Naisista tuli Suomessa juridisia henkilöitä vuonna 1864, ja siitä alkoi naisten palkkatyö. Postilaitos oli yksi ensimmäisistä naisia palkanneista valtion laitoksista. Postin tehtäviin sai alkaa palkata naisia vuodesta 1864 lähtien. Yksi ensimmäisistä naisista Postilaitoksen palkkalistoilla oli Rosa Forstén (1843-1929). Hänen työuransa Postin palveluksessa kesti 67 vuotta.

Vaatimattomat lähtökohdat

Rosa Bernhardina Forstén syntyi Joensuun maakylässä 20.9.1843 ruotsinkieliseen maanmittari-insinööri Frans Mikael Forsténin (1809-1858) ja Flora Matilda Ferrin (1816-1905) kymmenlapsiseen perheeseen. Lapsista vain viisi tytärtä varttui aikuisiksi, joista kaksi oli kuuromykkää. Rosa oli tavallaan vanhimman sisaruksen asemassa, koska perheen tyttäristä vanhin oli pienenä sairastanut taudin ja tullut kuuromykäksi.
Rosa pääsi opiskelemaan Joensuussa luutnantin rouva Schlüterin tytöille tarkoitettuun kouluun ja 14-vuotiaana opinnot päättyivät.
Perheen taloudellinen tilanne muuttui aika tavalla, kun isä Frans Mikael kuoli 1858.
Perhe jäi varattomaksi. Mutta äiti oli lahjakas ja ymmärtäväinen nainen, joten arki yksinhuoltajana sujui joten kuten. Rosa aloitti työuransa Joensuun postikonttorin epävirallisena apulaisena ja päättäväisenä nuorena naisena pääsi töihin henkikirjurin luokse puhtaaksikirjoittajaksi alle 20-vuotiaana. Hän oli siis vielä holhouksen alainen aloittaessaan palkkatyön ja lisäksi alaikäinen. Saamillaan ansioilla Rosa auttoi äitiänsä ja sisaruksiansa kodin ylläpidossa.

Ura alkoi Joensuun postikonttorista

Työura Postissa Joensuun postikonttorissa alkoi vuonna 1858 epävirallisena apulaisena 15-vuotiaana, siis alaikäisenä. Pitää muistaa, että Joensuussa oli tuolloin asukkaita 1 629, joista luku- ja kirjoitustaitoisia vain 150. Rosa oli tarmokas ja tehtävään hyvin koulutettu verrattuna väestön koulutustasoon ja työnsä hän teki moitteettomasti.
Mitä tehtäviä postikontorissa tehtiin? Rosa huolehti siellä yhdessä postimestarin kanssa muun muassa postinkuljettajien varustuksen, kuten turkkien, saappaiden, postilaukkujen ja pistoolien kunnosta. Postinkuljettajat saapuivat sinne 1860-luvulla Tohmajärveltä ja Kuopiosta. Myös höyrylaiva toi postilähetyksiä Joensuuhun. Työpäivät olivat pitkiä: posti lähti kuudelta aamulla, ja edellisenä iltana saapunutta postia piti kirjata vielä myöhään yöhön. Palkkaa Rosa sai vuodessa noin 2 000–2 500 markkaa. Ehkä konttorin siivouskin kuului apulaisen tehtäviin.

Kesällä 1864 Rosa 20-vuotiaana sai tuulaakikirjanpitäjän (tuulaaki=tullilisämaksu) ja vaakamestarin viran Joensuussa.
Rosa sai virallisen aseman Postin apulaisena vasta vuonna 1865 22-vuotiaana. Vuonna 1873 Rosan asuntoon tehtiin murto, jonka yhteydessä ryöstettiin 2 400 markkaa sisältänyt konttorin kassalipas. Tekijät saatiin kiinni, mutta saaliista oli jäljellä enää pieni osa, 327 markkaa. Rosa Forsténin katsottiin syyllistyneen varomattomuuteen pitäessään kotonaan liian suurta käteiskassaa. Kaupunki korvasi menetetystä summasta vain kolmanneksen. Rosa joutui korvaamaan omista varoistaan loput eli lähes vuoden palkan.

Vuonna 1869 Rosa Forstén nimitettiin kruunun ja Joensuun kaupungin rahastonhoitajaksi ja tässä toimessa hän oli aina vuoteen 1887. Tarmokkaana naisena toimi hän kirjanpitäjänä ja rahastonhoitajana Pohjoismaiden Yhdyspankissa ja henkikirjurinakin melkein vuoden, matkusti sekä kruununvoudin kanssa että yksin virkamatkoilla pitkin Liperin kihlakuntaa. Luottamustoimia ja virkoja riitti kykenevälle henkilölle kuten Rosa, nämä tehtävät olivat perinteisesti olleet miehille tarkoitettuja. Rosalla oli harvinainen kyky selviytyä monista vaativista työtehtävistä.

Pitihän se arvata, että kyvykäs nainen aiheutti kateutta miespiireissä ja vielä naistenkin keskuudessa ”epänaisellisella” ja sopimattomalla tavalla tehdä työtä rahan edestä. Rosan mielestä kunniallinen työ ei alentanut naisen arvoa enempää kuin miehenkään. Työmäärä ja useampia tehtäviä samanaikaisesti hoitanut Rosa helpotti äitinsä huolia ja hänen työpanoksensa ansiosta nuoremmat sisarukset saivat koulusivistystä ja pääsivät ansiotyöhön. Sitä paitsi oli Rosalla päämääränä hankkia oma koti ei vain itselleen vaan myös äidilleen ja kahdelle kuuromykkäsisarelleen.

Salon postimestari vuosina 1888-1925

Monissa hoitamissaan viroissa oli paremmat palkat kuin Postissa, mutta Rosa Forsténia kiinnosti postinhoitajan virka. Ei palkka Postissa ollut suinkaan huono, puhuttiin jopa maaseudun säätyläisistä. Työ sopi koulutetulle, naimattomalle ja kyvykkäälle naiselle. Ensin Rosan täytyi kuitenkin hakea ”vapautusta sukupuolesta” ja vasta sen jälkeen voisi haku onnistua. Oikeus annettiin, mutta yksi ehto oli: Hän saa hakea postinhoitajan virkoja kaikissa muissa kaupungeissa paitsi ei läänin pääkaupungeissa.
Vuonna 1887 postimestarin toimi Lahdessa avautui. Siellä olo kesti vuoden ja kuusi kuukautta, koska itse postitirehtööri (postilaitoksen johtaja) kehotti Rosaa hakemaan varsin suuren Salon postikonttorin postimestarin (postikonttorin päällikkö) virkaa. Tässä toimessa Rosa Forstén pysyi 37 vuotta. Siis 82-vuotiaana otti Rosa eron suuritöisestä virastaan ja muutti Helsinkiin. Hän hoiti Salon konttoriaan huolella ja täsmällisesti nauttien asiakkaiden ja esimiesten ehdottoman kunnioituksen.

Kun Rosa Forstén täytti 80 vuotta, hänelle järjestettiin yleinen kansalaisjuhla. Maakunnasta oli kerätty suurehko rahasumma, josta perustettiin Yhteiskoululle Rosa Forsténin stipendirahasto.

Tarmokkalle ja luotetulle Rosalle kertyi myös luottamustehtäviä Salossa. Hän oli Salon Yhteiskoulun lämmin ystävä ja toimi koulun johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 1902 vuoteen 1925. Hän oli myös Salon Naisliiton jäsen (yhdistys toimi vuosina 1907-1964) ja Rosan kodissa majoittui liiton esitelmöitsijät. Rosa Forstén kuului myös Salon Säästöpankin isännistöön ja Salon Laivayhtiön perustajiin. Salon Eläinyhdistys perustettiin vuonna 1897 ja Rosa valittiin johtokunnan jäseneksi.

Rosa oli myös aktiivinen naisasianainen. Tästä esimerkkinä Naisasialiitto Unionin pöytäkirja keskustelukokouksesta, joka pidettiin 7.11.1904 naisten valtiollista äänioikeutta varten. Naisten yleiseen äänioikeuskokoukseen oli saapunut adresseja ja sähkösanomia sadoilta naisilta ympäri valtakuntaa niin myös Salosta ja Uskelasta. Ote pöytäkirjasta:
”Koska kysymys on nostettu naisten valtiollisesta äänioikeudesta, yhtyvät allekirjoittaneet Salon ja Uskelan naiset mitä lämpimimmin tähän ajanmukaiseen toivomukseen.
Salossa, Marraskuun 6 p:nä 1904. Rosa Forstén…” Rosan nimi oli ensimmäisenä listassa.

Rosan koti oli Salon ensimmäinen kaksikerroksinen rakennus

Rosa Forsténin unelmana oli ollut jo vuosien ajan rakentaa oma koti äidilleen ja kahdelle kuuromykkäsisarelleen. Unelma toteutui 1910-luvun alkupuolella. Ja ei mikä tahansa pytinki vaan Salon ensimmäinen kaksikerroksinen rakennus.
Naisten ääni kirjoittaa nimimerkillä E.W. seuraavasti:
”Tällaiseen yritykseen tarvitaan paitsi varoja myöskin nuoruuden intoa ja suurta tarmoa ja sitä on Rosa F:llä todellakin harvinaisen suuressa määrässä. Hän on nyt pystyttänyt, Salon oloihin verraten, omalle tontilleen suurenmoisen kaksikerroksisen kulmatalon, jossa alakerroksessa yksityisasuntoja. Täällä yläkerrassa on myöskin ‘postimestarimme’ kaunis, tilava, vierasvarainen koti, jossa kaikki viihtyvät. Sen rakentamista on hän itse valvonut, kiiveten rakennustelineillä kuin vanha tottunut rakennusmestari, antaen määräyksiä, neuvoja ja ohjeita.”

Rosan uusi koti sijaitsi Turuntien ja Asemakadun kulmauksessa (Turuntie 4 ja Asemakatu 9) ja se valmistui vuonna 1911 nimellä Postinkulman talo. Talon suunnitteli arkkitehti Alexander Nyström. Postinkulma oli merkittävimpiä Salon kauppalakuvaa muuttaneita rakennuksia. Katutason liikehuoneistot rakennettiin kivestä, toisen kerroksen asuintilat olivat puolestaan puurakenteiset. Postinkulman talo oli kansallisromanttisen vaikutelman luonut yhtä aikaa jyhkeästi ja herkästi koristeltu rakennus. Huomio kiinnittyy muun muassa julkisivujen ornamentiikkaan, sisäänkäyntien ja ovien muotoiluun sekä linnamaiseen kulmatorniin ja sitä kannattelevaan kivipylvääseen. Postinkulman talo purettiin 1970-luvulla.

Jätettyään työelämän 82-vuotiaana muutti Rosa Helsinkiin, jossa hän ehti asua muutaman vuoden, kunnes voimat ehtyivät. Rosa Forstén kuoli 20.2.1929 85-vuotiaana. Rovasti W. Lampén siunasi vainajan haudan lepoon. Haudalle laskivat kukkaseppeleet mm. Salon Suomalainen Yhteiskoulu, Salon Naisliitto, Salon postikonttorin henkilökunta, kreivitär N. Armfelt, E. Ignatius Kuuromykkä-Yhdistyksestä.

Naisten ääni kirjoittaa nimimerkillä H. A. 31.3.1929 muistokirjoituksessa seuraavasti:
”Haudalta poistuttaessa ei voinut olla ajattelematta, että levon oli saanut nainen, joka ei ainoastaan uhrautuvaisuudessa ja sydämen hyvyydessä, vaan myöskin monipuolisessa poikkeuksellisessa lahjakkaisuudessa oli ylittänyt tavalliset mitat.”

Rosa Forstén on haudattuna Malmin hautausmaalle.