Murtolan tilan omistajille Selim Rydmanille (1872-1945) ja Helmi Lindénille (1876-1906) syntyi kolme tytärtä, joista vanhin Gertrud (Kerttu) Elisabeth syntyi 2.4.1898 Kiikassa, keskimmäinen kuoli yksivuotiaana. Selim Rydman solmi uuden avioliiton Tyyne Tillin kanssa vuonna 1908. Selimillä ja Tyynellä oli viisi tytärtä, joista yksi kuoli neljävuotiaana. Poikia oli kaksi, joista vanhempi kuoli kaksiviikkoisena. Murtolan tilan viljelyä jatkoi Selim Rydmanin jälkeen hänen poikansa Risto Rydman.

Onnellinen lapsuus

Rydmanin perhe kuului arvostettuun kartanonomistajasukuun. Kertun koti oli varakas. Lapsuus oli huoletonta aikaa. Sitä varjosti vain äidin varhainen kuolema. Kerttu kävi Tyrvään yhteiskoulun vuosina 1908-1916. Kouluvuodet sattuivat sortokauden aikaan. Koulussa opetettiin myös venäjän kieltä. Oppilaille jäi mieleen venäjänkielisiä lauluja, joita Kerttu muisti vielä vanhoilla päivillään. Kertulla oli kaunis altto lauluääni ja varma sävelkorva. Kouluaikoinaan hän lauloi kuorossa ja jatkoi tätä harrastusta aikuisena. Kouluajoilta on peräisin myös runonlausuntaharrastus. Hänen jäämistössään oli useita vihkoja, joihin oli kauniilla käsialalla kirjoitettu runoja. Hän omisti paljon runokirjoja. Iäkkäänäkin hän lausui pitkiä mielirunojaan ulkomuistista.

Maatalousharjoittelija Jarl Sovio

Jarl Sovio (1892-1940) kuului raahelaiseen laivanvarustajasukuun. Hän toimi aluksi liikemiehenä Raahessa, mutta kiinnostui maanviljelyksestä ja perehtyi alaan maa- ja karjatalousharjoittelijana Etelä-Suomessa. Harjoittelupaikkoja olivat Lindön kartano Tenholassa, Svännin kartano Tyrväällä ja Vanhakylän kartano Järvenpäässä. Kun nuorten tiet kohtasivat, ja Kertun vanhemmat tutustuivat Jarl Sovioon, he pitivät Kertun ja Jarlin avioliittoa toivottavana. Jarl oli komea ja varakas. Kerttu ja Jarl vihittiin Tyrvään kirkossa 24.6.1917. Jarl oli päättänyt antautua maanviljelijäksi, vaikka harjoittikin vielä liiketoimia. Pariskunta hankki jo kihlausaikana kalustoa, taloustavaroita ja tekstiilejä uuteen kotiinsa, joka perustettiin ensin Raaheen. Perhe asui Rantakatu 36 yläkerrassa. 

Marttalan tila Kopsassa

Etsittyään sopivaa maatilaa Jarl päätyi ostamaan 91 hehtaaria käsittävän Marttalan tilan Raahen naapuripitäjästä Pattijoelta Kopsan kylästä. Hän ryhtyi määrätietoisesti kehittämään ja laajentamaan maatilaa. Vuonna 1919 valmistui uusi ja ajanmukainen navettarakennus. Seitsemän huonetta käsittävä päärakennus remontoitiin. Eläimiä oli paljon: lehmiä, vasikoita, sikoja sekä sonneja. Tilalla oli myös kaksi hevosta. Tila työllisti viisi ulkopuolista työntekijää: lastenhoitajan, sisäkön, karjakon ja kaksi renkimiestä.

Jarlille suku oli hyvin tärkeä. Hänen äitinsä Rosa Sovelius oli keskeinen hahmo poikien ja heidän perheidensä elämässä. Uudenvuoden päivällisille Marttalaan sukua saapui hevosilla. Vuoden 1919 uudenvuoden päivän päivällinen oli koettelemus nuorelle Kertulle. Uutena perheenjäsenenä hänen emännäntaitonsa olivat erityisen tarkkailun kohteena eikä hän ollut aikaisemmin järjestänyt suuria päivällisiä.

Kopsan vuosina pariskunnalle syntyi kuusi lasta. Talon palvelijat olivat lapsille läheisiä, kuin perheenjäseniä. Kerttu oli hento, pienikokoinen ja avulias nainen. Hänellä oli aina kädet täynnä työtä. Hän hoiti koko talouden sekä tilan suuren kasvimaan, jossa kasvatettiin salaattia, pinaattia, tomaatteja ja kurpitsoita. Hän piti huolen, että kellari täyttyi syksyin säilykkeistä. Lapset muistavat erityisesti mesimarjahillon, jota valmistettiin runsaasti, koska näitä marjoja oli hyvin saatavilla. Mesimarjoja kasvoi peltojen ojanvarsilla. Hillon valmistaminen oli työlästä, sillä jokaisesta marjasta oli poistettava kanta saksilla.

Hyötypuutarhan lisäksi Kertulle olivat tärkeitä talon kukkaistutukset. Hän kantoi suurta huolta Vammalasta, kotiseudulta tuoduista sinivuokoista, tammesta ja kylmälle arasta Mustialan ruususta. Sinivuokot levisivät myös naapurin puolelle suurena mattona. Kerttu oli hyvin taloudellinen ja säästäväinen. Kotona ommeltiin lasten vaatteet niin pitkälle kuin se oli mahdollista ja kudottiin villapuseroita, sukkia ja lapasia.

Kopsan kylällä Soviot toimivat piirikirjaston johtokunnassa, Kerttu kuului kansakoulun johtokuntaan. Molemmat kuuluivat maamiesseuran paikallisosastoon. Viikonloppuisin Kerttu muonitti Marttalaan suojeluskuntaharjoituksiin tulleita. Kerttu kuului Lotta Swärd -järjestöön toimien Kopsankylän yhdistyksen puheenjohtajana. Hän olisi mielellään käynyt kirkossa, mutta sinne oli matkaa 14 kilometriä. Joulukirkkoon perhe meni aina yhdessä. Jarl Sovio oli mukana veljensä Bertil Sovion johtaman Johan Lang Oy:n osakas. Hän oli taannut suuren lainan kiinnittämällä Marttalan tilan. Yritys teki konkurssin vuonna 1933. Soviot menettivät tilan irtaimistoineen. Pakkohuutokaupassa 16.2.1937 myytiin muun muassa 6 lehmää, nuorta karjaa, 2 hevosta, huonekaluja, olkia ja perunoita. Marttalan menetys oli valtava isku Sovioille.

Maatila Arkkukarista

Kesällä 1937 Jarl hankki perheensä uudeksi kodiksi maatilan Saloisten Arkkukarista. Rakennukset olivat tyydyttävässä kunnossa, mutta remonttiakin oli tehtävä. Elämä asettui vähitellen uomiinsa uudessa kodissa. Mutta 30. marraskuuta 1939 alkanut sota sotki perheen elämän. Jarl lähti rintamalle ja kaatui 2.2.1940 Kuhmon Lentiirassa. Perheen Paavo-poika (s. 1923) lähti vapaaehtoisena sotapalvelukseen vuonna 1941. Hän kaatui Käkisalmessa 22.8.1941. Soviot olivat ensimmäisen sukupolven maanviljelijöitä. Jarlin lisäksi maahenkisiä olivat lapset Eila ja Paavo. Kerttu, kartanon tytär, oli kiinnostunut suuremmista puitteista kuin perheen omistama tila tarjosi. Jorma-pojan (s. 1919) palattua sodasta, olisi ollut itsestään selvä ratkaisu, että hän olisi jatkanut tilanomistajana. Hän ei kuitenkaan halunnut maanviljelijäksi. Jos Kerttu olisi pitänyt maatilan, hän olisi joutunut turvautumaan kokonaan vierastyövoimaan. Näissä olosuhteissa jäi ainoaksi ratkaisuksi tilan vuokraaminen. Kerttu ryhtyi tilan vuokrauksen toteuduttua Raahen Seudun Osuuskaupan Arkkukarin myymälän myymälänhoitajaksi vuonna 1946. Työ oli uusi eikä hänellä ollut siihen koulutusta. Vastuu liikkeestä painoi raskaana. Myymälän asunto oli pieni ja kylmä. Myymälänhoitajalle ei juuri jäänyt omaa aikaa. Liikkeen sulkemisen jälkeenkin tuli asiakkaita ja monenlaisia tilityksiä piti hoitaa. Monet elintarvikkeet olivat vielä kortilla ja kuponkien laskeminen oli melkoinen urakka. Tämä oli Kertulle vain väliaikainen ratkaisu.

Muutto Raaheen

Vuonna 1948, kun maatila oli myyty, Kerttu osti Velkaperältä, Lankilankatu 8, omakotitalon. Hän hankki toimeentulon parin vuoden ajan tuomiokunnan tuomarin puhtaaksikirjoittajana. Vuonna 1950 hänet valittiin Raahen seminaarin kanslistin virkaan. Tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1967 asti, jolloin hän pääsi eläkkeelle. Tullessaan töihin seminaariin hän tunsi jo ennestään joitakin oppilaitoksen opettajia. Ystäväpiiri laajeni niinä vuosina, jotka hän työskenteli siellä. Seminaarin opettajissa ja opiskelijoissa oli satakuntalaisia, jotka hän kutsui ainakin kerran vuodessa vierailulle, jonka kuluessa nautittiin kotimaakunnan herkkuja ja esitettiin kotiseutuun liittyvää ohjelmaa. Vuonna 1969 hän myi omakotitalon ja osti rivitaloasunnon Lehmirannankadulta. Kerttu toimi aktiivisesti useissa yhdistyksissä. Hän osallistui Raahen Marttayhdistyksen, Mannerheimin lastensuojeluliiton, Pelastakaa lapset ry:n ja Punaisen Ristin toimintaan. Kaatuneiden omaisten Raahen paikallisosassa hän ahkeroi sihteerinä lähes 30 vuotta. Hänelle on myönnetty Kaatuneiden omaisten ansiomerkki ja kultainen ansiomerkki. Kertulla oli myös kunniamerkit Vapaudenristi 4 ja Suomen Valkoisen Ruusun Ritarimerkki. Jäsenyys Raahen Laulu -kuorossa vuodesta 1948 alkaen oli hänelle mieluinen harrastus. Aina kun aikaa jäi, hän piti vireillä lukuharrastustaan. Lähimpänä häntä olivat elämäkerrat ja romaanikirjallisuus. Käsityöharrastus jatkui aivan viimeisiin elinvuosiin saakka, jolloin syntyi lukemattomia puuvillaisia virkattuja pölypyyhkeitä. Lapsille ja lastenlapsille hän kirjaili lakanoita ja pyyheliinoja. Hän huolehti hyvin terveydestään, mikä selittänee pitkän elinkaaren. Hän oli 94-vuotias kuollessaan 5.6.1992.