Helli (s. 17.2.1923 Nurmes) ja Jalmari (Jali) Kuoppa (s. 28.5.1909 Rautu) muuttivat vuonna 1947 Hämeenlinnasta Raaheen kahden lapsen kanssa. Helli oli silloin 24-vuotias. Hän oli saanut kampaajaopin ja työskennellyt Kolehmaisen kampaamossa Hämeenlinnassa.

Jali oli palvellut sota-aikana vastuullisissa tehtävissä Päämajan kaukopartiossa. Rauhan tultua hän siirtyi armeijan palvelukseen. Jouduttuaan myöhemmin sodan loppuajan asekätkennästä syytteeseen hänen täytyi erota armeijan palveluksesta. Jali tuli Raaheen Ruona Oy:n palvelukseen varastonhoitajaksi.

Koti Reiponkadulla Vanhassa Raahessa

Kuopan perhe asui aluksi Mirdja ja Erkki Pelkosen talon vinttihuoneissa Niemelänkatu 13:ssa Velkaperällä. Sieltä he muuttivat seuraavana vuonna Reiponkatu 56:een Härkätorin laidalle. Vanhan Raahen puutalot pihoineen ja kujineen tarjosivat lapsille seikkailurikkaan kasvuympäristön.

Helli Kuoppa perusti tämän pienen talon olohuoneen nurkkaan kotikampaamon. Vesijohtoa ja viemäriä ei ollut. Keittiön puuhellalla hän lämmitti tukanpesuveden. Tukka pestiin tukanpesutelineessä, josta vesi meni ämpäriin. Ämpäri tyhjennettiin pihan perille. Pihakaivon vesi oli kovaa ja ruosteista. Kaivolan Hannes toi hevospelillä Jaakobin lähteestä parempaa vettä. Talvella kampaaja sulatti vettä lumesta, joka oli nokista, kun kaikilla oli puulämmitys. Kerran kun hän oli keräämässä lunta isoon kattilaan Härkätorin puistosta, tuli asiakas sitä ihmettelemään ja kysyi, mitä rouva Kuoppa siinä oikein touhuaa. Hän ei kehdannut sanoa, että rouvallehan minä tässä kerään tukanpesuvettä.

Sähköpermanentteja

Permanentit olivat aluksi sähköpermanentteja, myöhemmin kemiallisia permanentteja. Sähköt menivät joskus pois kesken permanentin. Silloin asiakas istui raskaat rautarullat ja sähköjohdot päässä ja odotti sähkön paluuta. Permanenttiaineet tilattiin Helsingistä postipaketteina. Aineet olivat pienissä nelikulmaisissa lasipulloissa, jotka tyhjinä kaivettiin maahan pihan perille. Kuopan kampaamossa ei värjätty hiuksia, sillä hiusten värjäys oli tuohon aikaan harvinaista.

Monet asiakkaat olivat vähävaraisia ja joutuivat ottamaan permanentin, kampauksen tai leikkauksen velaksi, jos oli tärkeä meno ja kuukauden rahat käytetty. He lupasivat maksaa miehen seuraavasta tilistä. Maalaisia kävi paljon. He eivät pyytäneet velaksi, vaan toivat maksuksi juureksia, ternimaitoa, leipää ja munia.

Vilkasta seuraelämää

Helli ja Jali Kuoppa liittyivät heti Raaheen muutettuaan Ruonan kuoroon ja Raahen Lauluun. Jali liittyi Raahen Vesaan, Reserviupseerikerhoon ja Työväenopiston näytelmäkerhoon. Sieltä he saivat paljon ystäviä ja tuttavia. Helli sai naispuolisista kuorolaisista myös asiakkaita, joiden kanssa hän joi kahvia keittiön pöydän ääressä.

– Seuraelämä oli vilkasta ja vieraita kävi ahkerasti 1950-luvulla pienessä talossa Härkätorin vieressä, kertoo kampaajan tytär Marja Sarja. Perheen vieraskirjassa esiintyivät useimmin nimet Brita Oesch, Elli Nyman, Mädi Kangas, Pirkko-Liisa ja Kurt Strang, Mirdja ja Erkki Pelkonen, Aune ja Veikko Niemelä, Liisa ja Pentti Aurio, Taina ja Pauli Karvinen, Bertta ja Alpo Kanniainen. Usein vieraille oli tarjottavana korppuja, keksiä ja teetä.

Lopulta Langin Kauppakartanossa

Vuonna 1955 Kuopan perhe ja kotikampaamo muuttivat Asemakatu 9:ään lähelle asemaa. Siellä oli vesijohto ja viemäri. Täältä he muuttivat keskemmälle kaupunkia Siposen taloon Kirkkokatu 33:een ja vuonna 1958 Swanljungin taloon Brahenkatu 21:een.

Viimeinen kotikampaamon paikka oli 1960-luvun puolivälistä vuoteen 1971 Säästöpankin talo (Langin Kauppakartano) Brahenkatu 10:ssä. Kuopan huoneisto sijaitsi rakennuksessa pihan puolella. Perheen käytössä oli kamari, keittiö ja olohuone, jossa olivat kampaamon tilat. Talossa oli vesijohto ja viemäri. Samassa Langin talossa asui pankinjohtaja Peter Oesch perheineen. Seuraavassa talossa rantaan päin oli posti. Paikka oli hyvä kampaamolle.

Kampaaja Helli Kuoppa muutti vuonna 1971 leskeksi jäätyään Pietarsaareen ja sieltä Helsinkiin, jossa hän kuoli 89-vuotiaana 24.3.2012.