Gynekologi ja Pohjoismaiden ensimmäinen lääketieteen naisprofessori Laimi Leidenius (1877-1938) oli 18-lapsisen kappalaisperheen esikoinen. Hän syntyi Kurikassa 1877 ja kävi koulua ensin Vaasassa, sitten Jyväskylässä ja valmistui opettajaksi Helsingin suomalaisesta jatko-opistosta. Ylioppilastutkinnon hän suoritti 1897. Kappalaisen lapset olivat eteviä, sillä perheen lapsista kymmenen luki ylioppilaaksi. Laimi Leidenius valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1908, oli jonkin aikaa kunnanlääkärinä Juvalla ja erikoistui sitten synnytyksiin ja naistentauteihin apulaislääkärinä Helsingissä.

Vuonna 1913 Leidenius sai gynekologian erikoislääkärin oikeudet ja väitteli teoksella Desinfektion vaikutus kohdun synnytyksen jälkeiseen bakteeripitoisuuteen.

Lääkärin toimen ohella Leidenius jatkoi tutkimustyötä, harjoitti yksityispraktiikkaa ja teki opintomatkoja ulkomaille. Vuonna 1925 hänet nimitettiin synnytys- ja naistentautiopin dosentiksi Helsingin yliopistoon ja 1930 obstetriikan ja gynekologian professoriksi. Jo tätä ennen hän oli hoitanut professorin virkaan kuulunutta opetusta. Leidenius nautti itse eniten juuri opettamista.

Professorikautensa alussa Laimi Leidenius oli mukana suunnittelemassa uutta kaksiosastoista naistenklinikkaa, joka valmistui 1934. Hän johti sen toista osastoa. Leideniuksen erityisansio oli äitiyshuollon ja neuvolajärjestelmän luominen. Hän kirjoitti oppaita odottaville äideille ja pohti kirjasissaan myös siveyskysymystä ja rotuhygieniaa. Myöhemmin hän keskittyi synnytyssairaaloiden kehittämiseen ja kätilöiden kouluttamiseen.

Leidenius toimi monissa järjestöissä, joista rakkaimmat olivat Suomen Akateemiset Naiset ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Vapaa-ajan vei laajan yksityisvastaanoton hoito. Hengähdystaukoja soivat vierailut omaisten luona Keuruun pappilassa ja ulkomaiset kongressimatkat.