Celestine Vita-Buba on syntynyt Kongon pääkaupungissa Kinshassa vuonna 1949. Perheessä oli kuusi poikaa ja kaksi tyttöä, joista Vita-Buba oli vanhin. Vita-Buba kuvaileekin olleensa kuin yksi pojista. Hän oli energinen lapsi, joka piti lukemisesta ja opiskelusta. Perheen isä oli muusikko ja äiti toimi myyjänä torilla.

Kongossa aloitetaan peruskoulu seitsemänvuotiaana kuten Suomessakin ja peruskoulu kestää kuusi vuotta. Tämän jälkeen Celestine Vita-Buba jatkoi kuusivuotisen lukion, josta neljä vuotta on jo erikoistumisopintoja. Vita-Buba erikoistumisaineet olivat pedagogia ja psykologia.

Yliopistossa Celestine Vita-Buba jatkoi samoja aiheita ja otti lisäksi englannin kielen, koska halusi englannin opettajaksi. Neljän yliopistovuoden jälkeen Vita-Buba valmistui vuosikurssinsa priimuksena ja sai stipendin opiskelemaan vuodeksi Belgiaan, Kongon entiseen siirtomaavaltaan.

Monsin yliopistossa Celestine Vita-Buba opiskeli didaktiikkaa ja visuaalisia opetusmenetelmiä kielten opetuksessa. Belgiassa opetus oli eri tavalla tieteellistä, teknistä. Vita-Buba olisi mielellään jäänyt Belgiaan, mutta taloudellisesti se ei ollut mahdollista. ”Kongo odotti minua”, toteaa Vita-Buba suomeksi.

Kongoon palattuaan Celestine Vita-Buba ryhtyi lukion opettajaksi. Opettamiskokemusta oli jo pitkältä ajalta, sillä osana opintoja Vita-Buba oli toiminut opettajaharjoittelijana jo lukioajoista alkaen. Opetus aloitettiin nuoremmista lapsista ja vähitellen siirryttiin vanhempiin lapsiin ja nuoriin. Lukiossa Vita-Buba opetti englantia ja paikallista kieltä lingalaa sekä Afrikan kulttuuria. Vita-Buban päättötyökin käsitteli sitä, miten opettaa tehokkaasti englantia lingalankielisille. Vita-Buba nautti opettajan työstä ja jatkoi siinä 20 vuotta. Hän olisi halunnut jatkaa tehtävässä pitempääkin, mutta asiat menivät toisin.

Viimein joulukuussa 2008 perhe pääsi Suomeen, Joensuuhun, missä odotti kalustettu asunto. Elämiseen sai rahaa, joskin liian vähän. Celestine Vita-Buba hämmästeli sitä, kuinka kaikki oli valmiina heitä varten, vaikkeivät he itse olleet tuota pohjaa rakentaneet. Kokemuksen jälkeen Vita-Buba takoi lapsilleen, että näiden on kouluttauduttava, mentävä töihin ja maksettava veroja, jotta he voivat vuorostaan auttaa toisia.

Joensuussa olo oli rauhallista ja hyvää, joskin kylmyys ja rasismi välillä harmittivat. Vuoden kuluttua perhe siirtyi Helsinkiin, mikä sopi perheelle paremmin. Celestine Vita-Buban kaikki kolme aikuista lasta ovat opiskelleet tai opiskelevat yhä. Lapsenlapsia on kolme.

Monika-Naiset liiton toimintaan Celestine Vita-Buba tuli vuonna 2011. Hänet ohjattiin työelämävalmennukseen MoniNaisten Tilaan, mihin hän sittemmin työllistyi palkkatukityöhön asiakaspalveluun. Vita-Buba piti työpaikasta ja sen ilmapiiristä. Myöhemmin hän sai apua työllistymiseen myös Osaavat naiset -hankkeesta ja on työskennellyt hoitokodissa ja palvelukeskuksessa.

Tällä hetkellä Celestine Vita-Buba on vastoin tahtoaan eläkeläinen. Hän on terve ja koulutettu ja haluaisi työskennellä iästään huolimatta. Vaikka Vita-Buba kuvailee elämäänsä hyväksi, hän suree sitä, että kongolaista tutkintoa ei hyväksytä Suomessa, vaan korkeasti koulutettua kohdellaan kuin tällä ei olisi mitään koulutusta.

Celestine Vita-Buba myös kokee, että ikää tuijotetaan työllistymisen suhteen liikaa, eikä tietynikäiselle esimerkiksi nähdä kannattavana opettaa uutta ammattia, vaikka tämä olisi halukas ja kyvykäs oppimaan ja tekemään työtä. Vita-Buba ei pidä järkevänä sitä, että ihminen laitetaan vain odottamaan pienen eläkkeensä saapumista.

Kun Celestine Vita-Buba ei saa työskennellä palkalla, hän työskentelee palkatta. Hän käy kahdesti viikossa MoniNaisten Tilassa vahtimassa lapsia suomen kielen kurssien aikana. Täten hän mahdollistaa naisille keskittymisen kielenopiskeluun ja voi siten tukea, jos ei omaa, niin ainakin toisten työllistymistä. Vita-Buba haluaa rakentaa hyvää.

Monika-Naiset liiton toiminnassa Celestine Vita-Buba on osallistunut myös monenlaiseen kulttuuritoimintaan ompelu- ja kokkauskursseista alkaen. Mukana on usein myös naisten lapsia. Välillä monikulttuurisissa tiloissa on vietetty yhteistä aikaa joka päivä. Vita-Buba kuvailee toimintaa tehokkaaksi kulttuurikoulutukseksi. Naiset Kiinasta, Thaimaasta, Irakista, Afganistanista, Nigeriasta ja lukuisista muista maista ympäri maailmaa keskustelivat, kävivät läpi maidensa tapoja ja kokkasivat toistensa perinteisiä ruokalajeja. Naiset opettivat toinen toisilleen sukkien ja kaulaliinojen neulomista ja suomen kieltä. Kaikki eivät osanneet alussa lukea tai kirjoittaa tai matematiikan perusteita. Yli 50-vuotiaille naisille perustettiin oma kerho, mutta sinne tulivat nuoretkin. Yhdessä tehtiin retkiä ja käytiin näyttelyissä.

Lapsuudessaan Celestine Vita-Buba haaveili hyvästä koulutuksesta ja työstä sekä rikkaasta miehestä. Lapsia hän halusi vain vähän, mitä neljä lasta hänestä onkin. Suuri perhe on kallis ja hankala ylläpitää, vaikka Kongossa suku osallistuukin lasten hoitoon huomattavasti enemmän kuin Suomessa on tapana. Omille lapsilleen hän toivoo hyvää elämää, naimisiin menoa, hyvää työtä sekä lapsia.

Celestine Vita-Buba ja Tiiu Holappa palkittiin lokakuussa 2015 vuosittain Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:n myöntämällä Vuoden isovanhempi -palkinnolla tekemästään vapaaehtoistyöstä maahanmuuttajanaisten ja -lasten hyväksi.

Celestine Vita-Buba on pyrkinyt omaksumaan kustakin tuntemastaan kulttuurista sen, mikä siinä on hyvää. Suomessa hän pitää hyvänä koulua sekä lasten itsenäisyyttä. Kaikesta ei tarvitse koko ajan huolehtia, vaan voi luottaa siihen, että lapset ovat kunnossa ja pärjäävät.

Huonona suomalaisessa kulttuurissa Vita-Buba pitää kuitenkin sitä, ettei lapsia opeteta tekemään töitä kotona, vaan vanhemmat maksavat lapsilleen jopa kotitöiden tekemisestä. Lapsia ei myöskään saa komentaa, kun nämä tekevät väärin. Vita-Buban mielestä äidin pitäisi saada sanoa lapselleen, vaikka huoneen siisteydestä, jotta tämä oppii siitä itse huolehtimaan.

Celestine Vita-Buba myös kokee, että Suomessa avioliitot ovat kovemmilla kuin Kongossa, jossa koko suku osallistuu lasten kasvattamiseen. Erityisesti miesten asemaa Vita-Buba pitää tässä asetelmassa melko heikkona, kun naiset eivät ole taloudellisesti riippuvaisia miehistään.

Kongosta Celestine Vita-Buba kaipaa erityisesti iloisia ja hymyileviä, toisilleen puhuvia ihmisiä. Hakaniemen afrikkalaiseen kirkkoon voi kuitenkin kuukausittaiselle yhteiselle ehtoolliselle saapua satakin kongolaista. Yhteinen toiminta voimauttaa.