Suomen ensimmäinen lentolupakirjan ja purjelentolupakirjan lentänyt nainen oli Vuokko Knuutila-Arni (1906-72).

Suojeluskuntain esikunnan 25-vuotias konekirjoittaja Helsingistä sai lentokoulutuksensa Sääski Oy:n siviililentokoulussa lentomestari Georg Jäderholmin oppilaana. Knuutila ilmoittautui lentokouluun syksyllä 1930, mutta säät olivat kehnot ja koulutus pääsi alkamaan vasta helmikuussa. Hän suoritti lentokokeensa ilmailuklubin edustajille seuraavana vuonna. Yleisö päivitteli tapahtumapaikan jäällä, että yksinkö se nainen tuolla lentää. Vuokko Knuutila sai ensimmäisenä naisena Suomessa lentolupakirjan, jonka numeroksi kirjattiin 265. Kone oli suksilla varustettu 120-hevosvoimainen, Siemens Halske –moottorinen ja kaksipaikkainen ”Sääski” K-SASB. Lentosatamana käytettiin Munkkiniemestä vuokrattua Kellosaaren rantaa.

Kun Vuokko Knuutila kertoi nauttivansa suuresti lentämisestä mutta pitävänsä suurta ja kömpelöä lentäjänhaalariaan liian hankalana, lentomestari lupasi rakentaa nosturin, jolla neitiä voidaan siirrellä paikasta toiseen. Vuokko kertoi kulkeneensa nöyrällä mielellä ”hangaarin kummituksena” ja kuunnelleensa kokkapuheita miehiltä, jotka eivät hevin suvainneet naisia harrastustaan pilaamassa. Lupakirja toi Vuokolle kuuluisuutta ja jopa naimatarjouksia, joista kaukaisin ja karuin tuli Amerikasta. Siinä ilmoitettiin, että kosijan nimi on William ja että tämä omistaa Ford-hopan ja pienen huvilan ja tienaa 75 dollaria viikossa. Naimatarjous oli voimassa puoli vuotta kirjeen päiväyksestä lukien, ja ainoa vaatimus oli, ettei Vuokko ryhtyisi filmialalle. Tarjous ei viehättänyt.

Vuokosta tuli sittemmin rouva Svanström, ja tällä nimellä hän sai 1935 suomalaisen moottorilentolupakirjan, jonka järjestysnumeroksi kirjattiin 13. Myöhemmin hän avioitui Paavo Arnin kanssa, ja heidän poikansa kastettiin Ilmailuklubin lahjoittamasta ”Lentäjätär-pokaalista”. Vuokko Knuutila-Arni suoritti 1937 ensimmäisenä naisena purjelennon C-tutkinnon ja sai seuraavana vuonna purjelentäjän lupakirjan numero 20.