Pirteä eläkeläinen Meeri Larsson (s. 1930 o.s. Tuokko) asuu vuonna 2006 näköalapaikalla Raahessa Pekkatorin kulmalla rakennuksessa, jonka me raahelaiset tunnemme Kiesvaaran talona. Jotkut kutsuvat sitä ”Fiiojen taloksi”, koska siellä asuu kolme Raahen Fiian hatulla palkittua naista: Meeri Larsson (Fiia v. 1998), Maj Fekete (Fiia v. 2000) ja Kerttu Husu (Fiia v. 1992).

Meeri on kolmen lapsen äiti ja viiden lapsenlapsen mimmu, ei siis mummi. ”Kun nuorinta lapsenlastani opetettiin sanomaan ”mummi”, hän käänsi sanan itsepäisesti aina ”mimmuksi” ja niin kaikki alkoivat kutsua minua tällä nimellä”, Meeri nauraa.

Eläkepäiviään viettävä kielten opettaja sanoo olevansa ikuinen opistolainen. Häntä voisi kutsua hyvin vaikka Raahe-opiston ”äidiksi”, niin pitkän uran hän on opistossa tehnyt sekä opettajana että apulaisrehtorina – ja nyt eläkevuosinaan vielä opiskelijanakin.

Kaksi kotimaata

Meeri on sukujuuriltaan karjalainen. Nuori Tuokon pariskunta, Jukka ja Maria, muutti Sortavalasta Ala-Härmään Jukan päästyä rakentamaan Härmän parantolaa. Heidän siellä asuessaan Maria synnytti esikoisensa ja Meeri-tyttönen merkittiin kirkonkirjoihin Ala-Härmässä.

Tuokot siirtyivät työn perässä paikkakunnalta toiselle useita kertoja. Perhe asui Tikkurilassa silloin, kun Meeri oli oppikouluikäinen. Hän kertoo tuohon aikaan harkinneensa sairaanhoitajan tai opettajan ammattia. Sairaanhoitajaksi hän olisi ollut omasta mielestään liian heiveröinen, joten hän pyrki Helsingin opettajakorkeakouluun.

”Sain koulutuspaikan Oulusta, kun en mahtunut Helsinkiin”, hän muistelee ja sanoo, ettei halunnut lähteä Ouluun asti opiskelemaan, mikä Meeri Larssonista itsestäänkin kuulostaa nyt huvittavalta, mutta silloin Oulu tuntui kaukaiselta paikalta. Niinpä hän sitten aloitti opinnot Helsingin yliopiston kielitieteen laitoksessa ja valmistui kielten opettajaksi vuonna 1959.

”Tämä oli hyvä valinta, johon osittain vaikuttivat Tanskassa sotalapsena vietetyt vuodet”, Meeri Larsson kertoo ja lisää, että hänellä on sotalapsi-ajasta erittäin hyvät muistot. Hän on pitänyt tiiviisti yhteyttä Tanskan perheeseensä: hän soittelee Tanskaan usein ja kirjeenvaihto jatkuu vilkkaana. Larsson sanookin, että Tanska on hänelle kuin toinen kotimaa. Viime syksynäkin hän vietti siellä pari viikkoa. Tanskan perheensä lisäksi hän kävi tapaamassa tuttujaan Lögstörissä, Raahen ystävyyskaupungissa.

Ikuinen opistolainen

Meeri Larsson kertoo lopettaneensa jo opiskeluaikanaan työväenopistossa ruotsin kielen ryhmiä sekä suomea ruotsinkielisille. Kun nuori Larssonin perhe muutti Lahteen vuonna 1959, Meeri Larsson sai kielten opettajan paikan Harjulan setlementtiopistossa.

Haastattelua tehdään äitienpäivän (vuonna 2006) lähestyessä ja Meeri Larssonkin sanoo miettineensä äitiyttään. ”Kun asuimme Lahdessa, olin päivät kotona ja kun Jussi tuli töistä, minä lähdin opistoon opettamaan. Näin lapsia ei tarvinnut koskaan kuljettaa päivähoitoon”, hän toteaa. Samoin jatkui myös Raahessa, jonne perhe muutti keväällä 1964, kun Jussi Larsson valittiin Raahen kaupungininsinööriksi. Aluksi Larsson opetti ruotsia silloisessa seminaarissa, mutta pystyi sielläkin järjestelemään tunnit iltapäiviksi.

”Vaikka olen ollut iltaisin paljon poissa kotoa, lapseni vakuuttavat, etteivät ole siitä joutuneet kärsimään. Olinhan aamuisin kotona lähettämässä heitä kouluun ja vielä koulupäivän päättyessäkin olin kotosalla”, Meeri Larsson kertoo.

Meeri Larssonin pitkä ura Raahen työväenopistossa, nykyisessä Raahe-opistossa, alkoi vähitellen. Aluksi hän toimi tuntiopettajana ja sitten ensimmäisenä vakituisena opettajana. Tällä hetkellä Raahe-opistossa työskentelee kolme vakituista opettajaa.

”Erittäin iloinen olen siitä, että sain olla järjestämässä peruskoulu- ja lukio-opetusta heille, jotka olivat käyneet kansakoulun ja halusivat aikuisena täydentää peruskoulutustaan”, Larsson  iloitsee ja kertoo, että moni aikuisopiskelija sai valkolakin päähänsä noina vuosina.

Meeri Larssonin mielestä on todella hienoa, että meillä Suomessa on tällainen työväenopistojen ja kansalaisopistojen verkosto. Sadoille ja taas sadoille ihmisille opintopiirit antavat mahdollisuuden esimerkiksi kielten opiskeluun, kädentaitojen kehittämiseen tai taiteen harrastamiseen. Opintopiireissä syntyy kuin itsestään me-henki ja opiskelijat muodostavat sosiaalisia verkostoja, joista heille on iloa ja hyötyä. 

Raahen kaupunki myönsi Meerille Pro Raahe -mitalin nro 26 vuonna 1997. Hänen elämänkaarensa päättyi 29.7.2023.

”Meeri luki paljon aina kuolemaansa saakka. Lukulamppu on nyt sammunut. Se valo ja lämpö, mikä pienestä naisesta heijastui, säilyy muistoissa.” (Eija Huusari v. 2023).