Eveliina Ala-Kulju oli yksi niistä 19 uraauurtavasta naisesta, jotka valittiin vuonna 1907 ensimmäiseen eduskuntaan.  Hän oli syntynyt syksyllä 1867 köyhän lehtimäkeläisen kiertokoulunopettajan Isak Ojalan perheeseen, jossa jouduttiin nälkätalvena syömään pettua. Perhe kuului heränneisiin ja lapset saivat vahvasti uskonnollisen kasvatuksen. Teräväpäinen tyttö kävi pari vuotta kansakoulua ja suoritti kuusiviikkoisen kiertokoulunopettajan kurssin. Vuonna hän sai 1887 työpaikan Karstulasta.

Vuosi Amerikassa

Kolme vuotta myöhemmin nuori kiertokoulunopettaja avioitui karstulalaisen Juho Poikosen kanssa. Pohjalaiseen tapaan mies lähti Minnesotaan ansaitsemaan talonrahoja. Eveliina jäi esikoistyttären kanssa Karstulaan, mutta kun tytär kuoli ja aviomieskin oli sairastunut keuhkotautiin ankarissa siirtolaisoloissa, Eveliina Poikonen matkusti vuonna 1893 sairaan miehensä luo Amerikkaan ja lähetti hänet viimeisillä rahoillaan kotiin. Itse hänen oli jäätävä ansaitsemaan vielä omia matkarahojaan.

Aviomies kuoli Suomeen päästyään. Eveliina, joka oli synnyttänyt Amerikassa toisen tyttären, elätti itsensä ja lapsensa pitämällä ruokalaa kaivostyöläisille. Hän perusti työmiehille sunnuntaikoulun ja teki valistus- ja raittiustyötä siirtolaisten parissa.

Uusperheen äiti

Palattuaan vuonna 1894 Suomeen tyttärensä kanssa leskiäiti sai työpaikan Kuortaneelta kaupanhoitajana. Kauppayhtiön esimiehenä toimi Aleksanteri Ala-Kulju, ison talon leski-isäntä, joka oli tunnettu kunnallismies. Vuonna 1897 Eveliina ja Aleksanteri Ala-Kulju avioituivat ja Eveliinasta tuli suurtalouden emäntä. Uusperheeseen kuului kahdeksan lasta aviomiehen entisestä liitosta. Ainoa yhteinen poika Reino Ala-Kulju syntyi vuonna 1898.

Emäntänä eduskunnassa

Ala-Kuljut olivat Kuortaneella tiiviisti mukana niin raittiusyhdistyksen kuin Kansanvalistusseuran ja Suomalaisen Puolueen toiminnassa. Kun puolue etsi ensimmäisiin eduskuntavaaleihin naisehdokkaita, taivuteltiin Eveliina Ala-Kulju ehdolle Vaasan läänin itäiseen vaalipiiriin. Hän olikin ainoa maalaistalon emäntä, joka tuli valituksi keväällä 1907 ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan. Eveliina Ala-Kulju toimi Suomalaisen Puolueen kansanedustajana vuosina 1907-1909, 1914 ja 1917-1918.

Kansalaissodan jälkeen hänet valittiin vielä Kokoomuksen kansanedustajana itsenäisen Suomen ensimmäiseen eduskuntaan syksyllä 1918. Eduskunnassa Eveliina Ala-Kulju pyrki edistämään raittiusasiaa ja parantamaan naisten asemaa. Hän ehdotti mm. naisten avioitumisiän nostamista 18 vuoteen ja puolusti tarmokkaasti kieltolakiesitystä, jota vastustivat myös eräät hänen oman puolueensa mieskansanedustajat.

Vuonna 1912 Eveliina Ala-Kulju pestattiin Kotikasvatusyhdistyksen puhujaksi. Hän kiersi pitkin Suomea ja tuli tunnetuksi ankarana mutta vakuuttavana puhujana, joka sai kuulijansa vuoroin nauramaan ja vuoroin itkemään. Erityisen ankarasti Eveliina Ala-Kulju hyökkäsi perhettä hajottavaa epäsiveellisyyttä, juoppoutta, laiskuutta ja muita paheita vastaan. Hän julkaisi myös kasvatusaiheisia kirjoja kuten Siveellisestä kasvatuksesta (1917) ja Lapset ja vanhemmat (1921-1922).

Kansalaissodan jälkeen Eveliina Ala-Kuljun poliittinen kanta jyrkentyi entisestään. Hänen pojastaan Reino Ala-Kuljusta tuli 1930-luvulla äärioikeistolaisen Isänmaallisen Kansanliikkeen IKL:n kansanedustaja. Eveliina Ala-Kulju kuoli talvisodan jälkeen kesällä 1940.