Lehtori Anja Iiris Aalto syntyi Viipurissa 22.12.1924 ja kuoli Tampereella 24.5.2021.

Anjan lapsuuden ja nuoruuden koti oli historiallisessa Viipurin linnassa, sillä perheen isä oli armeijan palveluksessa. Linnan vallit olivat lapsuuden rakkaita leikkipaikkoja. Talvisodan alta perhe muutti Lahteen. Anja toimi lottana mm. Ivakissa ja rintamalottana Karjalan kannaksella. Anja pääsi ylioppilaaksi 1944 ja valmistui 1947 Helsingin yliopistosta pääaineena suomen kieli ja kotimainen kirjallisuus. Kielellinen lahjakkuus oli perheen perintöä.  Valmistuttuaan hän työskenteli Sanakirjasäätiössä amanuenssina, mutta siirtyi 1950 opettajan uralle.

Anja Aallon ensimmäinen opettajan paikka oli Aitoon kotitalouskeskikoulu (Anna Tapion koulu) ja sen jälkeen Äänekosken yhteiskoulun kautta ura jatkui Tampereen tyttölyseossa  (Tipulassa) ja Tampereen lyseon lukiossa. Anja Aalto toimi myös ylioppilastutkintolautakunnan apujäsenenä yli 20 vuotta. Eläkevuosina Anja toimi Turun birgittalaisluostarissa suomen kielen opettajana.

Kotikasvatuksen liitto valitsi 1994 Anna Kihlströmin Vuoden opettajaksi. Haastattelussa hän kertoi kouluajoistaan: ”Koulumuistoni alkavat Tampereen tyttölyseosta, jossa oli opettaja, joka mullisti meidän tyttöjen maailmankuvan. Hän kuunteli ja oli kiinnostunut. Hänelle emme olleet vain pulpetissa istuvia olioita vaan persoonallisuuksia. Hän oli kuin helmenkalastaja, joka löysi jokaisesta oppilaasta helmen.”

Tämä opettaja oli Anja Aalto. Oppilaat tulivat Anjalle läheisiksi, sillä hän toimi heidän parissaan muulloinkin kuin oppituntien aikana. Anja toimi Äänekosken yhteiskoulun raittiusyhdistyksen kuraattorina ja Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton (SONR:n) puheenjohtajana. Anjaan vaikuttivat syvästi maassamme järjestetyt ensimmäiset rippikoululeirit ja Irja Kilpeläinen oli hänelle arvostettu esikuva.
 
Anja Aalto toimi valtakunnallisessa Suomen Valkonauhaliitossa luottamustehtävissä yli 30 vuoden ajan. Anjalla oli myös muita pitkäaikaisia kirkollisia luottamustehtäviä sekä Äänekoskella että Tampereella ja hän toimi useissa kristillisissä järjestöissä. Anjalle läheisiä asioita olivat myös lähetystyö ja kansainvälisyyskasvatus.  Anjalle myönnettiin 1993 Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki ja hänet kutsuttiin Suomen Valkonauhaliiton kunniapuheenjohtajaksi 1995. Anjan kotiyhdistys oli 1902 perustettu Tampereen Valkonauha ry.

Anja Aalto valittiin Valkonauhan maailmanliiton Baltian kenttätyöntekijäksi 1989. Kansainvälisissä keskusteluissa oli noussut esille muuttumassa ollut maailmanpoliittinen tilanne.  Sen nähtiin tarjoavan mahdollisuuksia aloittaa valkonauhatyö uudelleen maissa, joissa se oli jäädytetty rautaesiripun myötä. Anja hallitsi viron kieltä, ja hänellä oli hyvä tuntemus maan kulttuurivaikuttajiin. Työ tuotti tulosta ja Viron uuden Valkonauhan (Valge lint) perustava kokous oli 1992.

Anja Aalto toimi 30 vuotta Kotimaa-lehden pakinoitsijana nimimerkillä Amica kirjoittaen 367 pakinaa ja saman lehden kirjallisuusarvostelijana neljännesvuosisadan.

Anjan lähipiiriin muodosti veljesten lapset perheineen, mutta hänellä oli myös laaja kansainvälinen ystäväpiiri. Kesäkuukaudet Anja vietti suvun keskellä rakkaassa kesäpaikassaan, Puruveden niemekkeessä sijaitsevassa, Rekiniemessä.

Anja siunattiin 11.6. lähimpien läsnä ollessa. Siunaavan papin, Reinon, sanoin: ”Olemme valmiit jättämään Anjan turvallisesti Taivaallisen Isämme käsiin kiittäen kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet yhdessä jakaa ja vastaanottaa vuosikymmenten aikana”.