Saloisten vanhainkoti (Saloinen liitettiin vuonna 1973 Raahen kaupunkiin) oli entisinä aikoina vanhusten oikea koti. Joku asui vanhainkodissa kymmeniä vuosia.

Saloisten vanhainkodissa asusteltiin kodinomaisesti vielä 1970-luvulla. Asukkaat olivat enimmäkseen omatoimisia. Joidenkin asukkaiden kunto oli huono, mutta yhtään muistisairasta vanhainkodissa ei asunut. Asukkaat saivat liikkua vapaasti oman kuntonsa mukaan.

Kesäisin iso pihamaa oli asukkaiden kesäparatiisi. Pihalla paistateltiin auringossa, istuskeltiin vanhan koivun juurella, kuunneltiin pääskysten viserrystä, pelattiin pallopelejä ja nautittiin teatteriesityksistäkin. Vieraita kävi ja heitä odotettiin. Tänään piti lasten tulla käymään vai oliko se ehkä huomenna tai sittenkin ylihuomenna. Joskus kuitenkin.

Syksyisin asukkaat poimivat metsistä puolukoita ja mustikoita ja omista marjapensaista viinimarjoja. Marjat säilöttiin talven varalle.

Teuvalta Saloisiin

Teuvalta kotoisin oleva Maila Raappana kertoo, että hän oli kyläilemässä Saloisissa setänsä Reino Muotion luona, joka työskenteli Saloisten vanhainkodissa työnjohtajana, kun hän sai tietää, että siellä oli hoitajan paikka auki. Hän jätti hakemuksen. – Minä olin työskennellyt hoitajana sekä Teuvan vanhainkodissa että vanhainkodin yhteyteen rakennetulla sairausosastolla, hän kertoo. Takana olivat alan opinnot. Hän sai työpaikan. Elettiin 1970-luvun alkua.

Kun vanhainkodin johtaja Julkunen siirtyi sosiaalitoimen palvelukseen, Mailalle tarjottiin johtajan paikkaa.

Johtajan lisäksi vanhainkodissa työskenteli keittäjä ja puolen kymmentä hoitajaa vuorotyössä, koska asukkaille tarjottiin ympärivuorokautinen hoito. Maila muistelee, että johtajan tehtävät olivat moninaiset: hän jakoi lääkkeet, hoiti juoksevat asiat ja piti yhteyttä sosiaalitoimeen. Vanhainkodissa oli vajaat 20 paikkaa. Asukkaat asuivat joko neljän, kahden tai yhden hengen huoneissa. Asukkaat tulivat sosiaalilautakunnan kautta. Vanhainkotiin tultiin, kun kotona ei enää pärjätty. Vanhusten lisäksi vanhainkodissa asui kehitysvammaisia. – Yhteiselo sujui ilman ongelmia, Maila huomauttaa. Vanhainkoti oli kotina monille kymmeniäkin vuosia.

Eipä näitä asumisvuosia ole tärkeä muistaa. Eräskin ikinuori mummu muisteli lehtijutussa, että hän on vain neljänkymmenen vanha. Ja sehän on parhaita vuosia ihmisiässä.

Hyväkuntoiset asukkaat osallistuivat talon töihin auttaen keittäjää ja talonmiestä. Erityisesti Maila muistaa kuuromykän Kalle Siniluodon. Hän oli vanhainkodin joka paikan höylä. Hän auttoi kaikkia ja puuhaili koko ajan jotakin. Hän ei turhia jaaritellut, vaan tarttui ripeästi työhön kuin työhön, leikkasi kesäisin nurmikot, teki talvisin lumitöitä, kuskasi roskat roskikseen.

Vanhainkodissa järjestettiin kaikki kirkkovuoden juhlat. Usein vierailulle saatiin joku esiintyjäryhmä joko soittajia tai laulajia.

Maila kertoo, että vanhainkodin navetassa pidettiin muutamaa lammasta vielä silloin kun hän aloitti siellä työt. Muuten maataloudesta ja omavaraistaloudesta oli jo luovuttu.

Virkeä eläkeläinen

Mailan eläkepäivät koittivat 1990-luvulla. – Minä olen ollut eläkkeellä kolme vuosikymmentä, hän laskeskelee. Hän kertoo viihtyvänsä kotona. Pihaa on ollut mukava kuoputella. – Nyt olen jättänyt sen vähemmälle.

Käsitöitä hän on aina tehnyt paljon eikä vieläkään osaa istua jouten. Neulepuikot kilkattavat entiseen tahtiin. Kotityöt hoituvat yhdessä Vilhon kanssa ilman ulkopuolista apua.

Maila Raappana

o.s. Muotio, s. 1929 Teuvalla

toiminut hoitajana Teuvan vanhainkodissa ja sen yhteyteen rakennetulla sairausosastolla

puoliso: Vilho

1 lapsi, 2 lapsenlasta

1970-luvulla Saloisten vanhainkotiin hoitajaksi ja toimi sitten myös johtajana

pääsi 1990-luvulla eläkkeelle

työvuosista on jäänyt hyviä muistoja

kävi työväenopiston käsityöpiireissä tekemässä monenlaisia käsitöitä

käsityöpiirit olivat myös sosiaalisen kanssakäymisen paikkoja

tekee edelleenkin käsitöitä, kun ei osaa olla jouten

pihalla kuoputtaminen on ollut mieluista, nyt jäänyt vähemmälle

Maila ja Vilho asuvat kotona ilman ulkopuolista apua