Nuoripari Marja-Terttu ja Martti Maliniemi asui Yritysperällä vuokra-asunnossa. Kiinnostus omaan tupaan ja perunamaahan heräsi, kun Saloisten kunta tarjosi kohtuuhintaisia tontteja Tarpion alueelta.

Kaupungista maalle

Marja-Terttu Maliniemi (o.s. Kortessalo) syntyi 12.9.1941 Raahessa. – Minä en lähe mihinkään, juntturoi kaupunkilaisrouva aluksi mutta antoi kuitenkin periksi ja meni valitsemaan tonttia. Koska Martti (1937-2018) teki siihen aikaan reissutöitä, jäi asioiden hoito rouvan kontolle.

– Tontin pitää olla mäen päällä ja siellä on oltava paljon puita, mies ohjeisti vaimoaan. Maliniemen tontti on määräala Kylähiitolan alueesta. Hinta vuonna 1961 oli 50 markkaa neliöltä.

Vettä Jaakopin lähteestä

Tarpioon oli laadittu rakennuskaava. Kunnallistekniikkaa ei ollut. Ei ollut edes tietä. Tontille kuljettiin vanhaa Ketunperäntietä Kerttulanmäen kautta. Teitä ei aurattu. Ainoa kulkuväline, jolla pääsi liikkeelle talvikelillä, oli potkukelkka.

– Ei ihmisillä ollut autoja siihen aikaan, Martti muistelee. Hän itse ajeli Otto-mopolla. Naapuriin rakentaneella Tuiskulla oli moottoripyörä ja Koutosella, toisella naapurilla, oli mopo.

Tarpioon rakennettiin tyyppitaloja. Maliniemelle nousi tyyppitalo 9. Puutyöt teki urakalla Routaniemi & Kumppanit. Sähköt saatiin heti mutta vesi- ja viemäriverkostoa ei ollut vuosiin.

Ensi alkuun Martin veli, jolla oli kuorma-auto, kuskasi vettä 200 litran tynnyrillä Jaakopin lähteestä. Keväällä 1963 Maliniemen tontille kaivettiin oma kaivo ja viemärikaivot.

Nyrkkipyykkiä

Nyrkkipyykkiä pestiin ensimmäisinä vuosina. – Oli siinä tekemistä, kun oli neljä lasta, Marja-Terttu huokaa. Pyykit käytiin viruttamassa lähteessä. Pulsaattoripesukone hankittiin vuonna 1965.

Lähin kauppa oli Osuuskauppa Saloisten kirkolla. Ostoksille oli lähdettävä neljän lapsen kanssa, kun Martti oli reissutöissä.

Kaupassa ei myyty maitoa, joten sitä haettiin Heikkilältä tai Järvelästä. Perunat ja monenlaiset juurekset kasvoivat omalla tontilla.

Vuonna 1966 Lauri ja Raakel Kivi aloittivat lähikaupan pidon Tarpiossa. He viihtyivät Tarpiossa vain vajaan vuoden ja muuttivat Kanadaan. Kauppias vaihtui ja kauppa jäi palvelemaan Tarpion asukkaita.

Marja-Terttu oli ensi alkuun kotona mutta päätti välillä käydä työssäkin. Lapsia ei viety päivähoitoon, vaan palkattiin kotiapulainen. – Se helpotti monin tavoin perheenäidin elämää, Marja-Terttu kehuu. Lapset saivat olla kotona. Hän sai palata työstä siivottuun kotiin. Lämmöllä hän muistelee Marja-Liisa Riihijärveä ja muita kotiapulaisiaan.

Ainoa puhelin ja televisio

Maliniemen puhelin oli ainoa sillä kankaalla ensimmäisinä vuosina. Tästä seurasi automaattisesti se, että naapurit tulivat heille soittamaan asioitaan.

Joskus Malinemelle saatettiin soittaa ja pyytää, että joku naapuri haetaan puhelimeen. Joskus he veivät viestiä naapurille ja kertoivat terveisiä milloin sukulaisilta, milloin sairaalasta, milloin mistäkin. Viesti lapsen syntymästä tai muusta merkkitapahtumasta kulki naapurin puhelimen kautta. Pikku asioita ei ollut tapana viestitellä.

Televisiokin oli harvinainen ylellisyys 1960-luvun alkuvuosina. Marja-Terttu kertoo, että hän kävi äitinsä luona kirkonkylällä katsomassa Ben Casey-sarjaa. – Vaikka olin viimeisilläni raskaana, menin potkurilla kirkolle, hän muistelee. Ben Casey oli niin tärkeä.

Maliniemet hankkivat television vuonna 1965 – ensimmäisenä sillä kankaalla. Arvata saattaa, että iso lauma lapsia istua napotti heidän olohuoneessaan seuraamassa Mustan orin seikkailuita ja muita lasten ohjelmia.

– Mee valamiiksi olohuoneeseen märiseen, pojat kiusasivat äitiään, joka ei nyyhkimättä pystynyt seuraamaan Pieni talo preerialla -sarjan tapahtumia. – Se oli sitä aikaa, Marja-Terttu ja Martti nauravat.

Myllymäen koulu on sopivan matkan päässä Tarpiosta. Lasten koulumatkat ovat sujuneet aina kävellen ja pyöräillen. – Siellä oli ihanat opettajat, Marja-Terttu muistelee kiitoksin poikien koulutaivalta.

Rautaruukkiset rakensivat Tarpioon

Rautaruukki toi Raaheen paljon uusia asukkaita. Rautaruukkiset rakensivat Tarpion toiselle kankaalle Rautaruukki-mallisia jyrkkäharjaisia taloja. Tarpio laajeni.

Ajan oloon kunnallistekniikka on kehittynyt. Katuja on rakennettu lisää. On saatu katuvalot. Nyt Tarpiossa on samat mukavuudet kuin missä tahansa kaupunginosassa. Kauppaa ei enää ole, mutta se ei tämän päivän autoileville asukkaille ole ongelma.

Maliniemet ovat asuneet saman katon alla yli 50 vuotta. Merkkipäivää vietettiin kaikessa hiljaisuudessa tammikuussa. Tarpiossa he ovat asuneet vuodesta 1962, siis kohta 50 vuotta.

– Parasta omakotiasumisessa on oma rauha. Naapuri ei ole heti seinän takana, sanovat Tarpioon juurtuneet Maliniemet vuonna 2010 tehdyssä haastattelussa. Mihinkäpä sitä ihminen kotoaan lähtisi. Marja-Terttu Maliniemen elämänkaari päättyi 11.4.2024.