Oli jo sovittu, että haastattelen 98-vuotiasta ystävääni Martta Järveläistä Naisten ääni -juttua varten ”tuonnempana”, kesän mentyä, ”sitten syksyllä”. Sitä syksyä ei Martta Järveläinen enää nähnyt, sillä hän kuoli loppukesästä 2017. Muistoja hänestä on monella.

Kirjallisuuden syliin syntynyt

Martta Järveläinen oli omaa sukuaan Montonen, alun perin kotoisin Kannakselta, syntynyt vuonna 1918. Hänen isänsä Paavo Montonen oli kirjailija ja Kannaksen nuorisoseurojen toiminnanjohtaja. Kotona oli Martan äidin Kaisu Montosen hoitama nuorisoseuralaisten kirjasto, jonka hyllyt sijaitsivat samassa huoneessa kuin Martan vuode. Niinpä lukuinto ja nuorisoseurahenki heräsivät jo varhaislapsuudessa ja pysyivät yhtä lähtemättömästi mukana kuin karjalaisuus. Mustamäki, Kanneljärvi, Terijoki, Viipuri pulpahtivat puheisiin tuon tuostakin.

Ylioppilastutkinto Terijoella johti Helsingin yliopistoon lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja kansanrunoutta. Samalla tarjoutui mahdollisuus opiskella lausuntaa ja puhetekniikkaa ja niiden myötä saavuttaa Akateeminen lausuntamestaruus, jolla oli suuri merkitys myös tuleviin vuosiin.

Jouluaamuna 1939, talvisodan jo vyöryessä kohti Viipuria, opiskelija Matti Järveläinen kosi Martta Montosta Viipurin Linnansillalla. Häät vietettiin 1941 ja vastavalmistunut maisteri Matti Järveläinen muutti nuorikkonsa kanssa Lappeenrantaan, jossa hän oli saanut työpaikan Viipurin läänin kansanhuoltopiirin johtajana.

Martta Järveläisen yliopisto-opinnot jäivät kesken, mutta ne antoivat vankan pohjan työskentelyyn kirjallisuuden parissa. Elämäntyönsä hän teki kirjastonhoitajana ja ohjasi siellä lahjakkaita nuoria hyvän kirjallisuuden ja kirjoittamisen pariin ja saatteli eräitä heistä jopa kirjailijoiksi asti. Päivätyön rinnalla hän opetti lausuntaa ja puhetekniikkaa sekä kirjallisuutta työväenopistossa.

Lausuntataiteilija ja kirjallisuuskerhojen sydän

Kautta vuosikymmenien Martta Järveläinen oli myös rakastettu lausuja. ”Lappeenrannassa ei voinut hiemankaan parempaa juhlaa järjestää ilman Marttaa”, arvelee hänen oppilaansa ja ystävänsä kirjailija Heikki Hietamies. Ja totta tosiaan, arvostetulla lausuntataiteilijalla oli vielä 98-vuotiaanakin muistissaan valtava määrä kotimaista ja ulkomaista runoutta ja myös tietoa runoilijoista, tyylilajeista ja virtauksista.

Kalevalaisten Naisten alaisuudessa edelleen toimivaa kirjallisuuskerhoa Martta Järveläinen luotsasi vuosikymmenien ajan. Viime vuosina hänen harteillaan oli nimenomaan toukokuun tapaaminen, jolloin aina kokoonnuttiin runouden merkeissä, tutustuen useimmiten uusimpaan runouteen, ns. vuoden runoihin.

Niin tapahtui myös viime toukokuussa, jolloin taas saatiin suurenmoinen näyttö Martta Järveläisen runouden tuntemuksesta, kun hän esitteli Jenni Haukion kokoaman uutuusteoksen Katso pohjoista taivasta. Siitä hän oli valinnut parikymmentä runoa myös esitettäväksi. Niihin sisältyi hänen oma suomalainen lempirunonsakin, Aale Tynnin ”Kaarisilta”. Viime kesän keskusteluissamme kuulin, että ulkomaisista runoista hänelle oli rakkain ”Alphonse de Lamartinen Le Lac” (Järvi).

Nuorisoseuratyö kruunasi kotiseutuneuvokseksi

Nuorisoseuratoiminta Lappeenrannassa sai Martta Järveläisestä ”syntyperäisen” vetäjän. Nuorisoseura Rajan Nuoret perustettiin 1941 ja se tarjosi nuorisolle opintokerhomuodossa laajasti sivistys- ja harrastusmahdollisuuksia.

Martta Järveläistä lähinnä oli luonnollisesti kirjallisuus-, lausunta- ja näytelmäkerhot, mutta tärkeinä hän piti myös tanhu- ja tanssitoimintaa, kirjailijavierailuja ja historia-aiheisia keskusteluja, teatteriretkiä, kanteleensoitto-opetusta sekä kansallispukuharrastusta, johon innostettiin kurssein ja näytöksin. Oli myös askartelu- ja kokkikursseja, nais- ja miesvoimistelua, kielikerhoja…

Monien Rajan Nuorten humanististen kerhojen toiminta siirtyi vähitellen työväen- ja kansalaisopistoihin, jotka pystyivät palkkaamaan vetäjiksi ammattiohjaajia. Mutta Martan perustama ja vetämä kirjallisuuskerho Rajan Nuorten yhteydessä jatkoi toimintaansa peräti 50 vuotta!  

Martta Järveläisen monipuolista kulttuuritietoa ja käytännöllistä järjestelytaitoa tarvittiin myös suurissa nuorisoseuratapahtumissa kuten Maakuntajuhlilla, Etelä-Karjalan Huntuhäissä, Keisarinnavierailun ja Lappeenrannan taistelun historiallisissa ”rekonstruktioissa”, Kissanpesijäisissä ja monissa muissa tilaisuuksissa.

Laajasta nuorisoseuratoiminnasta ja karjalaisen kulttuurin vaalimisesta Martta Järveläiselle on myönnetty kotiseutuneuvoksen arvo 1997. Nuorisoseurojen motto ”Hyvä ihminen ja kunnon kansalainen” toteutui hänessä täydellisesti.

Linnut ja kukkiva luonto – huumaavia kuin runot

Vielä haluan muistaa Martta Järveläisen suuren rakkauden luontoon, sen suuriin ilmiöihin ja pienimpiinkin yksityiskohtiin. Kesäpaikassaan pienen järven rannalla hän seurasi tiiviisti lintujen elämää ja hoiti suurenmoista kukkaispuutarhaansa, jossa pitkin kesää oli kukassa kymmeniä erivärisiä, -kokoisia ja -tuoksuisia kasveja. Kaikkien nimetkin olivat hänellä hyvin muistissa, useat myös latinaksi, ja tiedossa niin mullat kuin kastelut, istutukset ja talvehtimiset. Miten onnellista, että hän sai elää kukkiensa keskellä viimeisenkin kesänsä.