Ensimmäinen naiskelloseppä Saara Oksanen (1912-1994) sai kellosepän ammattiopin perusteet isältään kelloseppä Johan Arvid Oksaselta. Saara aloitti työskentelyn isänsä liikkeessä Sipoon Nikkilässä jo 16-vuotiaana 1928. Hän  osallistui Ammattien edistämislaitoksen yhdeksän viikkoa kestäville kelloseppäkursseille vuosina 1937 ja 1938 ensimmäisenä naisena Suomessa.  Hänet julistettiin kisälliksi 1938, ja vielä samana vuonna hän sai Suomen Kelloseppäliiton Taituri-nimikkeen kiitettävin arvosanoin.

Saara Oksanen työskenteli koko uransa perheen vuonna 1904 perustamassa liikkeessä Nikkilässä. Isän kuoltua 1942 hän jatkoi liikkeen pitoa apunaan sisarensa, joka oli valmistunut sekä kaivertajaksi että optikoksi. Sisarukset pitivät liikettä vuoteen 1992 saakka, jolloin Saara Oksanen oli jo 80-vuotias.  Hänen kuoltuaan Oksasen liikkeen irtaimisto lahjoitettiin hänen toivomuksensa mukaisesti Suomen kellomuseon kokoelmiin.

Saara Oksanen perusteli ammatinvalintaansa Eeva-lehden haastattelussa 1938: ”Oikeastaan en minä sitä lainkaan valinnut, vaan isä teki sen puolestani. Hänellä on näet kellosepänliike Nikkilässä, ja kun hänellä kolmen pojan sijasta sattuu olemaan vain kolme tytärtä, täytyy toki jonkun heistä ryhtyä jatkamaan isän ammattia. Ja kun isä kerran asian päätti, en minä yrittänytkään panna vastaan, sillä minulla on topeva pappa, jonka kanssa on turha vikuroida.” Toimittajan tiedustellessa vielä, aikoiko neiti Oksanen opettaa ammattinsa eteenpäin tyttärelleen, Saara vastasi: ”Minä en mene koskaan naimisin. Siihen ei  jää aikaa. Kaiken vievät nämä kellot.” (Tuulia Tuomi, Suomen Kellomuseo.)