Sanni tuli Tornion kirjastonhoitajaksi 1971. Kirjasto sijaitsi tuolloin Länsirannan Pienteollisuustalossa Karkiaisen leipomon yläpuolella. Pikkukaupungin kirjastossa oli lämmin tunnelma. Koska henkilökuntaa oli alkuun vain kaksi työntekijää, itse tulin pari vuotta myöhemmin kolmanneksi, kaikki tekivät yhdessä kaikkia töitä. Pääkirjaston lisäksi oli kaksi sivukirjastoa ja kaksi laitoskirjastoa. Kuntaliitos 1973 toi lisää toimintaa, sivukirjastoja oli kuusi, laitoskirjastoja kolme ja kirjastoauto syrjäkyliä varten. Byrokratia lisääntyi ja Sanni joutui vähitellen luopumaan arkipäivän asiakaspalvelusta.

Kirjaston tila kävi ahtaaksi, mutta  pitkän odotuksen jälkeen 1985 valmistui kirjastolle sitä varten suunniteltu talo Rajakartanoon. Henkilökunta moninkertaistui ja Sanni joutui yhä syvemmälle hallinnon ja johtamisen syövereihin. Siis aivan muuhun työhön, kuin mihin hän oli Tornioon tullut! Johtajan työ on yksinäistä puurtamista, mikä ei useinkaan näy ulospäin.

Sannilla oli laaja-alainen kuva kirjaston tehtävistä. Lapset olivat aina lähellä hänen sydäntään. Konkreettisena osoituksena siitä oli hänen ideansa järjestää Torniossa lapsille joulupolku Seurasaaren mallin mukaan. Tapahtumassa on mukana monia toimijoita ja vapaaehtoisia eikä kenellekään makseta mitään. Lapsille kaikki on ilmaista – ainoat lantit voi antaa tiernapojille. Vuoden 2017 joulupolulla muistimme erityisesti Sannia.

Ison yksikön hallinnointi ja johtaminen vaativat vastapainoksi muunlaista toimintaa. Sanni latasi akkujaan luonnossa. Marjojen ja sienten poimiminen, lintujen tarkkailu sekä palstaviljely Näränperässä olivat hänen henkireikiään. Myöhempinä vuosina hän sai nauttia omasta siirtolapuutarhamökistään ja pihastaan Kivirannan Kaakkurissa. Sanni teki pitkään työtä siirtolapuutarhan saamiseksi Tornioon.

Pitkän yhteisen työtoveruutemme aikana opin tuntemaan Sannin hyväntahtoisena ja kaikkea uutta kohtaan ennakkoluulottomana, humaanina  ihmisenä, joka seurasi aikaansa ja tiesi, mistä milloinkin puhuttiin. Samanikäisten poikien äiteinä meillä oli jakamista myös kirjaston ulkopuolella. Häneltä opin mm. pyöräilykypärän käytön.

Sanni jäi täysin palvelleena eläkkeelle 2009. Valitettavasti hän sairastui vakavasti melko pian, mutta hänen myönteinen elämänasenteensa auttoi siinäkin. Tavatessamme kaupassa tai kirjastossa vaihdoimme kuulumisia ja hän oli aina toiveikas, vaikka olisi juuri kuullut sairauden uusiutuneen. Vielä viime kesänä hän sai käydä rakkaassa siirtolapuutarhassaan, vaikka voimat eivät enää riittäneet puutarhatöihin. Sannin kuolema jättää ison aukon Tornion kaupunginkirjaston olemukseen. Merkittävä aikakausi on päättynyt, mutta hänen työnsä jälki elää.