Juuret

Helvin isä Evert Junnonen (1882─1974) oli kotoisin Lemiltä ja suuren kymmenlapsisen perheen poika. Äiti Emma Matikainen (1887─1950) oli pakkoluovutetusta Karjalasta, Pälkjärveltä. Emman lapsuuden perheessä oli 10 lasta.

Koska Pietarissa oli runsas suomalaisyhteisö, niin nuoret kumpikin omalla tahollaan lähtivät sinne etsimään muun muassa paroni Nicolailla sisäkön opissa ja sen jälkeen vastaavissa tehtävissä toisissa varakkaissa perheissä.

Nuoret tapasivat Pietarin suomalaisen yhteisön toiminnoissa ja menivät naimisiin 1911. Perheen esikoinen Toini syntyi 1912. Häntä seurasi Frans Luukas 1914. Lokakuun vallankumouksessa perhe jäi Pietariin, kun rajat menivät kiinni. Erittäin vaikeissa oloissa nälänhädän ja sisällissodan vallitessa syntyi 1921 Helvi Regina. Oli ihme, että hän yleensä jäi eloon, koska Venäjällä kuoli samaan aikaan miljoona ihmistä nälkään. Perheen oli päästävä pois ja saman vuoden lopulla palaaminen Suomeen onnistui Tanskan Punaisen Ristin välittämänä.

Lapsuus ja kouluaika

Perheen asettautuminen Suomeen ei ollut yksinkertainen asia. Toini oli jäänyt neljäksi vuodeksi tätinsä luokse, kun rajat menivät vallankumouksessa kiinni. Se oli kova asia viisivuotiaalle. Aluksi oltiin kaksi viikkoa karanteenissa Kellomäessä. Myös perheenisän pääsy työhön oli vaikeaa. Hän kun oli jäänyt palvelemaan vierasta valtaa eikä ymmärtänyt lähteä ajoissa pois Pietarista. Viipurin kautta tultiin Matkaselkään. Löytyi pieni mökki, joka onnistuttiin lunastamaan omaksi. Isä-Evert kävi Harlun sahalla töissä.

Vuoteen 1926 mennessä Evert oli ”saanut anteeksi”, että oli jäänyt vieraan vallan palvelukseen, ja hänet otettiin takaisin rautateille vaununvoitelijaksi sijoituspaikkana Suojärvi. Samana vuonna perheeseen syntyi vielä yksi tytär Maija Liisa. Elämän vihdoin vakiinnuttua alettiin rakentaa omaa taloa Suojärven keskustaajamaan Suvilahteen noin kilometrin päähän rautatieasemasta. Suurin uhrauksin talo saatiin valmiiksi kolmen vuoden päästä 1929.

Helvi aloitti koulunkäynnin syksyllä 1929. Opettaja oli autoritäärinen ja suorastaan väkivaltainen tukkapöllyineen jne. Mutta Helvi oli innokas oppimaan. Kasvatus- ja koulunkäynti perustui silloin kristillis-isänmaalliseen ajatusmaailmaan. Kahden heikohkon opettajan jälkeen hän sai opettajakseen Unto Susiluodon, joka osasi olla innostava kertomalla muun muassa historian tapahtumista, kuten Kreikan mytologiasta niin kiehtovalla tavalla, että oppilas sai siitä elämänikäisen kiinnostuksen historiaan.

Työelämään

Oppivelvollisuus tuli täytettyä vuonna 1935. Helvi oli vielä sen jälkeen iltakoulun jatkokurssilla. Ensimmäisen työpaikkansa hän sai huhtikuussa 1936, kun hän pääsi harjoittelijaksi Suojärven Uuteen Kemikaalikauppaan. Samaan aikaan oli rippikoulun konfirmaatio. Vuoden 1937 syksyllä Helvi siirtyi Suojärven Kemikaalikauppaan, jossa työskentelyä kesti kolme vuotta. Innokas elokuvan harrastaja meni samanaikaisesti Kuva-Pirtti -nimiseen elokuvateatteriin paikannäyttäjäksi, jotta saisi nähdä mahdollisimman monta elokuvaa ja saada vähän lisää rahaakin.

Helvillä oli muitakin harrastuksia. Hän oli liittynyt 1935 lottien tyttöosastoon, jossa oli monipuolista toimintaa ja tekemistä. Suojärvelle tuli kristillinen työkeskus eli setlementti, jossa opiskeltiin kieliä, laulettiin kuorossa, näyteltiin ja retkeiltiin sekä tehtiin matkoja Viipuriin, Sortavalaan ja aina Helsinkiin asti. Kuoro kävi 1939 jopa Sortavalan laulujuhlilla laulamassa.

Suojärvellä alkoi myös elinikäinen lukuharrastus aluksi paikallisen kirjaston vaatimattomista kokoelmista löytyneillä historiallisilla romaaneilla. Elokuvainnostus johti innokkaaseen filmitähtien kuvien keräilyyn. Helvillä oli jo Suojärvellä isot kokoelmat kuvia.

Sota-aika

Poikkeuksellisen kauniin, mutta kansainvälispoliittisesti uhkaavan kesän 1939 jälkeen tulevaisuus näyttäytyi Helville valoisalta, sillä hänet oli hyväksytty Sortavalan kauppakouluun ja opiskelun oli määrä alkaa 1.9. Samana päivänä alkoi toinen maailmansota!

Lokakuun 7. päivänä Helvi oli viikonloppuna käymässä kotona Suojärvellä, joka oli täysin pimennetty. Palattuaan Sortavalaan hän sai kuulla, että koulu oli suljettu. Ylimääräiset kertausharjoitukset olivat alkanut ja YH:n aikana Helvikin auttoi monissa paikoissa Suojärven lähellä sotilaita kahvin kaatelussa. Kun tilanne näytti rauhoittuvan, tuli tieto, että koulu alkaa uudelleen Sortavalassa 27.11. Helvi lähti edellisenä päivänä, joka oli sunnuntai, kohti koulukaupunkiaan aavistamatta, että se oli viimeinen kerta, kun hän kotoaan lähti. Jo seuraavana päivänä ilmoitettiin, ettei koulunkäyntiä voitu jatkaa.

Talvisodan sytyttyä 30.11.1939 oli Helvi erittäin epätietoisessa tilanteessa. Hän ei tiennyt mitään omaistensa kohtalosta. Suojärvi oli tulessa. Kolmen päivän kuluttua hän sai rautatieläisiltä kuulla, että naisväki oli Kiteellä ja miesväki työssä jossain tuntemattomassa paikassa.

Joulu oli ainutlaatuinen surkeudessaan. Koti oli palanut jo sodan kolmantena päivänä ja kaikki muistot sen mukana. Nukkua sai ison tuvan lattialla monen muun kanssa. Epätietoisuus isänmaan kohtalosta painoi mieltä.

Helvi lähti Sortavalassa rautatieläisenä vastuullisessa työssä olevaa isäänsä auttamaan ja joutui kokemaan 2.2.1940 Sortavalan suurpommituksen, pelkäämään monen tunnin ajan maakuopassa viholliskoneiden hyökkäyksiä 20 asteen pakkasessa maan täristessä. Pommituksessa kuoli yli 20 ihmistä ja aineelliset vauriot olivat suuret. Pommitukset jatkuivat monta kertaa tuonkin päivän jälkeen, mutta eivät olleet yhtä tuhoisia.

Rintaman tykkien jyske kuului päivä päivältä yhä selvemmin. Tuli maaliskuun 13. päivä ja rauha, joka osoittautui katkerista katkerimmaksi. Kotiseutu, omaisuus ja tunnepitoiset valokuvat ynnä muut esineet oli menetetty, vaikka maa säästyi miehitykseltä. Oli siinä 18-vuotiaalla kestämistä. Tämä jätti Helviin lähtemättömän jäljen ja koko loppuelämäksi Karjalan kaipuun, joka vain voimistui ikääntymisen mukana.

Talvisodan jälkeen perhe muutti Viinijärvelle. Helvi tarjoutui lottakanttiiniin töihin ja pääsikin sinne ruokapalkalla kuukauden ajaksi. Oli välirauhan ankea ja painostava aika. Helvi lähti Lieksaan, missä hän oli aluksi osuusliikkeen kangasosastolla kesäapulaisena. Syksyllä hän pääsi Sarkalassa sijaitsevaan pataljoonan esikuntaan konekirjoittajaksi, vaikkei ollut koskaan ennen koneella kirjoittanut, kunnes 1.4.1941 hänet siirrettiin Linnoitustoimiston tiliosastolle. Näin oli Helvin ura isänmaan palveluksessa alkanut.

Kun jatkosota alkoi juhannuksen jälkeen, muodostettiin Linnoitusrakennuspataljoona 421, jonka mukana Helvi sitten lähti 13.8. kohti Itä-Karjalan laulumaita, ensin neljäksi kuukaudeksi Repolan lähelle, josta joulukuun puolivälissä 1941 siirryttiin aikaisemmin syksyllä vallatulle Rukajärvelle. Maaliskuussa 1942 tuli ensi kokemus pommituksesta, kun vihollinen tulitti tykistöllä suomalaisten asemia. Ilmapommituksia ja tykistökeskityksiä tuli sittemmin useita, mutta tuhot olivat pienet.

Kesällä Helvi komennettiin Rukajärveltä 25 km:n päässä Ontajärven vieressä sijaitsevalle Roksjärvelle korven keskelle, jossa hän 2.9. joutui elämänsä kovimpaan paikkaan ja selviäminen oli ”hiuskarvan” varassa. Hälytys tuli klo 4:35 ja Ontajärven suunnasta kuului kiivasta laukaustenvaihtoa. Suomalainen autokolonna oli huomannut järven rannassa 15 venettä ja tehnyt hälytyksen sekä kutsunut apua rajapataljoonasta. Kolonna oli ajanut paikalle erehdyksessä ja ilman sitä vihollinen olisi todennäköisesti tuhonnut kaikki siellä nukkumassa olleet suomalaiset. Kovan taistelun jälkeen selvisi, että venäläisiä kaatui 150. Helvikin joutui antamaan ensiapua haavoittuneille suomalaisille sotilaille, joiden joukossa eräänkin sotilaan aivot valuivat hänen käsilleen. Suomalaisia sotilaita kaatui 10 ja haavoittuneita oli noin 30.

Elämä jatkui Rukajärvellä vihollisen hyökkäysten varjossa. Syksyllä 1942 saapui vänrikki Ragnar Brander pataljoonan apulaiskomentajaksi. Hän oli valmistunut diplomi-insinööriksi 1942. Helvi ja Ragnar alkoivat seurustella. Helvi kävi lomalla juhannuksena 1943 ensi kerran Suojärvellä, jonne veli vaimonsa kanssa oli rakentanut pienen kodikkaan mökin entisen saunan raunioille. Masentavalta näytti paikka ja sotatilanne vielä sitäkin pahemmalta. Heti loman jälkeen vihollinen kohdisti Rukajärveen suuren ilmahyökkäyksen, mutta vauriot jäivät vähäisiksi.

Syyskuussa 1943 Helvi lähti siviiliin tarkoituksena jatkaa kesken jääneitä opintojaan Joensuun kauppakoulussa. Helvi ja Ragnar menivät kihloihin 2.10.1943. Koulunkäynti sujui suhteellisen hyvin vaikeista olosuhteista huolimatta.

Koulun päätyttyä keväällä 1944 pariskunta vihittiin Kemiön Kiilassa. Sieltä palattiin Rukajärvelle entiseen yksikköön, jossa Helvistä tuli kirjeenvaihtaja. Venäläisten suurhyökkäys alkoi 9.6. ja tilanne muuttui perusteellisesti kaikilla rintamilla. Rukajärven evakuointi kohti Suomea alkoi juhannuksena valtavassa sateessa ja myrskyssä tykistön pauhun saattelemana. Välietappina oli Repola kahden ja puolen kuukauden ajan.

Välirauha, jonka ehdot sotakorvauksineen olivat vieläkin kovemmat kuin talvisodan rauhanehdot, solmittiin 4.9.1944. Helvi ja Ragnar menivät Kuhmon kautta Kuivaniemelle. Helvi sai komennuksen lähteä Lieksaan valmistelemaan linnoitusrakennuspataljoonan (Li.RP. 421) arkiston luovutusta Sota-arkistolle.

Viikon työn jälkeen Helvi sairastui paluumatkalla imusuonen tulehdukseen (verenmyrkytys), joutui Oulussa leikkaukseen eikä tahtonut millään parantua. Ragnar oli sillä välin saanut työpaikan Rovaniemeltä TVH:lta. Helvi lähti kuitenkin jouluksi Joensuuhun, kun ei voinut mennä Rovaniemelle. Lopulta 28.12. hän saapui Rovaniemelle, joka oli lähes täysin tuhottu saksalaisten toimesta. Samaan aikaan käytiin sotaa saksalaisia vastaan pohjoisempana.

Kiertolaisuutta ja perhe-elämää

Rovaniemellä olo jäi kolmeen kuukauteen, kun Ragnar sai paikan Iijoen uittoyhdistyksen palveluksessa. Asuinpaikaksi tuli Oulu, jossa perheen esikoinen Ernst Torsten syntyi keväällä 1946. Ragnar sai työpaikan Forström Oy:n kalkkikaivokselta Särkisalon Förbystä, ja perhe muutti sinne toukokuun lopussa. Asunnoksi tuli lähes 200 neliön huvila, mikä tuntui ruhtinaalliselta sen ajan oloissa ja edellisiin asuntoihin verrattuna. Ei tullut Förbystäkään pysyvää kotipaikkaa. Ragnar sai Valtionrautateiltä insinöörinpaikan 8. ratajaksoon Tornioon lokakuussa 1947.

Tornio kahteen kertaan

Tornioon saavuttiin 28 tunnin muuttomatkan jälkeen marraskuussa 1947. Asunnoksi tuli rautatieaseman vieressä Torpinmäellä sijaitseva uudehko VR:n rakennus, huvilaksi kutsuttu. Tornio oli tähän mennessä Helvin 28. asuinpaikkakunta, vaikkei ikää ollut vielä 26 vuotta enempää.

Perheen toinen lapsi Mervi Regina syntyi huhtikuussa 1948. Torniossa näytti nyt olevan ensi kertaa mahdollisuus juurtua paikkakunnalle pitkän kiertolaiskauden jälkeen. Torpinmäellä oli suuri ja elävä rautatieläisyhteisö. Syntyi monia hyviä naapuruus- ja ystävyyssuhteita ja oli monenlaisia aktiviteetteja. Käytiin kylässä monien perheiden kanssa vastavuoroisesti.

Sodanjälkeisessä jälleenrakennuksen Suomessa elämä oli vaatimatonta. Suomi maksoi sotakorvauksia, oli suurten ikäluokkien buumi ja kaupankäynti oli säännösteltyä kaiken ollessa kortilla. Helvi hoiti kaiken, mitä perheenemännän tehtäviin kuului. Sen lisäksi hänen vanhat harrastuksensa kuten kirjallisuus, elokuvat, teatteri, klassinen musiikki ja kielten itseopiskelu olivat edelleen ajankohtaisia. Talvisin hän kävi hiihtämässä.

Aviomies alkoi 1953 rakentaa omakotitaloa Pikku-Berliiniin perustetulle VR:n omakotialueelle. Tämä projekti kesti vuosia taloudellisista ja viranhoitoon liittyneistä syistä, sillä Ragnar joutui olemaan 1950-luvun puolivälissä lähes parin vuoden ajan ensin Oulussa ja sitten Turussa hoitamassa ratajaksonpäälliköiden viransijaisuuksia. Tämä vaikeutti perhe-elämää huomattavasti, sillä päävastuu lasten koulusta ja muusta oli Helvillä. Perhe oli koko kesän 1956 Turussa.

Jotta tälle epämääräiselle olotilalle saataisiin loppu, Ragnar päätti hakea ratajaksonpäälliköksi Haapamäen viidenteen ratajaksoon keväällä 1957. Haapamäki osoittautui aika tylsäksi paikkakunnaksi ja koko perheellä oli ikävä Torniota, erityisesti Helvillä, jonka mielestä Haapamäellä ei voinut harrastaa juuri mitään. Kun Tornion ratajakson päällikön paikka aukesi vuoden 1959 alussa, Ragnar haki paikkaa ja tuli nimitetyksi siihen. Koko perhe oli iloinen voidessaan palata Tornioon, jossa odotti valmis omakotitalo. Muutto tapahtui toukokuun lopussa ja alkoi toinen Tornion kausi.

Torniossa Helvi oli innokkaasti mukana reservin upseerien naisjaoston ja insinöörien rouvien toiminnassa. Elokuvissa käynti oli entiseen tapaan ohjelmassa sekä lisäksi kielten opiskelua, kuten saksan kieli. Englantia hän oli opiskellut jo paljon aikaisemmin kirjeopistossa. Helsingissä käydessään hän meni aina joko Kansallisteatteriin tai Kaupunginteatteriin katsomaan näytelmiä. Kun perheeseen hankittiin moottorivene, käytiin kesäisin Perämeren saarissa. Autonhankinnasta seurasi matkailua Lapissa ja Norjassa.

Tornion kausi läheni loppuaan, lapset pääsivät ylioppilaiksi toukokuussa 1967. Samaan aikaan kävi ilmi, että Tornion ratapiiri lakkautetaan ja edessä oli muutto Ouluun syyskuussa 1967. Oulun toinen kausi jäi vajaaseen puoleen vuoteen, koska Ragnarin työpaikka siirtyi rautatiehallitukseen. Oli muutettava Helsinkiin, aluksi Vuosaareen, josta 1969 helmikuussa muutettiin Pakilaan.

Kirjoitusharrastus ja matkailu

Helvi oli jo 1960-luvulla kirjoittanut artikkeleita Nuori Karjala -lehteen. Niissä hän muisteli Suojärven asioita ja tapahtumia. 1970-luvun alussa hän alkoi kirjoittaa muistelmiaan äitinsä ja isänsä sukujen vaiheista sekä oman lapsuudenperheensä elämästä Suojärvellä käyttäen lähteinään muun muassa omia päiväkirjamerkintöjään sodan ajalta. Tämä kertomus päättyi vuoden 1945 alkuun ja jäi vuosikymmeniksi pöytälaatikkoon.

Helvi aloitti 1970-luvulla matkailun moniin Euroopan maihin ja 1976 Yhdysvaltoihin, jossa hän koki maan itsenäisyyden 200-vuotisjuhlat. Sitä varten hän kävi englannin kielen kursseilla ja itse matkallakin opiskeltiin kieltä. Kaikista näistä matkoista hän kirjoitti seikkaperäiset matkaraportit, jotka julkaisin ja toimitin postuumisti hänen poismenonsa (2009) jälkeen vuonna 2013.

Miehensä 1985 tapahtuneen kuoleman jälkeen Helvin harrastusten kohteena oli myös karjalaisuuden vaaliminen. Hän kuului lukuisiin karjalaisyhdistyksiin ja oli säännöllinen kävijä Karjalatalolla. Kirjoitusharrastus kohdistui loppuvuosina pääasiassa Karjala-asiaan. Hän kirjoitti kymmeniä yleisönosastokirjoituksia, joita julkaistiin monissa lehdissä, etupäässä Karjala-lehdessä, mutta myös Karjalaisessa, Kirkko ja Kaupunki -lehdessä, Uudessa Suomessa, Kanavassa ja jopa Helsingin Sanomissa.

Lukemisharrastus jatkui loppuun saakka. Hänen kiinnostuksensa ja tietonsa historiasta oli korkeata tasoa. Aivan viime vuosinaankin hän meni mm. Tarton rauha -yhdistyksen seminaariin Balderin salille seitsemäksi tunniksi kuuntelemaan eri asiantuntijoiden esitelmiä. Karjalan menetys ja sen epäoikeudenmukaisuus sekä Karjalaan kaipuu olivat viimeiseen asti päällimmäisenä.

Helvi Brander sai talvi-ja jatkosotien muistomitalit, II luokan vapaudenmitalin 1944, lottamuistomitalin 1994 sekä Karjalan Liiton pronssisen ansiomerkin 1999.