”Martha Dahl-Salonen oli yksi tasa-arvon edelläkävijöistä Suomen kirkkomusiikin kentällä. Vaikka kanttorin ja kanttori-urkurin vakituiset tehtävät avattiin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa naisille virallisesti vasta vuonna 1963, Dahl-Salonen ehti toimia jo sitä ennen vuosikausia urkurina ja kanttorin sijaisena.” (NKK)

Raahesta Helsinkiin

Martha (Martta) Nina Dahl-Salonen (o.s. Dahl) syntyi Raahessa 27.7.1909. Vuonna 1907 Marthan vanhemmat Johan Vilhelm Dahl ja Vilhelmina Korhonen oli vihitty avioliittoon Helsingissä. Isä Johan Dahl oli koulutukseltaan kivityömies. Marthan syntymän aikoihin Raahessa oli paljon työtilaisuuksia kivityömiehille. Raahen puukirkko oli tuhoutunut tulipalossa vuonna 1908 ja uuden kirkon ulkokuori oli päätetty rakentaa graniitista, jota louhittiin läheisistä saarista. Mahdollisesti Dahl muutti Raaheen työn perässä. (Kivityömiesten henkilöllisyyttä ei ole voitu varmistaa, koska kirkon suunnittelija, arkkitehti Josef Stenbäck palkkasi heidät, eikä tietoja löydy Raahen kirkkoherranviraston arkistosta.) Kirkko valmistui vuonna 1912. Johan Dahl toimi sittemmin vakuutusyhtiö Kalevan tarkastajana.

Marthan äiti Vilhelmiina Dahl toimi yrittäjänä sauna-alalla. Herrat Soini ja Rob. Roihu myivät omistamansa Rantasaunan rouva Dahlille. Raahe-lehti uutisoi huhtikuussa 1909: ”Rantasauna siirtynee huomisesta alkaen rouva Vilhelmiina Dahlille Helsingistä.” Rantasauna tuhoutui tulipalossa syksyllä 1910. Marraskuussa saatiin Raahe-lehdestä lukea: ”Rantasaunan jättöhirret on saunan omistaja Vilhelmiina Dahl myynyt seppä A. Haapaniemelle, täällä, ollen myyntihinta toistasataa. Saunan jätteitä on ruvettu purkamaan.” Maaliskuussa 1911 Vilhelmiina Dahl teki elinkeinoilmoituksen ja avasi uuden saunan.

Dahlin perhe asui myös Oulussa ja Helsingissä, jossa Martha eli suuren osan elämäänsä.

Musiikin ammattiopinnot

Martha Dahl valmistui vuonna 1928 Helsingin kirkkomusiikkiopistosta. ”Helsingin Konservatoriossa hänen urkujensoiton opettajansa oli Elis Mårtenson, joka toimi Helsingin eteläisen ruotsinkielisen seurakunnan urkurina ensin Johanneksen, sitten Agricolan kirkossa. Dahl-Salonen sävelsi jo opiskeluaikanaan muttei ollut konservatorion sävellysluokalla. Hän opiskeli silti musiikinteoriaa perusteellisesti Leevi Madetojan ja Erkki Melartinin oppilaana. Lisäksi hän opiskeli konservatoriossa viulunsoittoa ja itsenäisesti alttoviulun- sekä sellonsoittoa.” (NKK)

Ensikonserttinsa urkurina hän järjesti vuonna 1939 Agricolan kirkossa Helsingissä. Kotimaa-lehti kirjoitti: ”Martha Dahl, Suomen toinen diploomin suorittanut naisurkuri, piti lauantai-iltana ensikonsorttinsa Mikael Agricolan kirkossa. Martha Dahl on aikaisemmin onnistuneesti esiintynyt Sibelius Akatemian julkisissa näytteissä ja edelleen jatkuvasti opiskellut prof. Märtensonin johdolla. Ohjelmaan oli valittu Buxtehuden Passacaglia, d-molli ja Bachin vaativainen h-molli preludi ja fuuga, joista kävi ilmi nti Dahlin hyvä käsi- ja jalkatekniikka samoin rytmihallinta ja jäsentely. Bachia oli ohjelmassa vielä urkukoraali ’An Wasserfliissen Babylon’. Giinther Raphaelin Partita koraalista ’Ach Gott, vom Himmel sich darein’ ja varsinkin loppuohjelma; Väinö Raition Umbra beatarunoelma. ja Franckin A-duuri fantasia edustivat runollisempaa puolta, niissä kuultiin Agricolan kirkon urkujen väriloistoa, joskin rekisteröinti lienee pääasiassa opettajan ehdottamaa. Lopuksi kuultiin vielä Bachin E-duuri viulukonsertosta Adagio Heidi Liliuksen soittamana urkujen ja Helsingin Naisorkesterin säestämänä sekä urkujen ja orkesterin yhteisesityksenä Händelin ’Largo’. Orkesteria johti Heidi Sundblad-Halme. Yleisöä oli tilaisuuteen kokoontunut varsin runsaasti. O. K. K.”

Martha Dahl kuului Heidi Sundblad-Halmeen vuonna 1938 perustaman Helsingin naisorkesterin perustajajäseniin ja osallistui sen toimintaan ensiviulistina. Naisilla ei ollut pääsyä sinfoniaorkestereihin, tai heidän läsnäolonsa katsottiin häiritseväksi 1920- ja 1930- luvuilla. Helsingin naisorkesteri debytoi Suomalaisen Naisliiton järjestämässä tilaisuudessa.

Hyväntekeväisyyskiertueita ja sijaisuuksia

”Kristillinen vakaumus määritti Dahl-Salosen elämää, ja hän esiintyi 1930-luvun jälkipuoliskolta lähtien evankelis-luterilaisen kirkon ja hengellisten järjestöjen tapahtumissa, kuten Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen tilaisuuksissa ja Kristillisillä taidepäivillä. Urkurina hän soitti usein Helsingin eteläisen ruotsinkielisen seurakunnan tilaisuuksissa opettajaansa Mårtensonia sijaistaen. Sota-aikaan Dahl-Salonen osallistui Lotta Svärd -järjestön toimintaan sekä hyväntekeväisyyskonsertteihin sotainvalidien ja inkeriläisten lasten hyväksi.” (NKK)

Martta Dahl esiintyi esimerkiksi maanpuolustusjuhlassa Rajamäellä marraskuussa 1939: ”Rajamäen kirkkoon oli järjestetty sunnuntaina musiikki-ilta, josta kertyneet tulot luovutetaan maanpuolustuksen hyväksi. Ohjelmassa oli mm. pastori Marttisen puhe, kuorolaulua, johtajana opettaja Siirilä, taiteilija Martha Dahlin urkusooloja, sekä jousikvartetteja, joita esittivät Martha Dahl ja Sylvi Nuotio (viulu), maisteri A. Jurvainen (sello). Tarmo Nuotio (urut).” (Uusi Suomi 8.11.1939)

”Hän oli vuosina 1940–1942 mukana lausuntataiteilija Laina Kalmarin järjestämillä hengellisillä kotimaan taidekiertueilla, joille osallistui myös laulaja-säveltäjä Gertrud Alfthan.” (NKK)

Kanttori-urkuri ja musiikkiopiston johtaja

Vuonna 1945 Martta Dahl sai kanttori-urkurin sijaisuuden Kulosaaren seurakunnasta ja jatkoi toimessa aina vuoteen 1963 asti. Sen jälkeen hän työskenteli Meilahden seurakunnassa ylimääräisenä kanttori-urkurina. Kirkollisten toimiensa ohella hän johti Hyvinkään musiikkiopistoa.

”Anna-Elina Lavaste on kirjoittanut vuonna 1987 teoksen Hyvinkään musiikkiopiston kolme vuosikymmentä 1957-1987. Historiikissa kerrotaan, että Martha Dahl-Salonen valittiin musiikkiopiston vt. johtajaksi helmikuussa 1959. Dahl-Salonen on työskennellyt musiikkiopistossa vuosina 1957-1963. Syksyllä 1958 teorian, säveltapailun ja musiikinhistorian opetus oli saatu käyntiin Martha Dahl-Salosen johdolla.

Musiikkiopiston alku on ollut ilmeisesti monin tavoin hankalaa taloudellisten vaikeuksien ja instrumenttipulan takia. Opettajat ovat tehneet sitkeää ja uraauurtavaa työtä. 1960-luvulla toiminta on alkanut kehittyä kohti nykyaikaista musiikkiopistoa.” (Ratia)

Vuonna 1947 Martta Dahl solmi avioliiton maanviljelijä Erkki Salosen kanssa. Eläkepäiviään hän vietti Järvenpäässä. Martta Dahl-Salonen kuoli 10.5.1987 Järvenpäässä.

Urkuteoksia, kamarimusiikkia, pedagogisia teoksia ja lauluja

”Dahl-Salonen sävelsi urkuteoksia, kamarimusiikkia, pedagogista teoksia sekä lauluja. Fantasia g-molli uruille on päivätty opiskeluaikana vuonna 1926, mutta muut säilyneet teokset painottuvat 1930–1940-luvulle. Dahl-Salosen tiedetään silti jatkaneen sävellystyötään myös myöhemmällä iällään ja lähettäneen teoksiaan amerikkalaisiin sävellyskilpailuihin. Hänen sävellyksiään ei ilmeisesti esitetty julkisesti ennen 1950-lukua, jolloin niitä kuultiin sekä Dahl-Salosen omissa konserteissa että Hyvinkään musiikkiopiston oppilasnäytteissä. Kuitenkin kolme hänen urkuteostaan – fantasia, Iltalaulu ja Grave – julkaistiin 1930-luvun lopulla nuottikokoelmana nimellä Urkumusiikkia (alkuper. Urku musiikkia). Käsikirjoituksena Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirjaston kokoelmissa on säilynyt Dahl-Salosen opettajalleen Mårtensonille omistama Juhlapreludi ja fuuga (1940). Bertel Gripenbergin Soturirunoon sävelletty yhteislaulu puolestaan julkaistiin Lotta Svärd-lehdessä jatkosodan alettua. Urkutaiteilija Ville Urponen on tutkinut Dahl-Salosen urkusävellyksiä ja tehnyt niistä Yleisradiolle kantanauhoja.” (NKK)

Urkumusiikkia: Fantasie (1926), Iltalaulu (1936), Grave (Kiirastorstai) (1934)

”Ainoan poikkeuksen miehisessä urkusävellyshistoriassamme tekee Martha Dahl (myöhemmin Dahl-Salonen). Merkittävää Dahlin sävellyksissä on se, että ne ovat ainoat suomalaisen naissäveltäjän urkukappaleet ennen Riikka Talvitien 1999 säveltämää Valon taide -teosta. Tämä kuvastaa sitä, etteivät naiset ole suurena vähemmistönä ainoastaan säveltäjien, vaan myös urkusäveltäjien joukossa.” (Ville Urponen)