FT Pia Katerma vaikutti vahvasti 1930–70-luvuilla Suomen taide-elämään ja -kasvatukseen. Hän opetti kuvataiteita lyseolaisille, suunnitteli ryijyjä ja kirkkotekstiilejä Wetterhoffille ja oli Aalto-yliopiston edeltäjän, Taideteollisen oppilaitoksen yliopettaja. Monialaisuutta kuvaa myös se, että hän perusti eri taiteenalat yhdistävän Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen ja avusti teosofien lehteä.   

Dagny Pia Katerma (alk. Lindberg) syntyi Kajaanissa lokakuussa 1905 pankinjohtaja Evert ja Elin Lindbergin perheeseen. Hän pääsi ylioppilaaksi Kajaanin yhteiskoulusta vuonna 1923 ja valmistui kuvaamataidon opettajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1927. Saman vuonna hän suoritti myös kasvatusopin tutkinnon.

Seuraavat kaksi vuotta Pia Katerma opetti kuvaamataitoa Nurmeksen yhteiskoulussa, mistä siirtyi Hämeenlinnaan lyseon piirustuksen ja kaunokirjoituksen vakituiseksi opettajaksi. Siellä hän oli paria virkavapaakautta lukuun ottamatta kevääseen 1950, jolloin hänet nimitettiin Helsingin suomalaisen lyseon (nyk. Ressun lukio) kuvaamataidon opettajaksi. Hämeenlinnan kansalaisopistossa hän opetti vuosina 1946–47.

Vuonna 1954 Pia Katerma väitteli tohtoriksi taiteilija Maria Wiikistä. Seuraavina vuosina hän opetti kuvataiteita muun muassa Tyttönormaalilyseoissa ja taidekasvatusta Taideteollisuusopiston kuvaamataidon osastolla. Vuosina 1963–70 hän toimi sen seuraajan Taideteollisen oppilaitoksen (nyk. Aalto-yliopisto) taidekasvatuksen yliopettajana.

Professorin arvonimen Pia Katerma sai vuonna 1975.

Taideyhdistyksen  kunniajäsen

Pia 
Katerma asui Hämeenlinnassa neljännesvuosisadan ja jätti pysyvät jäljet kaupungin kulttuuri- ja järjestöelämään. Hän opetti piirustusta lyseolaisille, suunnitteli ryijyjä ja kirkkotekstiilejä ja oli mukana perustamassa Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistystä.

Siemenet yhdistykselle kylvi piirustuksen opettaja Salme Konttinen, joka alkoi taiteilija Hugo Trenzschinin kanssa vuonna 1946 järjestää Hämeenlinnan seudun taiteilijoille ja taiteesta kiinnostuneille yhteisiä piirustusiltoja. Ryhmä, jossa oli mukana myös kuvaamataidon opettaja Pia Katerma, nimesi itsensä hiilikerholaisiksi.

Hiilikerholaisten piirissä heräsi pian ajatus yhdistyksestä, johon kuuluisivat kaikki taiteenalat kuvataiteista musiikkiin, kirjallisuuteen ja teatteriin. Eikä hämäläisestä hitaudesta ollut tietoakaan, kun Pia Katerma kutsui lehti-ilmoituksella kaikki taiteen ystävät ja harrastajat Kaupunginhotelliin suunnittelemaan uutta yhdistystä.

Yhdistyksen valmistava kokous oli toukokuussa 1948 ja jo parin viikon päästä myös kokous, jossa päätettiin perustaa Taideyhdistys. Kummankin kokouksen puheenjohtajan nuijaa heilutti Pia Katerma. Hänet valittiin myös yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjäseneksi. Kun hän helmikuussa 1950 Helsinkiin muuton vuoksi jätti puheenjohtajuuden yhdistys luovutti hänelle kiitosten kera taiteilija Aukusti Veuron veistoksen Pojan pää.

Puheenjohtajakautenaan1948–49 Pia Katerma kannusti uutta yhdistystä muodostamaan alajaostoja. Tällöin syntyivät muun muassa Teatteri- ja lausuntakerhot. Taiteilijaseura, Saskiat ja Elokuvakerho. Myöhemmin ne rekisteröityivät itsenäisiksi yhdistyksiksi, ja muutama niistä toimii edelleen kiinteässä yhteydessä emoyhdistykseen.

Vuonna 1968 Pia Katerma kutsuttiin Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen kunniajäseneksi.

Kevätlaulu edelleen Wetterhoffin ryijyvalikoimissa

Luovuuttaan Pia Katerma hyödynsi kollegoittensa tavoin suunnittelemalla tekstiilimalleja Fredrika Wetterhoffin Naiskotiteollisuuskoululle (nyk. Hämeen ammattikorkeakoulun, HAMK:n, muotoilun koulutus). Koululla oli mallikutomo, jota valvoi taiteellinen arvostelulautakunta. Kutomo, jota johti Ester Perheentupa, oli maankuulu kutomataidostaan.

Wetterhoffin tekstiilikokoelmissa on noin sata vesiväriluonnosta ja työpiirustusta Pia Katerman suunnittelemista malleista: seinävaatteista, ryijyistä, istuinmatoista, tyynyistä, verhoista ja kirkkotekstiileistä. Eivätkä mallit ole vain historiaa, vaan hänen suunnittelemansa Kevätlaulu kuuluu edelleen Wetterhoffin ryijyvalikoimaan.

Pia Katerman malleja julkaistiin myös Kotiteollisuus-  sekä Lastu ja lanka  -lehdissä. Jälkimmäiseen, Hämeenlinnassa painettuun, Ester Perheentuvan johtamaan lehteen hän teki muutaman kansikuvapiirroksenkin. Arkistoihin on jäänyt myös hänen Ester Perheentuvalle suunnittelemansa kirjanomistajamerkki, exlibris.

Eila Anttila kirjoittaa kirjassaan Wetterhoffin värikkäät taiteilijat, että Pia Katerman töissä yhdistyvät kansanomainen tyyli raitoineen ja kasviaiheineen funktionalismiin. Tästä on oiva esimerkki Linnunrata-seinävaatteen malli.

Kirkkotekstiilejä Hämeenlinnaan ja Nakkilaan

Hämeenlinnan vuosinaan Pia Katerma suunnitteli tekstiilejä myös Hämeenlinnan seurakunnalle.

Kun Hämeenlinnan seurakunnan molemmat vakinaiset papit astuivat yhtä aikaa virkoihinsa vuonna 1936, kaupunki- ja maaseurakunnan naiset lahjoittivat harvinaisen tapahtuman kunniaksi uudet tekstiilit: messupuvut, alttarivaatteet ja -liinat, kaksi seinävaatetta – Vuorisaarnan ja Hartauden – sekä sakariston seinävaatteet, verhot, lattiamaton ja kirjahyllyn liinan. Niiden suunnittelu annettiin taiteilija Pia Katermalle, valmistus oppilastyönä Wetterhoffin kotiteollisuusopistolle, jossa työstä vastasi Ester Perheentupa.

Pia Katerman suunnittelemia kirkkotekstiilejä on myös Nakkilan
kirkossa, joka on parhaimpia funktionalistisia kirkkorakennuksia Suomessa. Sen rahoitti tehtailija J.W. Suominen, suunnitteli arkkitehti Niilo Huttunen ja rakentamista valvoi kirkkoherra Antti Perheentupa. Kirkkosalissa ei ole koristelua, maalauksia eikä alttaritaulua. Ne korvaa tammiristi, kirkonpenkkien yläpuolella riippuvat valaisimet, jotka on tehnyt muotoilija Paavo Tynellin johtama Taito Oy, sekä Pia Katerman suunnittelemat ikkunaverhot, joihin on kudottu evankelistojen symbolit. Alkuperäiset verhot valmistettiin oppilastyönä Wetterhoffin Naiskotiteollisuuskoululle, jossa kirkkoherra Perheentuvan sisar toimi kudonnanopettajana.

Nakkilan kirkko lisättiin vuonna 1995 kansainvälisen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestö Docomomon rekisteriin. Samaan rekisteriin kuuluvat myös Paimion parantola, Villa Mairea ja Helsingin kulttuuritalo. Kirkko on myös Museoviraston suojelukohde.

Monipuolinen taiteilija ja vaikuttaja

Pia Katerma oli myös taiteen tutkija. Vuonna 1954 hän väitteli Helsingin yliopistossa taiteilija Maria Wiikistä: väitös on julkaistu samannimisenä kirjana. Siinä hän on paneutunut perusteellisesti 1800–1900-luvuilla eläneeseen laatu- ja muotokuvataiteilijaan, jota luonnehtii ”hienostuneeksi persoonallisuudeksi, enemmän kulttuurin läpäisemäksi kuin alkuvoimaiseksi ja keskeiseksi henkilöksi taitelijatovereittensa joukossa”.

Jo ennen väitöskirjaa Pia Katerma oli vuonna 1947 kirjoittanut Suomen taiteen vuosikirjaan artikkelin Eemil Halosen nuoruudenaikaisesta tuotannosta. Lehtien avustamista hän jatkoi koko elämänsä ajan kirjoittamalla taiteesta ja taidekasvatuksesta aikakaus- ja sanomalehtiin sekä esitelmöi niistä radiossa. Opinto- ja tutkimusmatkoja hän teki useihin Euroopan taidekeskuksiin.

1950–60-luvuilla hän opetti taidekasvatusta Taideteollisuusopiston kuvaamataidon osastolla ja toimi vuosina 1963–70 sen seuraajan Taideteollisen oppilaitoksen (nyk. Aalto-yliopisto) taidekasvatuksen yliopettajana.

Kuvaamataidon opettajien liiton puheenjohtajana Pia Katerma oli vuosina 1955–1960.

Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Pia Katerma piti jo vuonna 1927, mutta sen jälkeen maalaaminen jäi pitkäksi aikaa harrastukseksi varsinaisen taiteen piirissä tehdyn ammattityön ohella. Yksityisnäyttelyitä hänellä oli vuosina 1937 ja 1957, joiden lisäksi hän osallistui yhteisnäyttelyihin.

Uskonnollis-mystinen maailmankatsomus

Aikalaistensa tavoin Pia Katerma oli kiinnostunut teosofiasta ja avusti Teosofisen seuran julkaisemaa Elonpyörä-lehteä. Vuonna 1960 lehti julkaisi hänen artikkelinsa väreistä ja värien symboliikasta, josta pieni näyte:

”Väreillä
on todellakin oma, salaperäinen elämänsä ja oma voimakas maailmansa, joka kaikkina aikoina on viehättänyt ja kiinnostanut ihmisiä. Ihminen on yrittänyt tulkita värien olemusta ja selvittää värin vertauskuvallista sanomaa. Taiteilijat, taidemaalarit ja väritaiteilijat yleensä lienevät kuitenkin ne, jotka herkimmin ja välittömimmin saavat kosketuksen virien olemukseen ja voivat – kukin oman temperamenttinsa ja kykynsä mukaan – siirtää värin sanoman kaikkien nähtäväksi ja luoda sopusointua, terveyttä ja iloa ihmisten mieliin.”

Pia Katerma kuoli Helsingissä lokakuussa 1979.