Eva Martatta Sairinen (o.s. Maijanen, s. 1923) sota-aikana koulutettu linja-auton- ja kuorma-autonkuljettaja on kotoisin Saimaan kanavan varrelta Lappeen Mustolasta. Hän syntyi 12-lapsiseen maanviljelijäperheeseen pahnan pohjimmaisena. Eva Marjatta kävi kansakoulun ja Lauritsalan ammatillisen jatkokoulun ja aloitti työelämänsä pikkupiikana ja kauppa-apulaisena. 1940 hän pääsi Lappeen Osuusautoon rahastajaksi. Hän oli kaupassa oppinut nopeaksi rahankäsittelijäksi, ja rahastus sujui näppärästi sota-ajan täpötäysissä linja-autoissa, joissa rahastajalle kuului paljon muitakin tehtäviä kuin pelkkä matkalippujen myynti. Rahastaja juoksi vettä moottorin jäähdyttimeen, ja korkeita ja jäisiä mäkiä ylitettäessä hän tunki takapyörien alle liukuestettä. Joskus kovassa pakkasessa rahastaja sai matkustaa konepellin päällä tiputtamassa kallisarvoista bensiiniä suoraan kaasuttimeen, jos häkäpöntön teho ei riittänyt raskaan kuorman vetämiseen mäkisellä taipaleella.

Eva Marjatta Sairinen työskenteli Kotkan-linjalla välirauhan ajan, kunnes jatkosota lopetti linjat ja miehet lähtivät sotaan. Syksyllä 1941 Osuusauto aloitti liikenteen uudelleen ajamalla Kotkaan kolme kertaa viikossa. Kuljettajana oli Arvo Siekkeli, joka opetti Eva Marjatalle auton tekniikkaa ja korjaamista sekä pian myös linja-autolla ajoa silloin kun mukana ei ollut matkustajia. Osuusauton johto oli innoissaan rahastajatytön ajotaidosta. Eva Marjatta oli vasta 18-vuotias, ja ammattimaisen kuorma-auton ajolupaan tarvittiin 20 vuoden ikä. Silti hän sai todistuksen autokoulusta ja insinööriajon perusteella kuorma-auton ajokortin 1942.

Kesällä 1944, kun suurhyökkäys alkoi ja kaikki linja-autot lähetettiin evakuoimaan Viipuria, Eva Marjatta komennettiin kuorma-auton rattiin ajamaan ensin evakkoja ja syyspuolella propseja, halkoja ja viljaa rajan takaa Suomeen. Osuusauton vanha Reo-merkkinen auto kulki häkäpytyllä, ja se piti pysäyttää aina mäen päälle, jotta sen sai mäkistartilla käyntiin.

Kuorma-autoa ajava tyttö herätti huomiota kaikkialla. ”Tyttö, perkele!” kuului joka puolelta, kunnes häneen ja hänen reistailevaan autoonsa totuttiin. Kerran takarengas tyhjeni ruotsalaisen sotilasjoukkueen majoituspaikan lähellä. Koko joukkue istui katsomassa Eva Marjatan ajoa, kun raskaassa propsilastissa ollut auto pysähtyi heidän eteensä. Miehillä oli raskas tunkki ja mutteriavaimet valmiina renkaanvaihtoa varten. Eva Marjatta epäili, että renkaan hajoaminen oli sotilaiden aikaansaannos. Auton pysäyttämällä he saivat tarkastella kuskityttöä lähemmin.

Sodan jälkeen Eva Marjatta Sairinen ajoi uuden insinööriajon ja sai ammattimaisen kuorma-autokortin, kun ikää oli kertynyt jo tarpeeksi. Perheen perustettuaan hän ei ajanut ammatikseen kuorma-autoja, vaikka omassa yrityksessä niitä olikin.