Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan muistoista eivät haihdu onnelliset lapsuusvuodet Viipurissa seudulla. ”Vaijan” eli isoisä Juho Hallenbergin omistaman Saarelan kartanon mailta sodat, opinnot ja aikuiselämä veivät lyhyiksi jaksoiksi moniin suuntiin, mutta Lappeenrannassa hän on tehnyt mittavan ammattiuran ja toiminut aktiivisesti monissa kulttuurisissa yhteyksissä.

Saarelan kansakoulu ja Viipurin vanhan yhteiskoulun valmistava koulu antoivat hyvän pohjan vuonna 1923 syntyneen Kyllikki Krohnin siirtymiselle Suomalaiseen yhteiskouluun Helsingissä. Sinne perhe muutti Viipurista 1932, kun Kyllikin isä, musiikkimies Felix Krohn aloitti kieltolain kumouduttua Alkoholiliikkeen palveluksessa.

Ennen ammattiopintojaan vuoden 1941 nuori ylioppilas lähti työvelvollisena maataloustyöhön Virroille, sitten vapaaehtoiseksi kanslia-apulaiseksi Päämajaan ja vielä Ruotsiin hoitamaan suomalaislapsia. Varsinaisia lääkäriopintoja edelsi puolitoistavuotinen medikofiilitutkinto.

Lottakomennuksilla

Vuonna 1943 juuri 20 vuotta täyttäneestä Kyllikki Krohnista kurssitettiin säähavaintolotta, joka lähetettiin lentorykmentin sääasemalle Aunuksen Nurmoilaan avaamaan aliupseerien vastaanottamia salakielisiä sääsanomia. Jo ensimmäisen yönä tuli hälytys, jota piti paeta poteroihin. Se jäi onneksi ainoaksi koko puolen vuoden komennuksella, josta lomalle pääsi vain kerran. Virkistävänä jäi mieleen käynti Äänislinnassa viihdytyskiertueen mukana.

Toinen lottakomennus vei Kyllikki Krohnin 6.6.1944 lääkintälotaksi lapsuuden maisemiin Viipurin maalaiskuntaan. Saarelan kartanon lähellä sijainneesta Konkkalan parantolasta oli tehty infektiosairaala. Sieltä tuli kuitenkin äkkilähtö jo kymmenen päivän päästä. Kannaksen hyökkäys oli alkanut 9.6. Viipurissa räjähti ammusjuna, sähköt sammuivat, jylinä yltyi… Kuorma-autojen lavoilla Konkkalasta siirryttiin Kuusankoskelle avattuun sotasairaalaan.

Nuoren lääkintälotan tehtävänä oli toimia sairaalan kirurgien kirjurina eli kierrolla tai jopa leikkausten yhteydessä sanellun tiedon muistiinmerkitsijänä. Vasta alkututkinnon opiskelua aloittaneelle kirjurintyö tarjosi haastetta kyllin, sillä lääketieteellinen sanasto ei ollut vielä hallussa eikä leikkausmaskien takaa kuullusta aina edes saanut selvää.  

Ihotaudit elämäntyönä

Valmistuminen lääkäriksi, harjoittelujaksot ja kesäsijaisuudet eri puolilla Suomea johtivat erikoistumaan iho- ja sukupuolitauteihin. Niistä löytyi myös väitöskirjateema Hereditaarinen angioödeema. Vuonna 1977 tarkastettu tutkimus käsitteli perinnöllistä turvotustautia seitsemässä suomalaisessa suvussa. Tästä kiinnostavasta aihepiiristä Kyllikki Ohela on esitelmöinyt lääkäripäivillä kotimaassa ja ulkomailla mm. Tukholmassa, Oslossa, Mexico Cityssä, Milanossa ja Lontoossa. Muita esitelmäaiheita ovat olleet mm. säärihaavat ja hajusteallergiat.

Kyllikki Krohnin siviilisääty oli muuttunut 1950-luvun alussa hänen avioiduttuaan kurssitoverinsa Kalervo Ohelan kanssa. Hääpäivän jälkeisenä päivänä he molemmat valmistuivat lääkäreiksi. Kun puoliso sai sisätautilääkärin viran Etelä-Saimaan keskussairaalassa 1959, tämä merkitsi edellisenä vuonna erikoislääkäriksi valmistuneelle ja vastikään HYKSin Ihotautipoliklinikan apulaisylilääkäriksi nimitetylle Kyllikki Ohelalle muuttoa Lappeenrantaan.

Etelä-Saimaan keskussairaalasta tulikin Kyllikki Ohelan ”vaatimuksesta” ihotautialan uranuurtaja, kun sinne vuonna 1966 perustettiin Suomen modernien keskussairaaloiden ensimmäinen, kuusipaikkainen ihotautiosasto, jossa hän palveli ensin erikoislääkärinä ja sittemmin ylilääkärinä yhteensä parikymmentä vuotta.

Sairaalan ja yksityisvastaanoton ulkopuolellakin Kyllikki Ohela joutui ”salapoliisityöhön”, sillä kerran jos toisenkin häneltä kyseltiin ”näppylöitten” perään niin kadulla tai kaupassa kuin lentokoneessa tai upseerikerhon naistenhuoneessa. Ystävällistä tohtoria oli lappeenrantalaisten helppo lähestyä.

Asiantunteva ja arvostettu ylilääkäri vedettiin luonnollisesti mukaan alan yhteisöihin kuten Ihotautiyhdistys, Allergiayhdistys ja Immunologiyhdistys. Hänet valittiin myös – ensimmäisenä naisena – sekä Lappeenrannassa toimivan Viipurin Duodecimin että Etelä-Karjalan lääkäriseuran yhteiseksi puheenjohtajaksi.

Edustusta ja harrastuksia

Se, että puoliso, ylilääkäri Kalervo Ohela valittiin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi, merkitsi kolmilapsisen perheen äidille uusia velvollisuuksia. Puolison neuvo ”Katso, että garderobi on kunnossa” oli viisasta ennakointia, sillä edustava pariskunta sai usein ottaa vastaan kaupungin merkkivieraita, jopa presidenttejä ja kuninkaallisia, joita kestittiin Raatihuoneella, lentokentällä, Saimaan risteilyillä ja joskus kotonakin.

Perheen, työn ja edustustehtävien rinnalla Kyllikki Ohela on ollut laajasti kiinnostunut yhteisöllisestä toiminnasta erityisesti kulttuurin parissa. Hän on kuulunut vuosikymmenet Lappeenrannan Soroptimistiklubiin, Akateemisiin Naisiin, Saskioihin ja Kalevalaisiin Naisiin. Sen kirjallisuuskerhon paljon lukevana ja keskustelevana jäsenenä hän jatkaa edelleenkin.

Omakin kynä pysyi terävänä, sillä Kyllikki Ohela on kirjoittanut lapsuus- ja sukumuistojaan mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle ja Muistojemme Tammisuo Viipurissa -teokseen sekä ammattiasioista alan historiikkeihin. Työvuosinaan hän kuului Etelä-Saimaa -lehden lääkärinpalstan kirjoittajiin. Silti jäi aikaa myös liikuntaharrastuksille tennis-, keila- ja jumppaporukoissa.

Musiikkiperheessä kasvaneena Kyllikki Ohela vaikutti suuresti siihen, että Lappeenrannan uuden kaupungintalon yhteyteen saatiin konserttisali. Kaupunginhallitus oli jo kertaalleen siirtänyt salin rakentamista – myös valtuustonpuheenjohtaja Kalervo Ohelan suureksi harmiksi. Päätös kuitenkin pyörrettiin, kun paikallisten naisjärjestöjen vaikutusvaltaisista jäsenistä koottu lähetystö kävi sitä vaatimassa.

Upouudessa Lappeenranta-salissa Kyllikki Ohelakin pääsi esitelmöimään Viipurin musiikkielämästä, ja hän on siellä edelleen Lappeenrannan kaupunginorkesterin konserttien vakioyleisöä. Myös puolison kuoroharrastus tarjosi muistorikkaita hetkiä, esimerkiksi vuosien ajan joka vappu, kun teekkarilaulajien kuoro kävi perhettä ilahduttamassa.

Viime vuosinakin Kyllikki Ohela on tehnyt ansiokkaita kansalaisaloitteita. Sekä Majurskan taloon Lappeenrannan Linnoituksessa että Kasinon portaikkoon on saatu tukevat kaiteet helpottamaan niin Kyllikki Ohelan kuin monen muunkin osallistumista kokouksiin ja juhlatilaisuuksiin.