Diakonissa Adina Huhtamäki-Verronen auttoi hädässä olevia sekä työssään että vapaa-aikanaan.

Ruotsinkielinen koti

Adinan isä oli syntynyt Lapualla. Hän oli metsätöissä uittaen propsia Lapuanjokea myöten Uuteenkaarlepyyhyn meren rantaan. Toimiessaan Uudessakaarlepyyssä metsätyönjohtajana hän oppi ruotsin kielen. Työn takia hänen tiensä johti ruotsinkieliseen Munsalaan Monäsin kylään, jossa hän tiedusteli asuntoa meren rannalla olevasta talosta. Hän ihastui talon nuorimpaan tyttäreen ja pääsi vävyksi taloon. Muitten sisarusten mentyä naimisiin pari sai jäädä taloon asumaan. Huhtamäen pariskunnalle syntyi kymmenen lasta. Adina syntyi kolmen pojan jälkeen 28.9.1905. Asuttavana oli vain yksi huone, eikä sekään ollut suuren suuri. Lehmiä oli kaksi, väliin kolme, hevonen ja pientä karjaa.

Jo koululaisena pikkupiikana

Adina aloitti koulun seitsenvuotiaana. Luokassa varakkaiden perheiden lapset istuivat eri penkillä, sillä he pelkäsivät saavansa täitä köyhiltä lapsilta. Järjestäjäviikolla kouluun oli lähdettävä kello 5, sillä puut oli kannettava, luokka siivottava ja lämmitettävä ennen tuntien alkua. Koska Adina oli suurikokoinen, piti hänen jo alakouluaikana koulusta tultua hakea lehmille kelkalla heiniä ladosta, kaataa ja noutaa metsästä koivurankoja, sahata ne ja kantaa tupaan takkapuiksi. Yhdeksänvuotiaana hän tienasi vaaterahaa piikana: vei talon lehmät laitumelle, hoiti lapset, siivosi, keitti ja tiskasi.

Koulutus sairaanhoitajaksi

Seitsemäntoista vuoden ikäisenä Adina halusi päästä harjoittelemaan johonkin sairaalaan ja valmistua sairaanhoitajattareksi. Suomen kieltä oppiakseen hän meni serkkunsa luo Karungin Osuuskauppaan myymäläharjoittelijaksi. Harjoittelu jäi lyhyeksi, sillä hänen oli palattava kotiin äidin sairastuttua vakavasti. Äiti kuoli muutamia kuukausia tämän jälkeen. Adina pääsi unelma-ammattiinsa, kun hän sai harjoittelupaikan Oulun Kunnallissairaalassa. Kun hänet valittiin oppilaaksi Oulun Diakonialaitokselle, oli hankittava sopiva vaatetus, johon perheellä ei ollut varaa. Velaksi saatiin kaupasta vehnäjauhosäkkejä, joista Adina ompeli muutaman pyyhkeen ja tyynynpäällisen. Koulun vaatimaa tuhatta markkaa hänellä ei ollut mukana, onneksi johtajatar tyytyi selitykseen, että isä lähettää rahaa vähitellen.

Työ toi Saloisiin

Valmistuttuaan Diakonissalaitokselta Adina sai viran Sievistä. Pitäjä oli suuri ja matkat pitkiä. Omavaraiset kyyditsivät häntä omalla hevosella, toisinaan hän ajoi sairaan luo yksin kunnan hevosella. Lavantauti, keuhkotauti ja kurkkumätä olivat yleisiä sairauksia. Mielisairaat potilaat hän kuljetti junalla Ouluun, Viipuriin ja milloin mihinkin. Kun Saloisiin oli perustettu seurakuntasisaren toimi, Adina valittiin toimeen. Hän rakensi oman talon Hannilan taloa vastapäätä korkealle mäelle. Kunta osti hänelle polkupyörän.

Adinaa arvostettiin Raahessa

Siirryttyään Raahen seurakuntasisareksi Adina myi Saloisten-talonsa ja osti Fellmaninpuistokadun varrelta talon, johon Adinan lukuisat kasvattilapset, sukulaiset ja ystävät sopivat. Rehtori Heinämaan pyynnöstä Adina toimi vuoden kotitalousopettajan viransijaisena. Hän hankki keittokirjoja ja suunnitteli öisin päivän ruokalistat. Sosiaalinen vastuu lähimmäisistä vei Adinan moniin luottamustoimiin. Hän toimi kaupunginvaltuustossa ja sosiaalilautakunnassa. Hän osallistui useiden yhdistysten toimintaan kuten Punainen Risti, Pelastakaa Lapset ry ja Rouvasväen yhdistys sekä piti ensiapukursseja partiolaisille. Adina valittiin Raahen Fiiaksi vuonna 1978. Hänen nimeään kantava Adinanpolku löytyy Haaralan hautausmaan liepeiltä. Huhtikuisena sunnuntaina vuonna 1981 Raahen kirkossa kuulutettiin avioliittoon ent. seurakuntasisar Adina Huhtamäki ja maanviljelijä Frans Emanuel Verronen Sievistä. Vanhukset saivat viettää monta onnellista vuotta yhdessä. Adinan ahkera ja toimelias elämä päättyi 1993.