sylvin luona Laivurinkadulla, toisella luokalla Vedenojan Esterin luona. Sen jälkeen asunto järjestyi isän serkun Hiirosen perheessä. Hiirosen pariskunta kävi työssä ja usein huolehdin heidän pojastaan.” Lukiovuosina Ritva asui Sjögrenin Maijan luona.

Oppikoulun ruokatunti kesti yli tunnin, kun useimmat oppilaat kävivät kotona syömässä. Joissakin koulukortteereissa oli täysi ylläpito. ”Minä kävin syömässä meijerin ruokalassa, koska maidontuottajan tyttärenä sain ostaa sinne ruokalippuja”, Ritva muistelee ruokahuoltoa.

Viikonlopuiksi hän meni aina kotiin. ”Minulla oli turvalliset vuokraisännät ja koulukortteereista on jäänyt hyviä muistoja.”

Ritva sai painaa valkolakin päähänsä vuonna 1970.

Harrastuksesta työksi

Innokkaana käsityöihmisenä Ritva ajatteli, että harrastuksesta voisi tulla työ. Hän pyrki ja pääsi Lybeckerin käsityökouluun, joka kesti vuoden. Hän ei ole allerginen huonepölylle, joten allergia ei ollut esteenä ammatinvalinnalle.

Lybeckerin koulun jälkeen hän opiskeli kolme vuotta Helsingissä valmistuen käsityönopettajaksi. Helsingissä hän ikävöi koko ajan Raaheen. ”Helsingissä voi käydä, mutta siellä ei voi asua”, hän kiteyttää. Pääkaupungista oli kiire palata kotikonnuille.

Työura käsitöiden ja kotitaloustaitojen opettajana

Ensimmäinen työpaikka oli Siikajoen kunnallisen keskikoulun ja kansalaiskoulun käsityönopettajana. Kun Siikajoella siirryttiin peruskouluun, yläkoulun oppilaat siirrettiin Pattijoelle. Ritva haki ja sai sieltä opettajan paikan, jossa opetti käsitöiden lisäksi myös kotitaloutta.

Työuran alku koostuu monista sijaisuuksista. Ollinsaaren koulussa hän opetti käsitöitä syksystä 1980 maaliskuulle 1981 ja siirtyi Siikajoelle loppukevääksi.

Vuonna 1981 hän sijaisti Kuutilan Aunea peruskoulun opettajana viikon ajan ja sen jälkeen hänet kutsuttiin Siikajoen alakoulun opettajan sijaiseksi kevätlukukaudeksi.

Sitten olikin jo vuorossa eläkkeelle johtanut työpaikka Siikajoen yläkoulun käsityön ja kotitalouden opettajana. Ritva kertoo, että hän kävi työn ohella kotitalousalan kursseja.

Koulutyön ohella Ritva on ohjannut Ruukin kansalaisopistossa ompelu- ja tilkkupiiriä vuosina 1978-2019. Eläkepäivät koittivat koulutyöstä vuonna 2013. Kansalaisopistosta hän jäi pois vuonna 2019. 

Järjestökenttä kutsui

Siikajoen Punaiseen Ristiin Ritva liittyi vuonna 1985. Toimintaa on moneen lähtöön: varainhankintaa, keräyksiin (esim. Nälkäpäivä) osallistumista, ruoka-avustusten ja joululahjakorttien jakamista ja tapahtumissa päivystämistä. Ritva osallistuu joka toinen viikko kirpputorin toimintaan Ruukissa. ”Olen toiminut sihteerinä ja puheenjohtajana. Nyt hoidan rahastonhoitajan pestiä”, hän luettelee.

”Usein Ala-aho kuljettaa SPR:n keräyslipasta tapahtumissa, ja on saanut kuulla moitteita siitä, ettei SPR kerää varoja oman kunnan asukkaitten hyväksi. Moittijoille hän on avannut SPR:n toimintamallia, ja usein on moittijan mieli muuttunut”, hän sanoi Raahen Seudun haastattelussa kesällä 2024. ”Takavuosina Siikajoenkylällä oli SPR:n ystävätoimintaa. Siitä on jäänyt perinteeksi käydä vanhusten luona, ja se on Ala-ahon mukaan erittäin palkitsevaa.”

Hengitysyhdistyksen toimintaan Ritva meni mukaan vuonna 1989. ”Oma allergia ja pojan rasitusastma saivat Ala-ahon kiinnostumaan Raahen seudun Hengitysyhdistyksen toiminnasta yli 35 vuotta sitten. Siitä lähtien hän on ollut yhdistyksen aktiivi, ja toimii nykyisin sen sihteerinä. Lisäksi hän vetää yhdistyksen paikallisosastoa Siikajoen Silmua.” (RS 2024)

Eläkeläisen kiireet

Ritva sanoo, että eläkevuosina hän ottanut yhdistyksissä enemmän vastuuta toiminnasta kuin työvuosinaan. Hän kehuu yhdistysten toimijoita siitä, että tehtäviä jaetaan eikä ketään uuvutetaan liian raskailla velvollisuuksilla. Mukavassa porukassa viihtyy.

Ritva asuu Siikajoella ja sanoo, että metsä alkaa takapihalta. Hän on innokas sienestäjä ja marjastaja. Kausi alkaa korvasienillä ja päättyy syksyllä karpalosuolla. Siinä välissä sitten marjaämpäri täyttyy mustikoilla ja puolukoilla. ”Minulla on aina ollut kasvimaa. Nyt se on laatikkokasvimaa.”

Ja mihinkäpä se käsityöihminen käsitöiden teosta pääsisi eläkkeelläkään. Kolmena iltana viikossa hän suuntaa harrastamaan: kangaspuilla kutomista, huonekalujen entisöintiä, ompelua. Sienillä värjäyksestä hän on pitänyt joitakin kursseja Siikajoki-opistossa ja harrastaa sitä toisinaan kotonaan.

Ritva puhuu kierrätyksen puolesta. Räsymattoihin tarvittavaa materiaalia on kertynyt talteen vuosien saatossa. Tallessa on jopa äidin leikkaamia matonkuteita. ”Niistä saa koottua haluamansa värin mattoihin”, hän valistaa. Mielikuvitus vain on rajana.

Myös tilkkutöihin vanhat kankaat sopivat. ”Ne ovat jo valmiiksi kutistuneet lopulliseen mittaansa. Eivätkä päästä väriä. Uudet tilkut on ensin pestävä, muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä.”

”Kotiseutuajattelua ja -työtä Ala-aho pitää tärkeänä. Siikajoenkylälle perustettiin kesällä kyläyhdistys, jonka jäseneksi hän heti liittyi. Yhdistys ajaa asioita, jotka Ala-aho näkee erittäin tärkeiksi kylän kannalta: Heikinhovin ja oman yläkoulun säilymistä.” (RS 2024)

Siikajoki-seuran edustajat pääsivät yllättämään Ritvan marjametsästä viime kesänä. ”Sanoivat, että on asiaa jostakin hantuukin tilkusta ja tivasivat milloin olen kotona”, Ritva muistelee. Vasta kotona Aulikki Eerikäinen ja Vesa Ojanperä paljastivat vierailun todellisen syyn. Ritva haluttiin nimittää vuoden 2024 Lippo-Liisaksi.