Eija Sorjamaa on tehnyt pitkän uran rakennusalalla monissa eri tehtävissä sekä työntekijänä että rakennusliikkeen omistajana. Luottamustehtävistä mittavin on toiminta Osuuspankin hallituksessa ja sen ensimmäisenä naispuheenjohtajana.

Lapsuus Oulussa

Eija Marjatta Sorjamaa (o.s. Annala) syntyi Oulussa 17.11.1957. Hänellä on yksi sisko. Isä teki töitä Valtion rautateillä. Äiti oli lääkärikeskuksen vastaanottoapulainen/ välinehuoltaja. Perhe asui kerrostaloissa Heinäpäässä ja Karjasillalla. Kerrostaloissa asui lapsiperheitä ja isoilla pihoilla leikkikavereita oli paljon. ”Siellä tottui leikkimään ryhmässä”, Eija kertoo. Nuoresta asti hän on ollut penkkiurheilija. ”Sunnuntaisin menin ensin katsomaan pesäpallo-ottelua ja sen jälkeen jalkapallopeliä. Pärjäsin mainiosti yksin ja nautin pelien seuraamisesta.” Penkkiurheilua hän seuraa edelleenkin aktiivisesti. Myös lomamatkoja on perhe suunnannut urheilun arvokisoihin.

Kun Eija oli kansakoulun kolmannella luokalla, Annalat muuttivat omakotitaloon Kastelliin. Eijan harrastuksiin kuuluivat lapsuudessa partio ja seurakunnan kerhot. Hän ei ole koskaan pelännyt vastuunottoa ja niinpä hän toimi jo nuorena harrastusryhmien vetäjänä.

Isä teki rautateillä vuorotyötä ja kotitöihin myös tytöt osallistuivat heti kun kynnelle kykenivät. Eijan ollessa 10-vuotias Annalat hankkivat mökin Revonlahdelta. Puutarhanhoito ja marjastus tulivat tutuiksi.

Rakentamistaloutta opiskelemaan

Kansakoulun Eija aloitti Teuvo Pakkalan koulussa ja jatkoi sitten Oulunsuun koulussa, josta pyrki ja pääsi oppikouluun. Hän kirjoitti ylioppilaaksi matematiikkalinjalta Kastellin lukiosta vuonna 1976. Eija sanoo, että on aina tykännyt matematiikasta. Ahkera pikkutarkka aikatauluttaja, hän kuvaa luonnettaan.

Eijan enolla oli rakennusalan yritys ja kun hän ylioppilaaksi päästyään kysyi enolta: ”Onko rakennusalalla naisille työpaikkoja?” Eno vastasi: ”Onhan siellä konttoritöitä.”

Rakentaminen ja ennen kaikkea laskenta kiinnostivat Eijaa, joten hän haki ja pääsi opiskelemaan Oulun yliopistoon rakentamistekniikan osastolle ja suuntautui sitten rakentamistalouden opintolinjalle. Samalla kurssilla opiskeli 50 opiskelijaa. Vuonna 1976 ryhmään oli valittu 12 naista. ”Tämä määrä oli enemmän kuin koskaan ennen, yleensä sillä kurssilla oli opiskellut vain muutama nainen vuosittain.” Diplomi-insinööriksi hän valmistui vuonna 1984.

Kostamuksen kautta rakennusalalle

Kesällä 1979 Eija oli kesätöissä Kostamuksessa ensimmäisen kerran. Hän toimi työmaainsinöörinä. ”Olin ensimmäinen naispuolinen työnjohtaja Kostamuksen työmailla.” Rakennustyöyhteenliittymä Kostamus-Savotan isojen rakennusliikkeiden johdossa oli edistyksellisiä miehiä kysyessään Eijaa työnjohtotehtäviin. Eija ei epäröinyt ottaa tehtäviä vastaan, vaan aloitti työnjohtajana heti seuraavana maanantaiaamuna.

”Kostamus oli varsinainen rakentamisen korkeakoulu. Metsään rakennettiin kokonainen kaupunki: tiet, kunnallistekniikka, asunnot, teollisuusrakennukset, kaupat, koulut, sairaalat. Siellä oppi rakentamisesta monen alan ammattilaisten kanssa.”

Eija sanoo, ettei häntä väheksytty eikä tytötelty. Lupsakoilta kainuulaisilta rakentajilta hän oppi käytännön asioita ja työmailla käytetty erikoissanastokin tuli tutuksi. ”Seuraavaksi aletaan tekemään kottaraisia.” Yliopistossa ei ”kottaraisten” rakentamisesta ollut puhetta. Se tarkoitti käytännössä kaivoon rakennettavia muotteja. ”Kysymällä se selvisi.” Eija sanookin, että kysymällä moni pulma on ratkennut. Hän teki rakennusalan töitä laidasta laitaan.

Työt Kostamuksessa jatkuivat työnjohtajana pätkittäin vuosina 1980 ja 1981 sekä työmaainsinöörin tehtävissä vuosina 1982–1983.

Kostamuksessa Eija tapasi Hannu Sorjamaan, tulevan puolisonsa, ja ensimmäinen koti perustettiin Kuhmoon.

Muutto Ouluun ja Pattijoelle

Vuonna 1983 Sorjamaat muuttivat Ouluun, kun Eija sai työpaikan YIT-Yhtymä Oy:n Oulun aluekonttorista. Hän työskenteli määrälaskijana vuosina 1983–1987 ja työmaainsinöörinä vuonna 1987. Sorjamaan lapset (1985,1986) syntyivät Oulussa.

Tarjouslaskenta on Eijan ominta osaamisaluetta. ”Sain paksun pinon piirustuksia, joiden mukaan laskin tarjouksia”, hän taustoittaa. Piirustuksista selvisi esimerkiksi ovien, ikkunoiden ja muidenkin rakennustarvikkeiden määrä yksityiskohtaisesti. ”Muiden lähtiessä kesälomille sain Haapaveden kirkon laskenta-asiakirjat pöydälleni, mutta niin vain 2 viikon kuluttua määrät oli laskettu ja käsin kirjattu paperilomakkeille. Aluksi hirvitti, mutta niin vain selvisin.”

Vuonna 1988 Sorjamaat muuttivat Pattijoelle.

Vuosina 1987–2003 Eija toimi Raahen Rakennuskolmio Ky:n yrittäjänä ja hankintapäällikkönä, vuosina 2003–2013 hän oli yrityksen toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja vuosina 2013–2016. Hän oli yrittäjä ostettuaan osuuden yhtiöstä. Hannu Sorjamaa jäi yritykseen työntekijäksi. Eija kertoo, ettei heidän asemansa yrityksessä aiheuttanut ongelmia. ”Ajattelimme, että Hannun on helpompi löytää rakennusalalta töitä kuin minulla, jos sellainen tilanne tulisi eteen.”

Omassa yrityksessä Eija kertoo tehneensä monenlaisia töitä. Hän aloitti toimistotöistä kuten hoitamalla hankinnat ja työmaiden talouden seurannat. ”Joskus jopa pesin ikkunoita, hoidin palkanlaskennan, toimin vastaavana työnjohtajana ja pesin miesten työhaalareita. 1980–1990-luvuilla tuskin olisin päässyt haastaviin töihin, ellen olisi ollut itse yrittäjänä.”

Tarjouslaskenta oli kuitenkin Eijan ominta vahvuusaluetta. Työ oli itsenäistä, yksinäistäkin. Toisaalta yrittäjyys myös antoi vapautta ajankäyttöön. Jos omia asioita oli hoidettavana, saattoi niihin ottaa aikaa. Mutta yrittäjän työpäivät venyivät usein pitkiksi.

Yrittäjältä vaaditaan aktiivisuutta, jotta työmaita riittää. Oli siis otettava yhteyttä rakennuttajiin, seurattava päätöksentekoa ja kyseltävä tarjouspyyntöjä. Raahen Rakennuskolmio Ky on rakentanut Raahessa monia julkisia rakennuksia. Eija myi yrityksensä vuonna 2013.

Viimeiset työvuotensa hän työskenteli osakkaana Rakennus Miilukankaan palveluksessa. Eläkepäivät koittivat vuonna 2016, kun hän myi viimeisetkin osuutensa yrityksestä.

Luottamustoimiin työuran jälkeen

Työkiireiden hellitettyä Eija otti hoitaakseen luottamustoimia pankkisektorilla, Osuuspankissa. ”Pankkisektori täytti almanakan.” Eijan suvussa on useita Osuuspankissa toimineita henkilöitä ja tämän hän arvelee yhdeksi kiinnostuksen syyksi. Toiseksi: raha-asiat ovat aina kiinnostaneet. Ei niin, että rahaa olisi pitänyt kerätä omiin taskuihin mahdollisimman paljon, vaan yhteiskunnan näkökulmasta.

Eija aloitti Raahen Seudun Osuuspankin hallituksessa vuonna 2008. Vuosina 2009–2012 hän toimi hallituksen varapuheenjohtajana. Vuonna 2012 hänet valittiin hallituksen puheenjohtajaksi ensimmäisenä naisena. Tässä tehtävässä hän toimi vuoden 2024 loppuun. (Nimi vaihtui Raahentienoon Osuuspankiksi.) Pohjois-Pohjanmaan OP-Liiton hallituksen jäsen hän oli vuosina 2015–2018. Pohjois-Suomen OP-Liiton hallitukseen hän kuului vuosina 2020–2024. Vuosina 2021–2022 hän käytti aikaansa Helsingin Osuuspankin edustajistossa. Jätettyään Osuuspankin luottamustoimet hän sai vastaanottaa OP-ryhmän kultaisen ansiomerkin. ”Noina vuosina piti seurata tarkasti yhteiskunnallisia asioita kuten Raahen seutukuntaa toimintaympäristönä. Oli siis luettava valtuustojen pöytäkirjoja ja paikallis- ja talouslehtiä kokousaineistojen lisäksi.”

Muista luottamustoimista mainittakoon Pohjanmaan Arvo Sijoitusosuuskunnan hallituksen varapuheenjohtajuus vuosina 2017–2019, puheenjohtajuus 2019–2020 ja hallituksen jäsenyys vuosina 2019–2021.

Eija on opiskellut kirjanpitoa Toimistoinstituutin kursseilla ja toimii nykyään useiden yhdistysten toiminnantarkastajana.

Yhdistysten kautta sosiaalisia verkostoja

Ensimmäinen yhdistys, johon Eija liittyi perheen muutettua Raahen seudulle, oli Lions Club Raahen Fantit. Se oli sekaklubi, jossa jäseninä oli sekä miehiä että naisia. ”Tämän kautta tuttavapiiri laajeni oman yritystoiminnan ulkopuolelle.”

Raahen Seudun Kehitysvammaisten tukiyhdistyksessä Eija toimi puheenjohtajana 10 vuotta. Hän oli myös Vammaisneuvoston puheenjohtaja muutamia vuosia. Yhdistys organisoi kehitysvammaisille muiden muassa konsertteja ja urheilukilpailuja.

Kun Raahen perustettiin Wanha Raahe -säätiö, Eija oli käynnistämässä toimintaa hoitaen puheenjohtajuutta kuusi vuotta. Nyt (2025) puheenjohtajan nuija on siirtynyt Piia Vähäsalolle.

Eija sanoo että on luonteeltaan sosiaalinen ja yhdistystoiminnan kautta hän on solminut monia ystävyyssuhteita.

Viime vuosina Eijan elämään ovat tulleet omien vanhempien ja lapsen hoitoon liittyvät asiat ja vastapainona mummina olo sekä MLL:n lukumummina koululla toimiminen.

Maailman paras paikka Iiläisissä

Sorjamaiden virallinen osoite on vuodesta 2019 ollut Raahen kantakaupungissa. He ovat omistaneet kesämökkipaikan Iiläisissä 11 vuotta. ”Me ollaan täällä pysyvästi. Vain harvoin käydään kaupunkiosoitteessa”, Eija kertoo.

Talviasuttava päärakennus valmistui 7 vuotta sitten. Pihapiirissä on kesäkeittiö, kasvihuoneita, ruusutarha, hyötykasvimaa ja kukkapenkkejä. Hannu tykkää nikkaroida ja rakentaa. Aurinkokello näyttää aikaa meren puolella. Hylätyt kangaspuut muuttuivat kesähuoneen sängyksi. Hiekkalaatikko odottaa pieniä kesävieraita. Rattailla kulkeva sauna seisoo nyt pihalla, mutta sen voi auton perässä siirtää mihin vain.

Kevään etenemistä pariskunta seuraa kasvimaalla ja merellä. Omaan rantaan on rakennettu lintutorni, joka toimii luonnonvarakeskuksen laskentapisteenä. Lintulaskenta on pääasiassa Hannun harrastus, Eija toimii sihteerinä ja kirjaa lukumääriä tilastoihin.

Meri lainehtii aivan mökin vieressä. Uimakausi rannalta alkaa heti kun jäät ovat lähteneet ja jatkuu siihen asti, että meri on jäätynyt. Sen jälkeen Eija siirtyy uimaan Raahen kaupungin talviuintipaikalle, joka on auki koko talven.

Katiska on pyynnissä kesäisin. Myös verkoilla Sorjamaat kalastavat. Talvella istutaan pilkillä. Useimmin saaliiksi tulee ahvenia.

Kasvihuoneet ja ryytimaa tuottavat lähiruokaa: tomaatteja, kurkkuja, perunoita, marjoja, raparperia, yrttejä.

”Eihän täältä malta mihinkään lähteä, jos ei ole pakko”, Eija Sorjamaa tunnustaa kesäkuussa 2025.