Samuli Paulaharjun Wanha Raahe -kirjassa kerrotaan, että kapteeni, raatimies ja kauppamies Johan Montin (1807-1893) asui Kirkkokadun ja Mentzerinkadun (nyk. Koulukatu) kulmauksessa Friemanin naapurina. Durchmanin yhtiössä Johanilla oli osuutta, mutta mikään suuri laivanvarustaja hän ei ollut.

Montin oli sen sijaan suuri maamies. Hän viljeli vainioittain ruista, ohraa ja perunoita. Syksyisin saatiin talossa puida 30 riihtä. Talossa tarvittiinkin puimista, sillä lähes pariinkymmeneen nousi perillisten joukko. Hyvillä hevosilla Montin aina ajeli, joskus sellaisellakin menijällä, että kärryissä istuja vain hajusta tiesi hevosen olevan edessä.

Suurperhe Montin

Johan Montin oli naimisissa kaksi kertaa. Montinin ensimmäinen vaimo Mathilda Junell (1812-1850) kuoli 37-vuotiaana tammikuun alussa vuonna 1850. Hän synnytti marraskuun lopussa kuudennen lapsensa August Abrahamin eikä enää toipunut siitä. Kuolinsyyksi on ilmoitettu synnytys.

Toukokuun alussa vuonna 1851 Kristina Margareta Durchman (1829-1902) ja Johan Montin vihittiin. Pariskunta sai 17 vuoden aikana kaikkiaan 11 lasta. Montinin lapsikatraasta tunnetuin lienee Jenny Maria.

Jenny Maria Montin-Tallgren

Jenny Maria Montin syntyi 4.3.1852 Johan Montinin ja hänen toisen vaimonsa Kristina Margareta Durchmanin esikoiseksi. Oman kertoman mukaan hän oli heikko ihmistaimi, joka vain äärimmäisen hellällä hoidolla saatiin pysymään hengissä.

”Noin puolitoistavuotiaana Jenny Maria sairastui isorokkoon ja oli viikon päivät sokeana, ihan sokeana, se on kauhean totta! Monet erilaiset sairaudet kulkivat Jenny Marian mukana koko elämän ajan. Vastoinkäymisistä huolimatta tinkimättömän taiteen, kulttuurin, naisasian sekä koulutuksen puolustajan polku kulki suurperheen äidiksi ja muinaistutkijaksi.” (Vuolle-Selki) Nuoren Jenny Marian lempiharrastus oli kukkakimppujen sitominen ja niiden vieminen Haaralan hautausmaalle sukulaisten ja tuttavien haudoille.

Jenny Mariaa opetti kotiopettajatar Olga Nummelin. Hän opiskeli myös Gustava Ekströmin mamsellikoulussa. Opintie päättyi 14-vuotiaana, koska isä ei pitänyt tyttöjen kouluttamista tarpeellisena. Hän oli innokas lukija. ”Kunpa saisin aina vain lukea, ei koskaan tehdä muuta – silloin olisi maallinen onneni varma”, kirjoitti Jenny Maria päiväkirjassaan.

Aikuinen Jenny Maria oli naisasianainen ja koulutuksen puolustaja. Hänen tiedetään sanoneen: ”Kallisarvoisin perintö, minkä vanhemmat voivat antaa lapsilleen, on sivistys.”

Innostus taiteeseen ja kulttuuriin

Vuonna 1870 Jenny Mariaa pyydettiin Suomen Taideyhdistyksen asiamieheksi ja edustajaksi Raahessa. ”Muun muassa tunnettu turkulainen kuvataiteilija R.W. Ekman kääntyi hänen puoleensa. Jenny järjesti arpajaiset tämän Turun tuomiokirkon freskojen maalarin hyväksi. Kiitokseksi Ekman piirsi tukijastaan muotokuvan.” (Issakainen)

Topeliuksen innoittamana raahelaiset tytöt perustivat Pikkulintujen suojeluyhdistyksen. Jenny Marian johdolla tytöillä oli oma lukuseura, jossa he paneutuivat ajan runouteen. J.L. Runeberg, Fr. M. Franzén, A.A. Grafström ja Z. Topelius tulivat tutuiksi läpikotaisin. Hän oli noin 18-vuotiaana mukana lastenkodin johtokunnassa ja ajoi kansakoulujen ja kirjastojen perustamista.

Tammikuussa 1871 Jenny Mariaa pyydettiin järjestämään arpajaiset edellisenä syksynä Ollinsaareen perustetun kansakoulun hyväksi. Arpajaiset onnistuivat hyvin. Kansakoulu sai 492 markkaa ja opettaja Pettersson oli hyvin tyytyväinen.

”Montin-Tallgren liittyi Suomen muinaismuistoyhdistyksen jäseneksi yhdistyksen perustamisvuonna 1870, ja jo vuonna 1873 yhdistys pyysi häntä Raahen alueen asiamieheksi, jonka tehtävänä oli levittää tietoisuutta ja kerätä tietoja alueen muinaismuistoista. Montin-Tallgren ei saanut muodollista koulutusta arkeologiaan, mutta hänen toimintansa Suomen muinaismuistoyhdistyksessä mahdollisti aktiivisen kirjeenvaihdon alan asiantuntijoiden kanssa, ja Montin-Tallgrenista kehittyi itseoppinut arkeologian asiantuntija.” (Wikipedia) Jenny Maria oli tutustunut yhdistyksen vaikuttajiin henkilökohtaisesti oleskellessaan Helsingissä keväällä 1873.

Jäseneksi liityttyään Jenny Maria pisti töpinäksi. Hän kunnosti eversti Herman Flemingin haudan, joka sijaitsee Raahen kirkkopuistossa. Fleming oli ollut sotavammojen vuoksi hoidettavana Jenny Marian isän isän talossa Pekkatorin äärellä.

“Montinin talo toimi Suomen sodan aikana (1808-1809) tilapäisenä sairaalana. Kaupunginlääkäri Söderberg hoiti sairaita avustajiensa kanssa. Sairaalaan tuotiin muun muassa Pyhäjoella pahoin haavoittunut Turun rykmentin eversti Herman Fleming. Everstiä hoidettiin mahdollisimman hyvin tuon ajan konsteilla. Hänen haavoittunut jalkansa amputoitiin tarinan mukaan halkosahalla sahaten. Hoito ei kuitenkaan auttanut, vaan hän kuoli 20.4.1808 ja hänet haudattiin Raahen kirkkopuistoon.” (Raahen museo)

Kultaseppä ja korusuunnittelija Päivi Harjuhaahto on suunnitellut aiheeseen liittyvän Raahen sydän – korun Raahe-seuran toimeksiannosta. Korun tarina ja suunnittelijan pienoiselämäkerta on julkaistu Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/paivi-harjuhaahto-meren-aarella-kasvanut-kultaseppa-ja-korusuunnittelija/

Toimeen tartuttuaan Jenny Maria lähetti muinaismuistoyhdistykselle merimieslauluja ja haastatteli vanhoja ihmisiä Suomen sodan ajoilta.

”Porvarisneidon kansaa ihannoiva, romanttinen mieli sai myös kolauksia. Kerran hän kävi runottamassa 89-vuotiasta ukkoa torpassa, joka oli likainen ja kihisi russakoita. Runojen kerääjä alkoi tahtomattaan voida pahoin ja valikoi sen jälkeen talot, joissa teki haastatteluja.” (Issakainen)

Jenny Maria ja Ivar Tallgren

Vuoden 1870 alussa Jenny Maria lähti serkkunsa kanssa vierailulle Lohtajan rovastinpappilaan ja osallistui tanssiaisiin, jossa hän tapasi Lohtajan kappalaisen pojan, 19-vuotiaan ylioppilas Ivar Tallgrenin. Päiväkirjamerkintöjen perusteella se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Kun syksyn lähestyessä tarvittiin Jenny Marian pikkuveljelle ja Friemanin pikkupojille kotiopettaja, Jenny Maria sai ylipuhuttua isänsä palkkaamaan Ivar Tallgrenin kotiopettajaksi lukuvuodeksi 1870–1871. Suhde eteni hitaasti Jenny Marian luottamustehtävien ja Ivar Tallgrenin opiskelujen vuoksi. Papin aamenille he astuivat vuonna 1876.

Ivarin nimitys Maarian kirkkoherraksi vuonna 1887 oli tärkeä käännekohta perheen elämässä. Maarian pappila oli historiallisesti merkittävä paikka. Pian papinrouva tunnettiinkin ympäristössään innokkaana muinaisesineitten keräilijänä. Jenny Marian tarkka muinaismuistosilmä ja -korva saivat aikaan mahtavia löytöjä. Tallgrenit asuivat 50 vuotta (1887-1936) Maarian pappilassa. Ivar Tallgren (1850-1936) oli myös valtiopäivämies ja tuomiokapitulin asessori.

Muinaisesineiden keräilijä

Innokas muinaistutkija kiinnitti kävelyretkillään huomiota maastoon ja siellä oleviin erikoisuuksiin. Heti Maariaan muuton jälkeen oli Jenny Maria löytänyt erikoisen käyntipaikan mantereella, Koroisissa. Vanha isäntä Matti kertoi, että pellossa on isoja kiviä, joissa on puukstaaveja. Jenny Maria tajusi välittömästi, että vain hautakivissä on kirjaimia. Hän tiesi muinaismuistoyhdistystoimintansa perusteella mitä piti tehdä ja keneen piti ottaa yhteyttä, että asiat etenevät. Hän ilmoitti löydöstään Helsinkiin. Vuonna 1891 paikalle saapui professori J.R. Aspelin. Kaivauksissa nousivat esiin piispanlinnan rauniot 1200-luvulta. Koroisten niemellä oli sijainnut Suomen kirkollinen, hallinnollinen ja taloudellinen keskus.

Turussa oli alettu 1880-luvulta lähtien seurata rakennustöiden yhteydessä paljastuvia esine- ja muita löytöjä. Topakka ruustinna tuli rakennusmestareille ja työmiehille tutuksi.

Vuosien saatossa intohimoisesta harrastajasta oli kehittynyt asiantuntija. Täytettyään 50 vuotta hän syventyi muinaisharrastukselleen, sukututkimukseen ja muistelmien kirjoittamiseen. Hän kirjoitti myös Raaheen liittyvistä asioista ja lahjoitti esineitä Raahen museolle.

Lapset

Oivasta (s. 1878) tuli eteläromaanisten kielten tutkija ja professori, Kaarlo (s. 1879) oli kirkkoherra, Aili (s. 1883) toimi piirustuksenopettajana, oli yhdistysaktiivi ja tallensi perheen historiaa, Mikko (s. 1885) oli arkeologian professori ja Anna-Maria (s. 1886) oli kulttuurikriitikko, esseisti ja suomentaja.

Ihmisen jälki -näytelmä

Kesällä 2011 Maarian pappilan pihalla Turussa esitettiin näytelmä Ihmisen jälki, joka kertoi Jenny Maria Montin-Tallgrenista ja hänen perheestään.

Turussa vietettiin tuolloin kulttuuripääkaupunkivuotta ja Suur-Koroisten alueella oli meneillään hanke Koroinen – Turun tyyssija. Koska pappilan perhe oli kulttuuriväkeä, näytelmän tekeminen ruustinnasta ja koko perheestä sopi tilanteeseen. Maarian pappila oli edelleen (2011) vanhassa asussaan ja sisäpiha oli valmis näyttämö. Tallgrenien elämästä tehtiin näytelmä Tytti Issakaisen ehdotuksesta. Kirjoittamisurakan Issakainen jakoi Harri Raittiin kanssa.

Viimeinen leposija Raahen Haaralassa

Jenny Marian muutettua Maariaan hänellä oli tapana lähettää sukulaisten ja ystävien hautajaisiin Raaheen seppeleitä, joissa oli rämpsy ”Det är ljuvigt att sova i Haarala trädgård” (On suloista levätä Haaralan puistossa).

Jenny Mariasta aika jätti 19.12 1931. Hän oli aikoinaan määrännyt, että hänet tulee haudata Raaheen, rakkaaseen Haaralan hautausmaahan, Durchmanin sukuhautaan ”moster Karinin” viereen. Jenny Mariaa oli vuonna 1931 saattamassa koko Koroisten väki palkollisia myöten tämän viimeiselle matkalle. Ruustinnan arkku kuljetettiin Raaheen junalla, omassa vaunussaan.

”Vaalea harmaagraniittinen hautakivi Haaralan vanhimmassa osassa muistuttaa meitä tästä herkästä ihmisestä. Mustat kaksinkertaisin aidoin reunustetut paadet taas kertonevat hänen sukunsa mahdista ja varallisuudesta.” (Virtanen)