Pohjois-Pohjanmaalla Raahessa syntyi 26. marraskuuta vuonna 1949 Ritva-Liisa Pohjalainen, josta tuli aikuisena taidokas tekstiilisuunnittelija ja maineikas muotoilija. Tänä päivänä hänet tunnetaan yhtenä Suomen arvostetuimmista muotoilijoista. Hänen uransa on kulkenut muoti- ja tekstiiliteollisuuden kautta jalometalleihin, keramiikkaan ja vaativien uniikkilasiveistosten suunnitteluun.

”Perheemme asui Pattijoen Lappasissa ja koulumatkaa oli 3 kilometriä. Muistan, että potkurilla mentiin kouluun talvella ja polkupyörällä, kun lumet sulivat.” hän muistelee koulumatkojaan 1960-luvulla.

Käsitöitä ja urheilua Raahen lukiossa

Ritva-Liisa kertoo, että hänen mummonsa oli vaatturi ja ompelija. ”Hän opetti ompelemaan, kutomaan ja virkkaamaan jo ihan lapsena. Leikimme mummon tilkuilla siskoni kanssa ja teimme vaatteita nukeille. Sitten lukioaikana Annassa oli Euromuoti kilpailu ja heräsi kiinnostus, jos minäkin voisin joskus tulla muotitaiteilijaksi.”

Oppikoulu avasi mahdollisuudet jatko-opiskelulle. ”Isä toivoi minusta arkkitehtia, mutta itselle oli tavoite päästä Taideteolliseen korkeakouluun Helsinkiin opiskelemaan muotitaiteilijaksi. Minä kävin matikkalinjan isän vaatimuksesta, vaikka se oli tosi vastenmielistä ja vaikeaa. Isä olisi halunnut minusta arkkitehdin, kun ei ollut itse voinut opiskella.” Ritva-Liisa taustoittaa lukion linjavalintaa.

Hän teki vaatteita jo oppikoulun aikaan paitsi itselle myös luokkatovereille ja parhaille kavereille. ”Sain pientä taskurahaakin niistä. Äidin ystävä Aune Eskola lainasi minulle kutomakonetta, jolla syntyi monenlaista.”

Ritva-Liisa hiihti ja suunnisti kilpaa kolmetoistavuotiaasta ylioppilaaksi tuloon asti. Viikonloput menivät kilpailuissa kesät talvet. ”Sitten urheilu jäi kilpatasolla pois, kun Helsingissä ei ollut mahdollista harjoitella. Suuntasin kaiken sen palon opiskeluun.”

Taiteen maisteri, Taideteollinen korkeakoulu, 1974

Ritva-Liisa kertoo, että ammatinvalinta tuntui luontevalta, kun hän oli mummon opissa jo oppinut vaatteen rakenteet. Mummon luona hän oli nähnyt sovitukset, kaavan rakentamisen ja vaatteen ompelun. Sitten hän osasi jo tehdä kaavoja ja ommella valmiiksi mallit.

”Silloin myös muotitaiteilijan ammatti oli trendiammatti. Pääsykoe Taideteolliseen korkeakouluun oli 2 viikkoa. Ensimmäisellä viikolla karsittiin toisen viikon opiskelijat. Silloin pyrittiin tuote-ja ympäristönsuunnittelun laitokselle ja valintakokeissa pystyi tekemään myös eri laitosten tehtäviä. Onnistuin niin hyvin, että kaikista kokelaista sain toiseksi parhaat pisteet.” hän kertoo. Hän alkoi opiskella muoti- ja tekstiilitaiteen puolella, koska silloin saattoi valita oppiaineet molemmilta puolilta.

”Tekstiilisuunnittelussa keskityin painokankaiden suunnitteluun ja suurin osa opinnoista koostui vaatetussuunnittelun puolelta. Voitin suunnittelukilpailuja ja sain heti ensimmäisen vuoden jälkeen harjoittelupaikan Dixi Coatilta Turusta.”

”Toisesta opiskeluvuodesta lähtien aloin kuvittamaan Teinitalo Ajanmiehen ilmoituksia Helsingin Sanomiin viikoittain. Pääsin myös Kotilieteen toimittaja Pirkko Janhusen apulaiseksi kuvittamaan ja suunnittelemaan leikkuupalvelutuotteita lehteen.” Viimeisenä vuotena hän suunnitteli jo mallistoa Teinitalolle ja teki Norlynille Tornioon mallistoa.

”Tein lopputyötä, kun sain puhelun Piretta Oy:stä Kuopiosta ja lentoliput tulla haastatteluun. Silloin kaikki halusivat töihin joko Marimekkoon tai nuoreen, nousevaan Pirettaan. Menin haastatteluun ja sain paikan.” Ritva-Liisa kertoo uransa alkuvaiheista.

Ensimmäinen työpaikka: vuodet 1974–1982 suunnittelijana Piretassa

Piretassa hän pääsi pian suunnittelemaan länsivientiin suunnattua mallistoa. ”Vientijohtaja Teuvo Tammisto otti minut mukaan monesti tapaamaan tärkeitä ostajia Euroopassa. Muistan, miten mahtava tunne oli päästä nuorena suunnittelijana esittelemään omaa mallistoa esimerkiksi Harrods-tavaratalon sisäänostajalle Lontoossa, Lafayetten ostajalle Pariisissa tai Beck-tavaratalon johtajalle Munchenissä.” hän muistelee ja jatkaa: ”Niissä oppi paljon ja olihan se mahtava tunne sitten käydä katsomassa omaa osastoa seuraavalla kerralla.”

Piretta-ajan loppupuolella hän sai myös Silon pääsuunnittelijan paikan Turusta. ”Jatkoin silti vielä pari vuotta Piretassa. Lensin pariksi päiväksi viikossa Kuopioon.”

Kuopiosta uusi kotipaikka

Ritva-Liisa meni naimisiin, ja kun esikoinen Jussi ilmoitti tulostaan, hän jäi pois Piretasta. ”Perustin RLP Design suunnittelutoimiston Turussa ja aloin myös suunnitella Kestilälle nahkamallistoja ja Finn Flarelle Salossa vientimallistoa.”

Vuonna 1987 hän sai kutsun tulla takaisin Kuopioon PTA:n pääsuunnittelijaksi. Hän oli tehnyt pari ensimmäistä PTA:n mallistoa Piretan aikana. Nyt merkki oli kasvanut niin suureksi, että he tarvitsivat kokeneen suunnittelijan jatkamaan.

Ritva-Liisa on suunnitellut uniikkipukuja yksityisille asiakkaille vuodesta 1987 lähtien. Hänen pukujaan on nähty muun muassa itsenäisyyspäivän vastaanotolla kansanedustajien ja ministereiden päällä sekä erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa tanssijoiden, laulajien ja näyttelijöiden yllä.

Vuonna 1987 Kuopioon muutti koko perhe: aviomies Yrjö Möttönen ja pojat Jussi ja Ville. Ville oli tuolloin puoli vuotta ja Jussi 5 vuotta.

Vuosi Italiassa, takaisin Kuopioon

Ritva-Liisa työskenteli PTA:lla 9 vuotta. Sitten hän sai kutsun tulla suunnittelijaksi Italiaan Lineaessen tekstiilitehtaalle. Hän kertoo: ”Ajatus oli, että koko perhe muuttaisi vuoden jälkeen perässä. Perhe ei sitten halunnutkaan muuttaa, vaan asua kodissa, jonka olimme rakentaneet Kuopioon. Minun oli tehtävä vaikea valinta ja tulin takaisin Suomeen.”

”Olin kehitellyt Ril`s ideaa puolen vuoden aikana Lontoossa, kun olin siellä PTA:n aikana ja jatkoin idean kehittelyä Firenzessä työskentelyn aikana. Minulla oli idea mallistosta ja kävin esittelemässä sen Luhdan johtajalle Vesa Luhtaselle. Sain omalla nimellä designer brändin.”

Luhta lähti rahoittamaan uutta naisten vaatebrändiä ja Ritva-Liisa sai kerätä osaavan joukon ympärilleen. ”Onnistuimme siinä vaikeana aikana. Tein Ril`siä 11 vuotta ja kävin viikot töissä Lahdessa Kuopiosta käsin.”

Ritva-Liisa sai Suomen kulttuurirahaston apurahan vuodeksi 2008 ja jäi pois Ril´sistä. ”Päätin alkaa opiskelemaan lasi-ja keramiikkasuunnittelijaksi.” hän kertoo.

Lapsuudenhaaveesta totta

Lasi oli ollut Ritva-Liisalle lapsuudenhaave. ”Äiti oli antanut minulle lahjaksi Kaj Franckin uniikkilaseja jo, kun pääsin ylioppilaaksi ja valmistuin.”

Opiskelua helpotti se, että hän voitti Finnairin suunnittelukilpailun ja sai käyttää osaamistaan uusien virkapukujen suunnittelussa koko henkilökunnalle sekä ilmassa että maassa. Sama virkapuku on nyt jo palvellut jo lähes 15 vuotta. ”Virkapukuja suunnittelin seuraavina vuosina myös Alkolle ja Leijona-Cateringille.”

Vuodesta 2004–2017 Ritva-Liisa on myös suunnitellut hopea- ja kultakorumallistoa omalla nimellään. Valmistus ja myynti sekä markkinointi olivat Saurum Oy Kuopiossa. Tässä tuli muutaman vuoden paussi, mutta nyt hän suunnittelee uudestaan koruja Lempikorulle merkillä RitvaLiisaP. Korut valmistaa Top Cold Heinolassa.

”Ril´sissä olin kasvattanut nuoria suunnittelijoita jatkajiksi ja 11 vuoden kovan työnteon jälkeen halusin oppia kokonaan uudet materiaalit ja sitten lasi vei mukanaan.”

Ritva-Liisa valmistui lasi-ja keramiikkamuotoilijaksi vuonna 2010. Hänen tuotantonsa käsittää uniikkeja lasiveistoksia, taidelasin piensarjatuotantoja, koruja, keramiikkaa sekä valaisimia.

Hän kertoo: ”Olen tehnyt 15 vuotta pääasiallisesti Taidelasia Nuutajärvellä suomalaisten mestaripuhaltajien kanssa ja päässyt myös taidelasin Mekkaan Venetsian Muranoon tekemään yhteistyötä maestro Pino Signoretton ja Mariano Moron sekä Amber Hauchin kanssa. Suurin näyttely oli vuonna 2017 Shanghaissa Kiinassa. Se oli samalla Suomi 100 juhlavuoden näyttely Kiinassa.”

Viime vuosina Ritva-Liisa on suunnitellut myös arkkuja, uurnia ja hautamuistomerkkejä suomalaisille yrityksille. Kalla-sarja yhteistyössä SHL-tukun ja Kivilähteen kanssa on ollut menestyksekäs. Sitä myyvät hautaustoimistot ympäri Suomen.

 Kuopiosta Kauniaisiin

”Olemme asuneet 34 vuotta Kuopiossa, mutta olemme nyt muuttamassa Kauniaisiin Helsingin lähelle. Poikamme Jussin perhe asuu siellä ja nuoremman poikamme perhe asuu Tammisaaressa. Meillä on 4 lastenlasta ja haluamme asua lähempänä heitä ja silloin pystymme myös saamaan läheisemmän suhteen ja auttamaankin harrastuksiin viennissä vanhempia. Samoin minun työni on lähempänä Nuutajärveä.

Olen kiitollinen elämästäni ja siitä, mitä se on tarjonnut. Mieheni kanssa aloimme seurustella 17-vuotiaina Raahessa, ja hän on ollut tukipilari ja paras kannustaja, että olen jaksanut hektisissä ammateissani. Nyt toivon, että saamme elää terveinä yhdessä lähellä lapsiamme ja lastenlapsia.” Ritva-Liisa Pohjalainen miettii helmikuussa 2024.

Palkinnot

2015 Vuoden nainen 2015, Business and Professional Women Finland
2014 Kuopio-mitali
2012 Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan Ansioristi
2010 Kunniatohtori, Itä-Suomen yliopisto
2008 Finnairin suunnittelukilpailu, 1. palkinto
2008 Vuoden taiteilija-apuraha, Suomen Kulttuurirahasto, Pohjois-Savo
2004 Kaj Franck -palkinto
2004 Pro Raahe -mitali
2003 Fennia Prize kunniamaininta
2001 Pro Finnish Design kunniamaininta
1996 Kultainen vaatepuu, suunnittelupalkinto
1990 MTO, suunnittelupalkinto
1989 Gloria, suunnittelupalkinto
1988 Ruben Jaarli suunnittelupalkinto
1986 Ornamo juhlastipendi, palkinto
1979 Valtion Taideteollisuuspalkinto, Oiretta
1978 Ornamon Pallo, suunnittelupalkinto
(https://www.rlp.fi/fi/25/cv ja Raahen kaupunki)

Ritva-Liisa Pohjalainen sai oman postimerkin, kun 2010 Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi julkaistiin postimerkkivihko kuudesta suomalaisesta merkkinaisesta. (wikipedia)