Matti ja Kerttu Liisa (o.s. Pääkkönen) Nikola muuttivat Amerikasta Siikajoelle, joka oli erotettu vuonna 1868 omaksi pitäjäksi. Siikajoki sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa. Nikolat asuivat Suomeen muutettuaan ensin Pattijoella, kunnes ostivat Haarala-nimisen maatilan Siikajoelta. Osa perheen lapsista oli syntynyt Amerikassa ja osa Pattijoella. Nikoloilla oli viisi poikaa (Heikki s. 1901, Matti s. 1906, Yrjö s. 1909, Lauri s. 1911 ja Iivari s. 1912) ja kaksi tytärtä (Hilma s. 1902 ja Kerttu s. 1914).

Siikajoen nuorisoseuran toimintaa

Kerttu Maria Nikola (s. 20.7.1914 Pattijoki) oli aktiivinen nuorisoseuralainen ennen sotavuosia: ”Siikajoen n. seuran vuosikokous pidettiin t.k. 25 p:nä. Aluksi laulettiin ’Nuorisoseuralaismarssi’. Avauspuheen piti seuran puheenjohtaja Antero Ahola. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Antero Ahola ja kirjuriksi Alli Pirilä. Sihteeri Alli Pirilä luki laatimansa vuosikertomuksen, joka muistutuksitta hyväksyttiin.

Seuran esimieheksi alkavaksi toimintavuodeksi valittiin Antero Ahola. Johtokuntaan tulivat valituiksi Kerttu Nikola, Katri Ojala, Kauko Loppi (uudelleen) ja Helmi Törmälä (uudelleen). Ennen valittuina kuuluvat johtokuntaan Yrjö Ojala, Yrjö Nikola, Lauri Paakkari ja Alli Pirilä, varajäseniksi valittiin Toini Ukura ja Reino Kerttula.” (RS 1934)

Myös Kertun veljet osallistuivat aktiivisesti nuorisoseuran toimintaan. Miesvoimistelu oli heille yhteinen harrastus. Lauri Nikola voimisteli porukoissa etelässä. Hän järjesti Siikajoella voimistelukurssit. Nuoret pelasivat pesäpalloa. Siikajoella oli niin kova joukkue, että se voitti yleensä lähialueen pesäpallopelit. Ennen sotaa viimeisiä pelejä pelattiin Paavolassa.

Siikajoen Lotta Swärd -paikallisosasto

Lotta Svärd -yhdistyksen Siikajoen paikallisosasto perustettiin 3.3.1921. Osasto kuului Raahen piiriin. Karinkannan kyläosasto perustettiin maaliskuussa 1939.

Kerttu Nikola Liittyi Lotta Svärd -järjestöön 1.7.1931. Hän toimi Siikajoen paikallisosaston johtokunnassa vuosina 1936, 1942 ja 1944. Hän suoritti muonituskurssin vuonna 1941 ja lääkintäkurssin vuonna 1943.

Talvisota 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940

Kerttu otti osaa talvisodan aikana ilmavalvontaan Siikajoella. ”Talvisodan syttyessä hänen mielensä paloi tositoimiin, mutta viiden veljen lähdettyä rintamalle tyttären oli jäätävä kotiin leskiäidin avuksi. Iltaisin Kerttu kapusi pitäjän kirkontorniin tarkkailemaan mahdollisia viholliskoneita. Veljien palattua sodasta hän katsoi oman vuoronsa tulleen ja matkusti Miehikkälään, muonituslotaksi linnoitustyömaalle.”

”Tornissa oli yleensä kaksi lottaa yhtä aikaa ja vuoro kesti kolme tuntia kerrallaan. Vuorojen välillä saatiin levähtää Värin mökissä, entisessä lossivahdin tuvassa, jossa ei silloin asunut ketään”, Kerttu muisteli veteraanikirjaan kirjoittamassaan tekstissä.

Siikajoki säästyi vihollisen pommituksilta. Nikolan emäntä sai talvisodasta kaikki viisi poikaa ehjinä kotiin.

Välirauha 13. maaliskuuta 1940 – 25. kesäkuuta 1941

Lokakuussa 1940 Kerttu matkusti toisen vapaaehtoisen lotan kanssa Karjalan kannakselle. Palkkaa lotille ei ollut luvassa, mutta litterat annettiin valtion puolesta.

”Jäimme junasta Taavetin asemalla. Sitten nousimme kuorma-auton lavalle ja matkustimme maitotonkkien seassa kolmenkymmenen kilometrin päähän Miehikkälään. Siellä oli keskellä korpea pääkanttiini, jossa meidät jaettiin eri ryhmiin. Meidän työryhmän numero oli 214 ja sen kanttiinialue oli pääkanttiinistakin matkaa vielä viisi kilometriä. Tevalan kanttiini sijaitsi keskellä asumatonta ja vetelää suota. Venäjän rajalle oli matkaa muutama kilometri.”

Olot Tevalassa olivat vaatimattomat. Sähkövalo oli ainoa mukavuus. Puutteet korvasi nuorten lottien yhteishenki ja toveruus. Ainoa pesupaikka oli pieni eteinen. Lotat kastelivat pyyheliinoja ja hankasivat niillä toistensa selät puhtaiksi. Lotat työskentelivät pareittain kahdessa vuorossa. He olivat vuorotellen keittämässä, kanttiinissa tai siivoamassa paikkoja.

Huvitukset olivat vähissä. Radiota ei ollut. Pääkanttiinissa lotat kävivät joskus iltasella katsomassa elokuvia. Silloin tällöin he pääsivät käymään 30 kilometrin päässä Taavetissa tekemässä ostoksia.

Puolentoista kuukauden päästä Kertun komennus oli ohi ja hän matkusti kotiin Siikajoelle. Välirauha päättyi kesäkuussa 1941 ja maa oli jälleen sodassa.

Kerttu toimi myös jatkosodan aikana ilmavalvonnassa Siikajoen kirkon tapulissa. Kaksi hänen veljistään, Lauri ja Matti, kaatuivat jatkosodassa.

Siikajoen paikallisosaston lakkautus

 ”Viimeinen Siikajoen po:n (paikallisosasto) johtokunnan kokous pidettiin 20. päivänä marraskuuta 1944. Läsnä olivat Iida Heinonen, Maija Haho, Anna Keskitalo, Iida Palovaara, Aili Rautio, Anni Ojala, Kerttu Nikola ja Liisa Taskinen. Ensimmäisenä ja ainoana asiana päätettiin lahjoittaa paikallisosaston varat 88.735,18 markkaa Siikajoen tuberkuloosirahastolle, koska toipilaskodin perustaminen on paikkakunnalle tarpeen vaatima. Pöytäkirja ei anna minkäänlaista viitettä mahdollisista tunnekuohuista järjestön lakkauttamisen vuoksi. Oliko niin, että asia oli kerta kaikkiaan unohdettava, siitä ei ollut syytä edes puhua.” (Siikajoen Veteraanikirja sivu 135)

Siikajoelta Raaheen

Nikoloiden maatilan peri Iivari Nikola. Kerttu muutti vuonna 1952 äitinsä kanssa Raaheen Velkaperälle Lankilankadulle. Omakotitalon pihapiirissä he kasvattivat lähiruokaa: perunoita, juureksia ja marjoja. Ajan tavan mukaan vinttikamareissa asui vuokralaisina semiskoita (Raahen seminaarissa opettajaksi opiskelevia naisia). Kerttu tarjosi vuokralaisilleen myös ateriat.

Kertulla ei ollut palkkatyötä. Hän autteli sukulaisia ja toimi äitinsä omaishoitajana. Äitinsä kuoleman jälkeen hän hankki rivitalohuoneiston.

Elämänsä ehtoopuolella Kerttu matkusti paljon. Hänen Hilma-siskonsa, joka oli syntynyt Amerikassa, muutti sinne vuonna 1923. Hän solmi avioliiton Andrew Wallenin kanssa. Nikoloiden kasvattityttö asui Australiassa. Molempiin maihin Kerttu teki useita matkoja.

Kun Hilma ja Andrew Wallen olivat muuttaneet Suomeen ja Raaheen, Kerttu auttoi heitä monin tavoin käytännön asioiden järjestämisessä. Raahessa Hilma ja Andrew ajelivat loihakalla amerikanraudalla ja herättivät ansaittua huomiota katukuvassa. Kerttu Maria Nikola ei ollut naimisissa eikä hänellä ollut lapsia. Hän kuoli 8.2.2002 Raahessa.