Laura Karin, Kati, Mäkinen (o.s. Koskelainen) syntyi 18.1.1920 Tervajoella Viipurin maalaiskunnassa (Vahvialassa). Lapsuuden koti ja koulu olivat Tervajoella, jossa hänen isänsä Mikko Koskelainen toimi maanviljelijänä. Nuorena tyttönä urheilu oli Katille lähempänä sydäntä kuin voimistelu. Omimmalta lajilta tuntui korkeushyppy. Olipa hänestä vähällä tulla olympialaisten kävijäkin, mutta maailmansota keskeytti Vierumäellä olympialeiriään pitävien harjoittelun. Hän on harrastanut myös ratsastusta, pistooli- ja jousiammuntaa ja hiihtänyt kilpaa.

Sodan jälkeen Raaheen

Lapsena ja nuorena neitona tehtyjen kotitöiden jälkeen Kati aloitti lottatyöt sodan aikana. Talvisodassa hän toimi puhelinlottana Tervajoen keskuksessa. Talvisodan jälkeen hän oli jonkin aikaa muun perheen mukana evakossa Punkalaitumella. Hän jatkoi lottatyötä myös välirauhan aikana. Jatkosodassa hän palveli lottana VI armeijakunnan esikunnassa. Hän toimi armeijakunnan viestipataljoonan puhelinkeskuskomppaniassa ja siirtyi sen mukana syksyllä 1941 Tuupovaarasta Aunukseen ja Nurmoilaan. Siellä hän tapasi raahelaisen luutnantti Paavo Mäkisen (s. 1919). Raaheen Kati muutti kesällä 1944 ja avioitui Paavon kanssa 16.7.1944 sodan vielä jatkuessa. Pariskunnalle syntyi kolme lasta. Raaheen muutettuaan hän liittyi heti vuonna 1944 Raahen Naisvoimistelijoihin ja osallistui seuran toimintaan aktiivisesti. Hän toimi johtokunnassa alkuvuosista lähtien ja puheenjohtajana vuodet 1969-1987 ja kuolemaansa asti yhdistyksen kunniapuheenjohtajana. Raahen Naisvoimistelijoiden äitihahmona hän nosti tyttönsä valtakunnan huipulle.

Voimistelunopettaja ja liikunnanohjaaja

Kati suoritti SNLL (Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto) voimistelunohjaajakurssit vuosina 1950, 1960 ja 1961. Hän teki elämäntyönsä liikunnanopettajana ja -ohjaajana. Hän työskenteli Raahen Yhteislyseon voimistelun, urheilun ja terveysopin opettajana vuodet 1952-1974 ja lukion opettajana vuodet 1974-1983. Lisäksi hän toimi Merikadun yläasteen opettajana 1980-luvulla. Kati on urheiluttanut ja jumppauttanut aktiivivuosiensa aikana työnsä puolesta suuren joukon tyttöjä. – Työ on ollut minulle harrastus ja harrastus on ollut työ, hän sanoi Raahen Seudun haastattelussa 3.7.1988. Katin aikana Naisvoimistelijoiden talous koheni mutta se vaati oman ajan uhrausta. Myös kilpailumenestyksen saavuttaminen vaati lukemattomia työtunteja. Raahe-seura valitsi Katin Raahen Fiiaksi vuonna 1988, jolloin hän toimi aktiivisesti naisvoimistelijoiden ”Uskollisuuden killassa” ja veti samalla nuorta jumpparipolvea rauhallisempia voimistelutuokioita varttuneille. – Liikunta on kokenut vuosikymmenien kuluessa valtavasti muutoksia. Ohjaajapolvi on nuorentunut ja määrällisesti korkeatasoisia tyttöjä on entistä enemmän, sanoi Kati lehtihaastattelussa. Suunnitellessaan koreografioita hän sai toteuttaa itseään, eläytyä ja tehdä taidetta. Tilastojen mukaan hän ohjasi vuoden 1953 jälkeen 290 erilaista kilpailu- ja juhlaohjelmaa, joista puolet hänen omia koreografioitaan. Hänet muistetaan huumorintajustaan, mikä näkyi myös hänen voimisteluohjelmissaan. Koulutyönsä sekä Raahen Naisvoimistelijoiden ohjaamisen lisäksi hän valmensi myös taitoluistelijoita, telinevoimistelijoita, pesäpalloilijoita sekä koulun liikuntakerhoa.

Monia harrastuksia liikunnan ohella

Jousiammunta oli Katin ja Paavon yhteinen harrastus 1960-luvun alussa. Molemmat kilpailivat pohjoiskalottimaaotteluissa. Jousiammuntarata oli jopa Mikonkarin huvilan rannassa. Kesäisin lasten tehtävänä oli usein etsiä ohiammuttuja nuolia rantapöheiköistä. Liikunnan lisäksi Katilla riitti tarmoa vielä yhdistystoimintaankin. Hän oli mukana muun muassa Kalevalaisten Naisten, Marttojen ja Raahen Reserviupseerinaisten toiminnassa. Hänelle on myönnetty Karjalan ristin muistomitali. Katin harrastukset olivat hyvin monivivahteiset kuvaten hänen suurta energiankäyttötarvettaan. Hän osallistui monenlaisille kursseille korinpunonnasta porsliininmaalaukseen. Hän opiskeli englantia ja italiaa Raahen Työväenopistossa. Hän kävi käsityökursseja Lybeckerin käsityökoulussa kankaankudonnasta pukuompeluun. Kesäisin hänellä oli lainassa Marttojen kangaspuut, joilla hän kutoi räsymattoja ja karjalanpunontaisia lakanoita ja tyynyliinoja Mikonkarin huvilalla. Kati ei ollut avojalakanen raahelainen mutta hän ohjasi tuhansia ja taas tuhansia raahelaisia avojaloin. Osanneeko kukaan laskea saldoa 31 koulu- ja yli 40 seuravuoden jälkeen. Syksyllä 1999 hän sai Suomen Liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalin kullatuin ristein Raahen Naisvoimistelijoiden täyttäessä 70 vuotta. Mitalin luovutti kulttuuriministeri Suvi Lindén henkilökohtaisesti Raahen Naisvoimistelijoiden 70-vuotisjuhlassa. Hänen elämänsä päättyi 10.4.2000.