”Öljyvärit vaihtuivat värikyniin. Kun terveys ei enää sallinut matkoja ja liikkuminen supistui yhä pienempiin ympyröihin, hän löysi väririkkaan maailman läheltä, omasta mielestä, fantasioista, keskittymisestä olennaisimpaan.” (Lauri Koski 2004)

Soveliuksen laivapatruunien sukuun syntynyt

Brita Marianne Lindberg (o.s. Löwenmark) syntyi Helsingissä 5.2.1922. Hänen isänsä Einar Arvid Löwenmark (1883-1940) oli varatuomari ja Suomen Kauppapankin Helsingin konttorin apulaisjohtaja.

Äidin puolelta Marianne oli laajaa Soveliuksen sukua, joka oli purjelaivakaudella nostanut Raahen Suomen suurimmaksi merimahdiksi. Hänen äitinsä Ebba Sovelius nuorempi (1892-1973) oli komerssi Fredrik Soveliuksen ja Ebba Katinka Ljunggrenin tytär.

Löwenmarkien avioliitto kesti vuoteen 1939 ja sen aikana syntyi perheeseen kaksi tytärtä: Ulla Katarina ja Brita Marianne. Ebba Löwenmark meni uusiin naimisiin Aarne Relanderin (1883–1972) kanssa vuonna 1939. Ebban ja Aarnen avioliitto oli onnellinen ja kesti 35 vuotta. Vuosien mittaan suhde Aarne-sedän kanssa tuli hyvin läheiseksi Raahessa, ja Marianne huolehtikin sekä äidistään Ebbasta että Aarne-sedästä loppuun saakka.

Stadin tyttö

Marianne oli Stadin kasvatti. Etelärannassa asuneen perheen kotikieli oli ruotsi. Eteläranta oli hänen lapsuudessaan lastaussatama. (Nyt siitä lähtevät Ruotsin-laivat.) Leikkipaikkana satama oli kiellettyä aluetta ja juuri siksi veti lapsia puoleensa. Kotiväki näki lasten touhut ikkunasta ja kotona oli lapsia odottamassa korvanmakiaa. Myös Haaksirikkoutuneiden patsaan päälle kiipeily oli kiellettyä ja siksi kiehtovaa.

Mariannen ensimmäinen koulu oli Brobergska samskolan. Syksyllä 1929 hän aloitti koulutaipaleensa valmistavassa koulussa, jota kesti kaksi vuotta, jonka jälkeen hän jatkoi samassa koulussa ensimmäisellä luokalla 9-vuotiaana. Keskikoulu kesti kuusi vuotta ja lukio kolme vuotta. Valkolakin hän sai painaa päähänsä keväällä 1941.

Sota jätti jälkensä

30.11.1939 aamulla sota alkoi täytenä yllätyksenä huolimatta siitä, että rajalle oli kaivettu juoksuhautoja ja reserviläisiä oli kutsuttu palvelukseen. Ilmahälytys tuli kesken koulupäivän. Rehtori käski koulun oppilaat seisomaan kallioille, että hyökkääjät näkevät, täällä on lapsia ja tietävät varoa. Näin toimittiin kaikissa kouluissa. Pienet koululaiset seisoivat avoimesti puistoissa ja kallioilla. Kun pommeja alkoi tippua lasten nenän edessä mereen, rehtori käski lasten mennä kotiin.

”Ihmisen arvokkainta kasvua jäyti pelko, sodan pelko, armoton taistelu, puolustautuminen ylivoimaiselta tuntuvaa jättiläistä vastaan.” (Lauri Koski 2004)

Ylioppilaaksi päästyään Marianne työskenteli Helsingissä apteekkiharjoittelijana tavoitteenaan farmaseutin opinnot. Yksi hänen tuolloisista harrastuksistaan oli kutominen. Hän kutoi apteekkilaisten langoista norjalaisia tähtikuvioisia villatakkeja.

Avioliiton myötä Raaheen

Mariannen tuleva aviomies Lars, ”Lasse” Lindberg oli syntynyt Torniossa 6.8.1922 ja muuttanut perheensä mukana Raaheen vuonna 1925. Sodan aikaan asunto oli Helsingissä. Lindberg itse puolusti kotimaataan rintamalla. Hän haavoittui vuoden 1944 kesällä.

Mariannen ja Lassen pitkä avioliiton taival alkoi sodan aikana. Heidät vihittiin vuonna 1943 Helsingin saksalaisessa kirkossa. Lassella oli kymmenen päivän naimaloma. Ensimmäinen yhteinen asunto oli Tukholmankadulla. Perheen esikoinen Lena syntyi Helsingissä vuonna 1945.

Lasse oli piirrättänyt arkkitehti Aulis Rankalla perheelle talon Raaheen Mäkikatu 3. Helmikuussa 1946 Marianne muutti Lena-vauvan kanssa uuteen kotiin Mäkikadulle, josta tuli hänen kotinsa Lassen kuolemaan saakka v. 2001. Yksin jäätyään hän muutti ”takaisin” kerrostaloon Raahen keskustaan. Kerrostaloasumisen myötä asumismuoto muuttui lapsuudenaikaiseen tuttuun ja turvalliseen.

Talo täynnä taidetta

”Seinillä komeilee monenlaisia lintuja ja eläimiä, jotka on ikuistettu posliinimaalauksina, öljyväritöinä sekä pastelli- ja värikynätöinä. Kuten maalaustekniikat, on myös töitten aiheitten skaala erittäin laaja ulottuen perinteisistä suomalaisista pikkulinnuista aina hyvin eksoottisiin eläimiin ja kasveihin.” (Temmes 2001)

Marianne aloitti posliinimaalauksen vuonna 1952. Posliininmaalaus jäi tauolle useiksi vuosiksi perhesyistä. Palattuaan harrastamaan posliinimaalausta hän muistutti vuonna 2001 antamassaan haastattelussa, että posliinikoristelussa maalataan kopioita ja posliinimaalauksessa maalattava aihe luodaan itse. Hän maalasi täysin vapaalla kädellä linnut ja kasvit, joita hän loihti toinen toistaan hienompiin astioihin.

Hän siirtyi öljyväreillä maalaamiseen 1970-luvulla ja teki myös pastellitöitä. Akvarelliväreillä maalaamisen Marianne aloitti sattumalta. Hän kertoi Jotailan jutut-lehden haastattelussa vuonna 2001, että taideliikkeessä oli 120 värikynää tarjouksessa ja siitä alkoi pehmeillä akvarelliväreillä maalaaminen. 

Maalausleiri Preiskarissa

Raahen isossa ulkosaaressa, Preiskarissa, sijaitsi Lindbergin perheen kesäparatiisi. Siellä perhe sai kokea Suomen suven parhaat puolet.

Kesähuvilalla järjestettiin myös koko kesän kestävä maalausleiri perhepiirissä. Vanhimman tyttären, Lenan, aviopuoliso taiteilija ja teatteriohjaaja Lauri Koski opetti Mariannelle ja Lenalle öljyvärimaalauksen saloja ja tauluja alkoi syntyä. Oppitunnit olivat ankaria ja maalaustaiteen alkeet opittiin perhepiirissä. Mariannen omaperäinen posliinimaalaustekniikka sai rinnalleen öljyvärit. Äiti ja tytär vaihtoivat mielipiteitä taiteen perusteista. Lena Koski on tunnettu ja palkittu taiteilija ja naivismin puolestapuhuja.

 Yhteisnäyttelyitä ja yksityisnäyttelyitä

Marianne osallistui lukuisiin yhteisnäyttelyihin vuosina 1981-1997. Hän liittyi Raahen taiteilijaseuraan sen perustamisvuonna 1981. Jäsenet valitsi silloinen läänintaiteilija Juhani Tuominen. Sen jälkeen jäseneksi on päässyt jäsenkriteerit täytettyään. Yksityisnäyttelyitä järjestettiin Raahessa ja Ylivieskassa.

Marianne maalasi elämänsä viimeisiin kuukausiin asti, loi uutta ja nautti siitä.  Marraskuussa 2004 järjestettiin Mariannen ja Lenan yhteinen retrospektiivinen näyttely Raahen taiteilijaseuran toimesta. 

Hän oli myös taitava ompelija valmistaen lapsille vaatteita. Hän suunnitteli ja valmisti itselleen iltapuvut konsulitapaamisiin, joihin hän osallistui miehensä rinnalla. Lars Lindberg oli Tanskan konsuli ja Norjan varakonsuli.

Mariannen taiteellisuus ilmeni kotioloissa esteettisenä näkemyksenä esimerkiksi kun hän puki kodin jouluiseen tunnelmaan.

Marianne luki ahkerasti läpi elämänsä suomalaista, ruotsalaista ja saksalaista kirjallisuutta. Hän puhui vanhempiensa kanssa ruotsia mutta lapsista ei kasvanut kaksikielisiä, koska Raahessa oli ja on hyvin vähän ruotsia kotikielenään puhuvia perheitä.

”Äiti oli hyvin avarakatseinen ja suvaitseva kasvattajana. Hän loihti kiinteän perhepiirin. Me lapset ja lapsenlapset koimme vahvaa välittämistä ja rakkautta viimeiseen asti. Hän oli todellinen matriarkka”, kuvailee tytär Nina Pentikäinen.

Lapset

Lena Marianne (s. 1945, k. 2017), Markku August (s. 1947), Brita Katariina (s. 1952) ja Nina Kristiina (s. 1957)

Brita Marianne Lindbergin elämänkaari päättyi 24.9.2004 Raahessa. ”Maailma voisi olla toisenlainen, jos me muutkin näkisimme ympärillemme niin kuin hän.” (Lauri Koski 2004)