Säveltäjä, runoilija ja taidemaalari Thora Vallenius o.s. Wahlström (1848-1915) syntyi Ruotsissa. Hän oli 1800-luvun lopulla Vaasan Soitannollisen Seuran kantavia voimia ja perustajajäsen. Avioiduttuaan baritoni ja taidemaalari Otto Valleniuksen kanssa oli muutto edessä aviomiehen kotiseudulle Kemin maalaiskuntaan. Männikkö-nimisessä kulttuurikodissa sävellettiin, maalattiin ja kirjoitettiin runoja.

Juuret Ruotsissa

Carolina Viktoria (Thora) Wahlström syntyi vuonna 1848 Svärtunassa nykyisen Nyköpingin alueella Ruotsissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Carolina Wilhelmina Wahlström o.s. Setterberg ja isä rakennusmestari Anders Petter Wahlström. Thora oli vanhin perheen neljästä tyttärestä. Perheen toiseksi vanhimmasta tyttärestä, Charlotte Constanzesta, (1849-1924) tuli taidemaalari.

Kun Thora oli kymmenvuotias, hänen äitinsä menehtyi. Isä solmi uuden avioliiton Maria Schagerströmin kanssa, mutta menehtyi puolen vuoden kuluttua. Thora jäi pikkusiskojensa kanssa asumaan äitipuolen luokse.
Vuodesta 1870 Thora oli kirjoilla Täbyssä Tukholman läänissä enonsa, tilanomistaja Johan Gustaf Setterbergin perheessä. Toinen eno, kaupungin- ja lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg (1812-1871) asui Vaasassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja hänet tunnetaan uuden Vaasan asemakaavan arkkitehtinä ja mm. hovioikeuden ja Vaasan kirkon suunnittelijana. Vuonna 2006 Carl Axel Setterberg äänestettiin merkittävimmäksi vaasalaiseksi kautta aikojen äänestyksessä, joka pidettiin Vaasan 400-vuotisjuhlavuonna.

Vuodet Vaasassa

Kun Thora oli 21-vuotias vuonna 1869, matkusti hän Vaasaan ja lähteiden mukaan vaikuttaisi eläneen hyväntekeväisyystoimija Marie Högdahlin (1837-1903) ja tämän puolison, kollegiasessori Anders Gustaf Högdahlin (1807-1887) perheessä siihen asti, kunnes meni naimisiin Otto Valleniuksen kanssa vuonna 1900. Högdahlinit vuokrasivat Tottisalmen kartanoa ja perheeseen kuului myös kasvattitytär Evelina Högdahl. Marie Högdahl jäi leskeksi vuonna 1888 ja sinä vuonna Thora muutti ”virallisesti” Suomeen. Hän sai Suomen kansalaisuuden seuraavana vuonna.  
Thora Wahlström oli Vaasan Soitannollisen Seuran kantavia voimia ja perustajajäsen. Seura oli perustettu vuonna 1878. Thora oli kehittämässä paikallista kuoro-, orkesteri- ja konserttitoimintaa.

Thora oli luultavasti ollut kihloissa Waldemar Solvinin kanssa, joka kuoli ennen häitä.

Asessorinrouva Marie Högdahl kuoli vuonna 1903 ja hän lahjoitti testamentissään omaisuutensa usealle taholle. Thora Vallenius sai elinaikanaan Högdahlin omaisuudesta korot. UUSI SUOMETAR, (9.10.1915 NO 275) uutisoi seuraavasti: ”asessorinrouva Högdahl…Hän lahjoitti nim. koko 300,000 mkaan nousevan omaisuutensa jaettavaksi erinäisten laitosten ja koulujen kesken Vaasassa, kuitenkin sillä ehdolla, että määrä toistaiseksi pidetään jakamatta ja korot siitä lankeavat vainajan kasvattityttärelle, rouva Thora Valleniukselle, s. o.Thora Vahlström, tämän elinaikana. Kun rouva V. tänä vuonna kuoli, on omaisuus nyttemmin jaettu osallisiksi tulleiden laitosten kesken…”

Vaasan vuosinaan Thora mm. keräsi arpajaisvoittoja orkesteritoimintaan. Vuonna 1894 Vaasassa pidettiin Kansanvalistusseuran kaksikieliset laulu- ja soittojuhlat, joita Thora oli järjestämässä. Hän kuului ns. koristusosastoon, jonka tehtävä oli pitää huolta juhlapaikkojen ja kaupungin kaunistamisesta sekä järjestää taidenäyttely.

Thora osallistui musiikin lisäksi myös muuhun vapaaehtoistoimintaan. Pohjalaisessa oli iso ilmoitus etusivulla, jossa mainostettiin vapaaehtoisen palokunnan hyväksi järjestetyistä arpajaisista. Ilmoituksessa oli lueteltu kymmenittäin naisia, rouvat ja neidit omana ryhmänä, jotka olivat luvanneet kerätä arpajaispalkintoja. Kirjoittajaa huvittaa tuo neitien ja rouvien erilliset ryhmät. Mitähän varten ne piti olla erillään? Thoran nimi oli mukana siinä neitiryhmässä. Naimisissahan hän ei vielä ollut.

Vaasassa oli vilkas ja monipuolinen musiikkielämä. Oopperalaulaja, säveltäjä ja kuvataiteilija Otto Valleniusta (1855-1925) pyydettiin Vaasan Soitannallisen Seuran kuorolaisten laulunopettajaksi vuonna 1896 ja hän jatkoi opettajana vielä seuraavanakin keväänä. Vallenius oli koulutettu laulaja ja suosittu. Otto Vallenius maalasi Thoran ja Marie Högdahlin muotokuvat Vaasassa ollessaan. Thora ja Otto esiintyivät yhdessä vuonna 1896 mm. Runebergin juhlassa, viihtyivät keskenään, rakastuivat toisiinsa.

Aviopuoliso Otto Vallenius

Åbo Underrättelser uutisoi heinäkuun numerossaan 1900, että neiti Thora Wahlström ja oopperalaulaja Otto Wallenius oli vihitty Kemissä 19. heinäkuuta 1900. Heidät vihittiin kotonaan Männikkö-huvilassa. Otto oli 45-vuotias ja Thora 52 vuotta.

Otto Vallenius tuli kulttuurikodista samoin kuin vaimonsa Thora. Otto oli kruununvouti Johan Constantin Walleniuksen (1800-1873) ja oululaisen kauppiaan ja laivurin tyttären Catharina (Carin) Margaretha Rambergin (1811-1874) nuorimmainen. Heidät oli vihitty 1832. Perheessä oli yhteensä kaksitoista lasta, joista nuorin kuoli kolmen kuukauden ikäisenä.

Tunnetuin Walleniuksen sisarusparvesta on oopperalaulaja ja taidemaalari Kemissä syntynyt perheen kuopus, suomea ja ruotsia taitava, Otto Vladimir (1855-1925). Otto Vallenius halusi sukunimensä kirjoitettavan asuun Vallenius. Hän oli konsertoinut ahkerasti mm. Tukholmassa Kuninkaallisen Oopperan solistina. Hän oli opiskellut laulua Pariisissa ja Milanossa sekä ollut kiinnitettynä oopperoihin Italiassa ja Kreikassa. Valleniuksen säveltämiä tai sanoittamia lauluja on säilynyt noin 40 kappaletta, joista suurin osa on Sibelius-museossa arkistoituna.

Sisaruksista vanhin Ingeborg (Inga) Malmström oli Kemin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja hän oli myös taidemaalari. Kittilässä vuonna 1846 syntynyt Ida Rosa Catharina Wallenius oli monilahjakas. Hän sävelsi, maalasi ja kirjoitti. Musiikki ja taide yhdisti perhettä. Perheen kodin kalustoon kuului mm. piano.

Walleniukset muuttivat Lapin kihlakunnasta Kemin kihlakuntaan vuonna 1849. Kemin pitäjässä Walleniuksen perhe hankki maarekisterikylästä nimeltään Kirkonkylä Lassilan tilan pohjoisen osan Rantalassilan vuonna 1854. Kirkonkylä oli seurakunnan keskus. Walleniukset isän asemansa vuoksi kuuluivat ns. säätyläisiin, joita tuohon aikaan oli vain 5 % väestöstä. Kirkonkylässä sijaitsi myös pappila, johon kulttuuripiirit kokoontuivat. Heidän joukossaan myös Walleniukset.

Koti Lautiosaaressa

Thora ja Otto muuttivat pysyvästi vuonna 1900 Oton kotiseudulle Kemin maalaiskuntaan, nyk. Keminmaahan ja he asettuivat asumaan Männikkö-nimiseen huvilaan Lautiosaaren kylään Kemijoen Männikköäyräälle. Huvilan ostosta on merkintä vasta vuodelta 1906. Tulot eivät olleet alkuvuosina kovin suuria. Thora sai elinkorkoa kasvattiäidiltään, pikkutilalta saatiin ruokapöytään syötävää, kalaa Kemijoesta, Otto antoi yksityistä laulunopetusta. Otto sai varsinkin vuosina 1908 ja 1909  esiintyessään Oulussa oopperailtamissa huomattavasti enemmän tuloja kuin aikaisempina vuosina.
 
Tuolloin kotiseudulle 45-vuotiaan muuttaneen baritoni Otto Valleniuksen kansainvälinen oopperaura ei siis jatkunut enää, hän esiintyi lähinnä Pohjois-Suomessa ollen toki suosittu esiintyjä Oulussa ja kotiseudullaan. Kerrotaan että hän olisi kyllästynyt taiteilijapiirien pintapuolisuuteen ja tyhjyyteen. Hän valitsi rauhallisen elämän aviopuolisonsa Thoran kanssa kaukana etelän hälystä. Oton sisaret ja naimattomana pysyneet Helga ja Hedda asuivat Valleniuksen rakennuttamassa pienemmässä asunnossa Männikön tontilla, joten Thoran elämä uudessa ympäristössä ei ollut yksinäistä.

Männikkö-huvila oli tyylikkäästi sisustettu, siitä saa käsityksen mm. viereisestä kuvasta. Se oli kahden musiikista, taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneen ihmisen koti. Täällä sävellettiin, runoiltiin ja maalattiin. Thoran muutamia maalauksia on säilynyt yksityiskokoelmissa.    

Thora kutoi tekstiilit, Otto veisti ja maalasi. Talossa oli pirtti ja kolme kamaria. Leivinuuni oli koristeltu, yhdessä nurkassa seisoi peti vuodekatoksineen ja kotikutoisine ryijyineen, seinustalla oli piano, kirjoituspöytä, kirjoja, maalausvälineitä, kukkia, nuotteja, antiikkiesineitä. Keskellä oli ruokapöytä odottamassa vieraita ja taiteilijaystäviä, joita kävi etelästä saakka. Huonekalut olivat valkoisia ja kullanvärisiä, taulut Valleniuksen maalaamia. Lahjana oli saatu teoksia Albert Edelfeltiltä ja Pekka Haloselta.

Säveltäjä, runoilija

Sibelius-museossa on Thora Valleniuksen käsikirjoituksena säilynyt omiin teksteihin laatima laulukokoelma Männikkö mors visor  vuodelta 1911, Blåklockan, Söker min barndomsfrid ja Vårstämning. Ne ovat lyhyitä tunnelmakappaleita. Åbo Akademin kirjastossa on Thoran runokirja vuosilta 1879-1907 Otto Valleniuksen muistiinpanojen joukossa.
On luultavaa, että hänen sävellyksiään ei ole julkaistu, niitä kyllä esitettiin tuttavapiirissä. Puolisonsa Otto sävelsi joitain Thoran kirjoittamia runoja lauluiksi. Joitakin lauluja he sävelsivät yhdessä, konsertoivat ja esittivät lausuntaa.

Yksi Thora Wahlströmin esiintymisistä ylitti uutiskynnyksen maamme ruotsinkielisissä sanomalehdissä. Esiintyminen liittyi naisasialiikkeeseen. Pohjoismaiden ja samalla myös Suomen ensimmäinen naispuolinen lääkäri Rosina Heikel saapui 3.11.1878 Vaasaan, missä hän oli aloittamassa lääkärinpraktiikkansa. Häntä oli vastaanottamassa joukko vaasalaisia naisia, jotka esittivät tervetuliaislaulun ”Till Rosina Heikel”. Laulun sanat olivat Thoran ja Mia Hellsbergin kirjoittamat, ehkä melodia oli Thoran.  Osassa lehtiä mainitaan runon kirjoittajaksi vain Thora.

Thora Vallenius kuoli vuonna 1915 ja parin vuoden kuluttua Otto Vallenius myi Männikön. Hän asettui asumaan viereiseen Mäntylinnaan, jossa hän eli viimeiset kymmenen vuotta.

Thora Vallenius lepää Kemin maaseurakunnan hautausmaalla Keminmaalla. Samalla hautausmaalla lepää myös puoliso Otto Vallenius.